Prisma

Ajattelin käväistä Prismassa kun kello tulee seitsemän. Ruokasoodaa on siellä lattianrajassa ryytien joukossa, eikä se maksa juuri mitään. Lavuaarien puhdistamisen lisäksi sillä on suorastaan hauska pyyhkäistä pinttynyt lika (kahvi, piipputupakan jäämät) metalliesineistä, myös tiskipöydästä.

On viehättävää, että teollisuusmyrkkyjen joukossa on tällainenkin turvallinen tuote. Sitä syödään. Leivinjauhe on melkein sama aine. Myös soodaa käytetään nostattamiseen, se kun tuottaa hiilidioksidia.

Ylen ohjelmista Prisma sai lukijoilta ansaittua kiitosta. Mainitsin sen esimerkkinä, miten Ylen profiililla voi tehdä erinomaisia ohjelmia halvalla. Ainakin minulle on yleensä valehdeltu, että televisiossa esiintyminen on niin suuri kunnia, ettei siitä makseta palkkiota.

Muuan kommentoija kehui radion Ylen ykköstä. Olen jäävi ja siten sopiva täydentämään, että etenkin sen puhe-musiikki-ohjelmat ovat johdonmukaisen hienoja. Toivottavasti Liikkuva poliisi ei ala sakottaa niiden kuuntelemisesta. Ne nimittäin ovat omiaan viemään huomion liikenteestä. Ihailen koska tein kauan sitten samanlaisia ohjelmia etenkin Bachin suureoksista ja siis teidän, miten vaikeaa se on. Ensti Pohjolalla oli sello studiossa. Hieno keino näyttää mielenkiintoisia kohtia, mutta tietenkin sellistin täytyy osata teos ulkoa.

Jääviydellä tarkoitan, etten tiedä, mihin tunkisin kaapissani tungeksivat ainakin sata CD:tä menneinä vuosina tekemistäni radio-ohjelmista. Olen ajanut ne ulkoisille kovalevyille, mutta kaikessa vanhanaikaisuudessaan CD on eräissä arjen tilanteissa nopein.

Heräsin tavalliseen tapaan viideltä ja kuten usein, mielessä pyöri älytön ajatus. Valtion olisi maksettava lukupalkkioita sanomalehdistä ja suomeksi julkaistuista kirjoista. Jos esimerkiksi kirjaston ja kirjakauppojen jakelemat kupongit voisi vaihtaa viinaksi Alkossa tai rahaksi jossain sellaisessa pankissa, jossa on vielä asiakaspalvelua, ongelma olisi hoidettu.

Äidinkielen lukeminen on ruumiillisen ja henkisen terveyden kannalta paljon tärkeämpää kuin kovin suositut hyppelehtimisohjelmat ja ruokavaliot.

Tarkemmin ajatellen kannattaisin kyllä myös kävelypalkkioita eläkeläisille, olettaen että joku haluaisi vakavissaan pitää eläkeläiset vaivattomina ja vähä-äänisinä. Meidän ikäihmisten kannalta ongelmattomin ratkaisu olisi kotitalousvähennykseen liitettävä ulkoiluvähennys, jonka saisi suoraan vähentää veroistaan.

Jään odottamaan toiveikkaana tämän suuntaista ratkaisua.

Olen ollut kauan selvillä siitä, että etenkin Kiinanmaalla merkittävästi vaikuttanut taolaisuus kannustaa suhtautumaan vakavasti enteisiin ja ennustuksiin. Sangen monet vanhoista kirjoituksista ovat ennustuksia. Kreetan lineaari alfa saattaa olla luonteeltaan ennustajapapin rallikartta. Kiinalaiset ovat syystä ylpeitä oraakkeliluistaan, joita käytettiin jo ainakin kolme tuhatta vuotta sitten. Esimerkiksi kilpikonnan kuoreen kirjoitettiin kysymys, kuorta kuumennettiin rajusti ja sen lohkeiltua murtumaviivoista luettiin vastaus.

Hartaat lukijani ovat hyvin selvillä siitä, että Kiinan t’ang -kaudella, josta käytän jostain syystä vanhentunutta translitterointia, kirjoitettiin ja julkaistiin maailman paras runous, eikä tuon noin 1200 vuoden takaisen ajan keramiikan ja posliinin tasoa ole saavutettu toistamiseen. Lännessä kuuluisampi ming, siis se valkoinen posliini sinisin koristein, on jotenkin sykähtämätöntä.

Vaikka aika oli ankara, Lo-yangissa keksittiin taolainen muunnelma povaamisesta eli tulevaisuuteen näkemisestä, ja tuo keksintö on edelleen keskuudessamme.

Se ei ole paperi, ei seteli eikä ruuti, vaan pelikortit, joita käytettiin etenkin pasianssin panemiseen.

Kortit kertovat tulevaisuutesi. Domino ja Go olivat taistelulajeja ja shakki samoin. Pasianssi oli yksinäisen ihmisen laji, ja niinpä ensimmäisen sitä sivuavan teoksen Yezi Gexi kirjoitti ja julkaisi t’ang-kaudella muuan hovinainen Su E.

Rohkenen epäillä, että myös vihreillä vuorilla, viuhuvien tuulten keskellä läiskyivät pelikortit. Tiedossani ei ole, käytettiinkö kuvioissa saman tyyppisiä kuvioita kuin Mah-Jongissa. Mutta runous ja pasianssi ovat olennaisesti sama asia, etenkin kun puhe on tarkasti muotoon sidotusta sui-mitasta. Tavujen on mentävä peräkkäin suuruusjärjestyksessä, väriä kunnioittaen mutta samalla mieltä ilahduttaen.

Euroopassa kirjapaino keksittiin juuri pelikorttien painamiseksi. Ristiretkeläiset olivat äkänneet pelin sotaleireissään suunnilleen samalla kuin silloin huippumoderni lautapeli shakki omaksuttiin tänne.

Pelikorttien yhdistelmät kuvaavat ajatuksia. Korttipakka on siis kuvakirjoituksen kehittynyt muoto, kun piktogrammit kuvaavat yleensä vain sanoja ja tässä on kysymys ajatuksista eli siis tulevaisuudesta.

Kerron esimerkin. Istuimme naapureiden ja ammattimiesten kanssa miettimässä putkia ja pillejä. Hankkeemme edistyy todella hyvin ja mieluisia tuttavuuksia syntyy. Nuori johtaja mainitsi jätemaista, joita syntyy aika paljon, kun koko putkisto kaivetaan esiin. Kuorma-autokyydin lisäksi jätemaan kippaamine maksaa noin 50 euroa kuorma.

LVI-suunnittelija sanoi: pankaa tuo oja muoviputkeen. Jatkoin siihen: ja jätemaat niskaan. Päästään mokomasta, maisema paranee, mutta toisaalta pikkupojat eivät pääse enää onkimaan ojasta krokotiileja kevättulvan aikaan. Ehkä he kestävät sen. Saalista ei tiedetä toistaiseksi saadun.

Sommittelen pullopostia, joka haudataan jätemaalle. Nelisäe jälkeen eläville! Päättävät elimet harkitsevat asiaa. Ratkaisuja ei ole tehty puoleen eikä toiseen.

Vahinko etten voi kirjoittaa runoani pelikortille. Pelaan tietokoneella, koska kaikki vaakasuorat pinnat huoneessani täyttyvät kirjoista ja lehdistä. Outoa sinänsä.