Tuhatvuotisuus

Terrorijärjestö on ehkä uusi ilmiö. Tulee tarve katsoa hyvin vanhoja saksalaisia pandektioikeuden käsikirjoja. Jossain on ainakin omistamani Gierke.

Onneksi on Max Planck Institut. Vaikka nimestä ei arvaisi, heillä on verkossa kaikki mahdollinen vanha juridiikka. Katson Windscheidia, joka oli loistavan selkeä kirjoittaja, ja Dernburgia ja tietysti von Savignyä, jota olisi syytä lukea etenkin Hegelin sijasta. Näissä verkon aarteissa on pari pientä erikoisuutta. Kieli on tietenkin saksaa ja latinankielisiä sitaatteja ja alaviitteitä on todella runsaasti. Teksti eli fontti on fraktuuraa. Joten lukeminen on kuin leikintekoa ja mannaa sielulle.

Kukahan aikanaan ottaa verratakseen taloushistoriaa ja poliittista historiaa näihin sääntöihin, jotka ovat totta puhuen monumentaalinen saavutus. Tuloksena oli BGB, vuonna 1900 voimaan tullut Bürgerliches Gesetzbuch eli yleinen lakikirja. Se on edelleen siviilioikeuden ydin ja sitä täydennetään jatkuvasti. Vanhempi yleinen lakikirja on tietenkin Ranskan Code Civil, joka kuitenkin on historian silmin juuri sitä, mitä vitsi väittää, eli lyhyt ja epäselvä. Näitä vanhempi on mannermaalla käytännössä tuntematon Ruotsin valtakunnan laki 1734 ja sitäkin vanhempi,”moderni” laki, joka annettiin Tanskassa.

Keskiajan historiassa sivuutetaan liian vähällä goottien ja muiden takkupäiden lait, jotka luonnollisesti olivat lähinnä retoriikan eli puhetaidon osoituksia. Silti ne kertovat jotain – paljonkin – maailmastaan.

Taidankin mainita lapsenlapsille, että opettelisivat saksaa ja latinaa ja jos jää luppoaikaa, kreikkaa ja luonnollisesti klassista arabiaa. Edelleen vaikuttavien sosiaalisten ja kaupallisten rakenteiden ydinrakenteista on vieläkin saatavissa tietoa islamin maiden jäljellä olevista kirjastoista. Tietääkseni kukaan ei ole koskaan tutkinut niitä. Pari kirjaa on tuhannen vuoden takaisista juutalaisista kauppiaista, joiden kirjeenvaihtoa on tallella. Siitä käy suoraan ilmi, mistä Barcelona, Genova, Venetsia ja vielä Bysantti saivat erinäisiä ideoita.

Olen piilotellut tietokoneessani itse hirvittävällä vaivalla verkosta sivu kerrallaan kopioimiani suurteoksia, kuten Gratianusta. Valitettavasti niiden hyödyllinen käyttäminen edellyttää keskiajan kirkollisen latinan sujuvaa osaamista. On ymmärrettävä syvällisesti, mitä eroa on esimerkiksi käsitteillä kohtuus, sääli ja armo, aequitas, misericordia, gratia.

Oikeudellisen järjestelmämme takana ei niinkään ole vanha roomalainen oikeus, vaan keskiajan kanoninen oikeus, joka oli ensimmäisenä sääntelemässä niinkin keskeisiä rakenteita kuin vekseli, velkakirja ja osakeyhtiö sekä merivakuutus.

Oikeudellisen kategorian ”persoonallisuus” (nimi, isyys) jälkeen tulee pandektistien kirjoissa ”rotu”. Rasismista kirjoittelevat eivät taida tietää, että rotu oli aivan tavanomainen jakso näissä 1800-luvun puolivälissä laadituissa järkälemäisissä kirjoissa, joissa luotiin edelleen käytössä oleva oikeudellinen systematiikka, siis myös kansainvälinen oikeus.

