Ajattele huonosti

Ajattelu ei ole ihmisen lajiominaisuus. Tuo vieras ja vastenmielinen toiminta, siis ajattelu, on auttamatta edessä, kun on opeteltava kertotaulu. Jotkut ovat perinteisesti selvinneet numeroista niin, että kielessä on sanat muutamalle ensimmäiselle numerolle, joita seuraa ”monta”. Sillä suoriutuu aika pitkälle.

Eilinen kirjoitukseni tälle paikalle oli tietenkin naamioitu kommentti sanaan ”partio” ja enemmän tai vähemmän epäilyttävään järjestötoimintaan.

Vai olettehan huomanneet, että ”katupartiot”, joista poliisit ja ministerit sanovat milloin yhtä, milloin toista, on nimetty armeijan perinteen mukaan, mutta sitten meilläkin on maassa ihmisiä, jotka ovat partiolaisia. Ennen heidät tunsi helposti ihmeellisistä varusteista ja merkeistä, jotka ovat jääneet vähä vähältä pois.

Tervehenkinen nuori mies vihaa ja pelkää katupartiota, varsinkin humalaisena. Kasarmialueella on vartio eli väijy. Ulkopuolella kaupungilla varusmiehiä vaanii kolmenmiehen joukko, katujyrä eli siis katupartio.

Kalle Päätalo kertoo ikimuistoisesti turhasta tappelustaan katupartion kanssa Oulussa. Turpaan tuli. Kertomuksesta käy ilmi, että katupartio oli aseistettu ja aseissa oli kovat patruunat. Muistan itse saman, vaikka omat kokemukseni järjestyksenpidosta Oulussa rajoittavat vartiomiehenä seisomiseen katsomassa, ettei kukaan varasta Tuiran rautatiesiltaa.

Nyt kai yritetään luoda tai sekoittaa mielikuvia. En muista, että armeijan katupartiot olisivat olleet kiinnostuneita naisrauhasta, mutta naisista kyllä.

Vakiintuneen kielenkäytön mukaan kaukopartiot olivat hienoja suomalaisia ja niihin osallistuneet hyviä. Partisaanit taas olivat ryssiä, jotka toteuttivat hirmutekoja.

Luulisin ettei kukaan suomea äidinkielenään puhuva sekoittaisi toisiinsa näitä kahta tiedustelu- ja tuhoamistehtävissä liikkuvaa osastoa. En muista koskaan kuulleeni suomalaisista partisaaneista. Ehta suomalaisia vihollisen partisaaneja sanottiin desanteiksi eli maahan pudotetuiksi. Erämaissa kulki kyllä myös jalan tulleita desantteja. Desantista tuli yleisnimitys samalla tavalla kuin nyt on tullut dosentista, vaivalloisia pahantekijöitä molemmat.

Kirjoitan nimitysten nostattamista mielikuvista. Jatkosodan kaukopartioista olen lukenut paljon. Olen päässyt myös kyselemään peräti Päämajan kaukopartioissa itse toimineilta erinäisiä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Talvisodan aikana muuten ei juurikaan käytetty tuota termiä. Kekkosen velikin johti etevästi ”sissitoiminta”.

Partioliikkeen tausta on vahvasti kaksijakoinen. Sotilaiden ja poliisien jäljittely on brittiläistä perua; perustaja Baden-Powell oli sotilas. Minulle oli lapsena pettymys, etteivät suomenkieliset partiolaiset käyttäneetkään sellaista hienoa lierihattua, jonka oli nähnyt kuvissa, mutta pilli oli ja pillinnarut. Ja tietysti huivi.

Se puoli partiota, joka Suomessa näkyy ehkä nyt selvimmin, on Ernst Thompson-Setonin amerikkalaista perua. Hänen kirjansa ”Kaksi partiopoikaa” on ollut herätys lukemattomille, myös minulle. Kirjan englanninkielinen nimi on hiukan kiusallinen, ”Two Little Savages”. I.K. Inha, joka suomensi kirjan, tiesi mitä teki. ”Scout” puolestaan on tiedustelija tai opas.

Thompson-Setonin keskeinen käsite oli ”woodcraft”, joka ei tarkoita puutöitä, vaan metsätaitoja. Kirjoittajaa ja hänen järjestämiään leirejä kummasteltiin ja paheksuttiinkin, koska intiaaneja ja heidän osaamistaan ihailtiin. Yleinen mielipide oli tietenkin toisella kannalla.

Olen muistellut, ihmettelinkö lännenelokuvien verenhimoista irokeesien ja apassien erilaisuutta Kahden partiopojan intiaaniajatuksiin. En usko ihmetelleeni. Eurooppalaisilla oli jokin mielikuva ”jalosta villistä”. Hyvin tuttu jalo villi-ihminen oli Chingachgook samoin kuin Uncas. Katso lähemmin ”Viimeinen mohikaani”

Thompson-Seton oli hyvä piirtäjä ja maalari ja ennen pitkää virallisestikin tunnustettu naturalisti eli luonnontutkija.

Suomalaista partio-sanaa värjää vielä saksalainenkin perinne. Ensimmäiset jääkärit matkustivat sotaoppiin saksaan ”partiolaiskurssille”. Mitä tuo Pfadfinder siihen aikaan tarkoitti, ei ole oikein tiedossa. Saksassa nuorten liikkuminen maastossa tarkoitti laulamista, ampumista ja sotilaallista menoa, joka oli erittäin suosittua ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ja tuo Pfadfinder lienee käännös muinoin kaikkien tunteman J. Fenimore Cooperin kirjan nimestä (Pathfinder).

Erikoista kyllä, Hitlerin itsensä suuresti arvostaman Karl Mayn Winnetou oli intiaani. May puolestaan oli vankilassakin istunut saksalainen kansakoulunopettaja.

Tämä kirjallinen katsaus sisältää käsitykseni siitä, miten tämän päivän katupartiopojille kävisi, jos heidät toimitettaisiin Saimaan saareen ilman valmiiksi sattuja lautoja ja nauloja, tai ei sillä, niiden kanssa.

Kun asiaa erikseen kysyttiin, verkkopaikka

http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/342_ammatti

sisältää keskeiset tiedot eräoppaan työstä ja kouluttautumisen mahdollisuuksista.

Kiinnostuneen on syytä selvitellä asiaa huolellisesti. Voi olla, että tilanne muistuttaa personal trainereita. Koulutusta on siellä täällä ja sen laatu vaihtelee tolkuttomasti.

En sano esimerkkejä, koska tietoni perustuvat kuulopuheisiin.

Julkisuus perustuu siihen, että ihmiset ajattelevat huonosti. Katupartiota on tässä käytetty esimerkkinä kielen tarjoamista rajattomista mahdollisuuksista.

Osa kirjallisuudesta, etenkin runous, perustuukin juuri kielen merkitysten sisäänrakennettuun rajattomien väärinkäsitysten taitavaan hyväksikäyttämiseen.

Kuvassa E. Thompson-Seton.