Tapahtuu […]

Ja kotona ”Tieteessä tapahtuu” oli julkaissut Jermu Laineen kirjoituksen Thomas Mannista, vähän käännetyn kirjan epäpoliittisen miehen ajatuksista. Kirjoittaja sanoo, että tuo kirja kuvastelee hänen nykyistä ajatteluaan.

Joitakin tunteja aikaisemmin olin todennut ja valokuvannut Rönnellin antikvariaatin näyteikkunassa ruotsinnettuja klassikkoja, Umberto Ecoa ja sellaista. Kunniapaikalla oli tuo Thomas Mannin kirja uutena käännöksenä. Kustantaja oli Atlantis, maan korkeatasoisin, tietääkseni kuitenkin Bonnierin omistuksessa.

Mannin kirjan vieressä oli George Orwellin ”Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa” uutena käännöksenä. Se onkin Orwellin paras kirja.

Nähdäänkö siitä koskaan toista painosta suomeksi? Voisin järjestää suomennoksen julkaisuoikeuden halvalla tai ilmaiseksi.

Ruotsalaisilla on ollut näitä käytännössä tuhon partaalla hoippuvia kustannusliikkeitä, jotka ovat tähdänneet toiminnassaan leppymättömästi laatuun. Tekisi mieli ostaa Signumin Ruotsin kulttuurihistoria; olen kiinnostunut revyymaailmasta Bellmanista ja Taubesta aina Åkerströmiin ja Vreswijkiin. Ei ole tullut hankituksi.

Thomas Mannista en ole koskaan pitänyt. Hän oli liian saman näköinen kuin T.S. Eliot. Saksalaisena hän oli Saksan kansan ainoa ymmärtäjä. Tuo vuoden 1918 kirja, jota ei tosiaan käännetty edes englanniksi, on hedelmätöntä vatvontaa Saksan ja Ranskan kulttuurin vahvuuksista ja heikkouksista, mutta lukijan suureksi yllätykseksi se menee äkkiä asiaan.

Hitlerin valtaannoususta asti Mann oli natsismin suorapuheisimpia ja syvimmin näkeviä vastustajia, joka näki tuhon tulevan, ja tuho tuli.

Mannin vaimo oli miehestään suunnilleen samaa mieltä kuin minä – hieno mies, mutta tosi hankala olemassa. Sekä Thomas että hänen lapsena joutuivat taistelemaan ennakkoluuloisen aikakauden asenteita vastaan. Thomas Mannin homoseksuaalisuus ja kiinnostus kauniisiin lapsiin (Kuolema Venetsiassa) oli ajatuksen maailmaa, josta ei tullut tekoja. Erikan ja Klausin kohtalo oli kolkompi. Golo Mann on minunkin silmissäni vuosisadan tärkeimpiä historian professoreita.

Muistan kun kohentelin saksaani lukemalla ”Pyhän syntisen”. Se on tarina paavista, joka muuttuu syntiensä tähden murmeliksi ja elää tuulen pieksämällä saarella. En suosittele kirjaa kenellekään. Se on niin totta. Tunnen ihmisiä, jotka ovat lukeneet ”Taikavuoren” ja saaneet tenttiäkseen ”Buddenbrookit”. Olen käynyt itsekin nuohoamassa Buddenbrook-taloa Lyypekissä.

Mielestäni Jermu Laine on kohta kohdalta oikeassa. Moderni valtio ei ansaitse ihailua. Uskomukset ovat politiikan perusainesta. Demokratia kukistaa ihmisen perusvahvuuksia.

Kun tänään, eilen ja huomenna seuraa vuoroon Trumpia, vuoroon Putinia, voiko olla ajattelematta Mannin tavoin:

”Eurooppalainen haluaa ennen kaikkea käydä kauppaa, mutta näin tehdessään hän haluaa saada aikaan jotain moraalistakin eli edistyksellistä ja humanitaarista. Tämä on eurooppalaisuuden määritelmä, se on samanaikaisesti politiikkaa ja edistyskulttuuria. Edistyskulttuurin oppinut edustaja haluaa opettaa saksalaisilla (heidän kauttaan meille kaikille) mittaamattoman arvokkaan psykologisen edun, nimittäin kyvyn nähdä moraali ja kaupanteko, ihmisyys ja riisto, hyve ja voitto yhtenä ja samana asiana. Tämä juuri on politisoitumisen ydintä.”

Tuossa Thomas Mann on livauttanut tekstiin sen, mikä minulta jäi nuorena huomaamatta. Myös Buddenbrookin suku pitää kauppahuonetta. Saksalaisia sanottiin kamasaksoiksi, etenkin Englannissa. Mann antaa ajatuksen liukua huomauttaakseen, että Eurooppa on kamasaksojen maanosa. En ole huomanut, että Mann olisi ehtinyt huomauttaa Lontoosta virtuaalikauppiaiden paratiisina. City tuottaa ikään kuin-rahaa. Uusimmat luottoinstrumentit ylittävät myös suunnittelijoittensa ymmärryksen. EU:n työlistalla finanssimarkkinoiden kuohitseminen on arvioitu kiireelliseksi. – Jotkut siis arvioivat ”tuotannollisen pääoman” eli teollisuuteen ja kauppaan suoraan sijoitetun rahan eri asiaksi kuin ”rahoituksen” eli finanssit, jotka ovat rahaa rahasta ja joista on kertynyt kokemuksia Yhdysvaltain arvopaperimaailmasta (subprime; Lehman Bros).

Englanti on maa, joka loi kansallisvarallisuutensa rehellisellä rosvouksella. Kohteena olivat etenkin Uudesta maailmasta kultalastissa purjehtineet espanjalaislaivat. Itse arvioin, että tuo ansaintalogiikka on Isossa Britanniassa edelleen suosiossa. Eivätkä kiihdytetyt äänestäjät keksi ajatella, että jos Englanti äänestää EU:lle ”ei”, Skotlanti luultavasti eroaa kuningaskunnasta ja ilmoittaa siis vaihtavansa unionia.

Siten hän siirtää kevyesti periferiaan (sata vuotta kirjoittamisen jälkeen ajankohtaiseksi tulleen) Cameronin Englannin ja Putinin Venäjän ja lisäksi langettaa varjon Välimeren kulttuurien ylle, etenkin Kreikan ja Italian.

Jos on valittava hengen ja rahan välillä, on viisasta valita raha, sillä ilman sitä ei ole henkeäkään.

Saksa oli maailman homoseksuaalisin maa. Siinäkin Thomas Mann oli aikaansa edellä. Ei ihme, että natsit kohdistivat vainonsa ruumiillisesti toisin ajatteleviin.

Päätin siirtää tämän puheenaiheen ajankohtaisiin, kun luin uskottavan väitteen, että homot ja heidän kiusaamisensa nousivat Suomessa kovimmilleen 1950-luvulla. Tuota en ollut tiennyt. Mittari oli oikeusjutut. Tiesin että maalaisyhteiskunnassa asialle oli enimmäkseen naureskeltu, mutta sitä en tiennyt, että natsien ja ruotsalaisten rotufilosofia olisi vaikuttanut näin, sotien jälkeen.

Nuorukaisina tiesimme, että kaikki ruotsalaiset ovat homoja. Itse kuulin tämän isoilta pojilta jokirannassa. Joku oli käynyt Uumajassa ja tehnyt näin tärkeän havainnon. Tällä hetkellä kääntäisin tuon käsityksen muotoon ”Ruotsi oli silloinkin sosiaalisesti edistyneempi kuin Suomi”, [jatkuu...]