Roomalaiseen perinteeseen tukeutuvat lakimiehet olivat vaikeuksissa selvittäessään, mitä oikein tarkoittaa ”oikeushenkilö”. Tuo ajatus – siis yhtiö – oli antiikissa heikosti kehittynyt, tai niin siis luultiin vielä muutamia vuosikymmeniä sitten.

Aivoilla ei voi ymmärtää aivoja. Emme tule koskaan kunnolla ymmärtämään, miten aivot toimivat. Oikeusjärjestelmän sisältä ei voi koskaan kunnolla ymmärtää oikeusjärjestelmää. Niinpä tuo ”oikeushenkilö” oudostuttaa, kun tietää, että antiikissa syntyi kaikkien aikojen mahtavin ja pitkäikäisin yhteisö, nimittäin kristillinen kirkko, nykyisin tunnettu roomalaiskatolisena kirkkona. Protestanttisten kirkkojen tunnustuskirjat ovat hiukan turhan pitkälle maallisten ruhtinaitten ja heidän menettelytapojensa mainontaa ja markkinointia.

Kirkko keksi luostarilaitoksen ja ylläpiti sitä. Jo ennen uskonpuhdistusta se oli tuottanut organisaatiot ”kirjasto”, ”koulu”, ”sairaala” ja ”säätiö”. Tässä kohdin Foucaultin ”tiedon arkeologia” ei siis pääse lähteille asti. Ruotsin ja saksan säätiötä tarkoittava ”stiftelse – Stiftung” tuo mieleen hiippakunnan (stift).

Tässä asiassa Kiina ei ole ykkönen. Keisari tai faarao ei ole sinänsä järjestelmä. Kiinan järjestelmä heilahtelee tänäkin päivänä kahden navan välillä. Toinen on moralismi (historiallisesti kungfutselaisuus tai daolaisuus tai buddhalaisuus tai näiden yhdistelmä) ja toinen on legalismi, johon liittyy melkein aina juristivalta ja siis laaja ja armottoman julma rikosoikeus. Kuten havaitaan, Maon esittelemässä kommunismissa tai sosialismissa ei ollut mitään uutta, ei mitään sellaista, mitä maassa ei olisi jo järjestelmällisesti kokeiltu. Esimerkiksi yksityinen omistusoikeus oli poistettu vuosisatojen kuluessa vähän väliä ja kollektiivinen vastuu mm. veroista oli aivan tavallinen temppu.

Se on mielenkiintoista, että myös Kiinassa suolavero oli valtion tärkein tulonlähde ja siis kansan syvimmän vihan kohde. Se palautettiin muutamien vuosisatojen tauon jälkeen kieltämällä kauppiaiden kartellit, ja seurauksena oli Tang-kausi, maailmanhistorian toistaiseksi huikein taiteellinen, tieteellinen ja kirjallinen kukoistuksen aika. Avoimia kapinoita tietenkin oli.

Tämän päivän terroristit eivät näytä olevan rodun tai heimon tai laajennetun suvun (Sippe) ympärille kertyneitä eivätkä liioin tavallisia rikollisjoukkioita. Vaikka ongelmana oleva Isis väittää palauttavansa uskonnollisen sharia-lain, kysymys ei näytä olevan lainkaan uskonnosta eikä laista.

Mongolit yrittivät perustaa maailmanvaltion ja vähäksi aikaa onnistuivatkin. Hunneista ainakaan minulla ei ole samanlaista tietoa. Vastoin tavallisempaa mielipidettä en oikein usko, ettei maailmassa olisi jatkuvasti ihmisiä, joiden mielestä murhaaminen, raiskaaminen ja ryöstäminen on oikeasti hauskaa.

Kysymyksessä voisi siten olla eräänlainen virtuaalinen hunnilauma. (Ja tässä ei todellakaan puhuta pakolaisista, joista suurin osa on uhreja).

Näin ajatellen joulu, uskonnolla tai uskonnotta, valon voittamisen vuotuisjuhlana, on nähtävissä mielenosoituksena. Pimeys kuolee. Valo syntyy.

Painokkaasti: hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta. (Jos arvelette että vetäydyn nyt joululomalle, sehän nähdään.)