Rajat on oltava

Lapsille ja maahanmuuttajille on pantava rajat.

Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?

Aikuisille on pantu rajat. Maantieteellisesti (fysikaalisessa tilassa) kotirauha on mainio asia. Se esiintyy lainsäädännössä ainakin 1300-luvulta. Voisin katsoa, onko se maakuntalaeissa; luultavasti on.

Rauhanrikokset (edsörebrott) oli mielenkiintoinen rakenne. Se joka ahdisti esimerkiksi naista käräjätiellä, oli rikkonut valansa!

Kaikki kuninkaan miehet toistelevat, että ”yhteiskuntasopimus” on Rousseaun oivallus 1700-luvulta. Väärin. Jonkun hiljan vähättelemä Magna Charta oli Englannissa samaa perua kuin tämä aito yhteiskuntasopimus, jollaisia tiettävästi tekivät gootit Ruotsissa ja burgundit Bornholmin saarella. Siinä siis vannottiin uskollisuutta pikkukuninkaalle tai päällikölle, jollainen oli tarpeen, jos ajatuksena oli ryöstää Rooma tai jokin muu vauraan oloinen paikka.

Valitettavasti – lukijoitteni kannalta – ainoa kelvollinen meikäläistä rautakauttakin kuvaava kirja on seitsemänkymmenen kirjoittajan ”Arkeologi i Norden I – II” (ed. Burenhult). Kaikki mitä olet tiennyt esihistoriasta on väärin.

Kari Tarkiaisen ”Ruotsin Itämaa. Esihistoriasta Kustaa Vaasaan” (2010) on hyvää tekoa ja tekstiä, mutta näkökulmansa (Ruotsi) rajoittama niin että karjalaisuus eli novgorodilaisuus jää kovin vähälle, puhumattakaan Lapista.

Erittäin lohdullinen on “Cambridge History of Scandinavia. Prehistory to 1520” (ed. Jan Helle). Siinä on melkein tuhat sivua ja hintaa jotain 350 euroa. En oikein muista, miten niin on päässyt käymään, mutta minulla on se.

Jääkaudesta nykyaikaan myös Skandinaviassa ja Suomessa rajat ovat liikkuneet jatkuvasti. Parempi kirjallisuus osoittaa myös maiden nimeämisen vaarallisuuden. Kielitieteellisesti on mahdollista, että Suomi, saame ja Häme ovat sama sana. Nimityksiä on käytetty kulloisenkin tarpeen mukaan. Silti esimerkiksi sanan ”lappalainen” merkityksestä kirjoitetaan edelleen. Täsmällinen vastaus lienee, että se on tarkoittanut milloin mitäkin. Kemi ja kymi voivat olla sama sana, vaikka rovaniemeläiset ja kotkalaiset saattavat pahoittaa mielensä tällaisesta väitteestä.

Eilen mainittu ”Fall of Rome” voi tarkoittaa Rooman kaupungin tai Rooman keisarikunnan tuhoa tai sitten, perinteisin termein, Rooman ”valtakunnan” tuhoa, jolloin viitataan kai yleensä keisarikunnan sotilaallisesti ja kaupallisesti hallitsemaan alueeseen. Ja tuo on harhaan johtavaa jos mikä.

Se on vähän niin kuin pakanakansojen (kuten ”suomalaisten”) käännyttäminen. Maksut ja uskonnot ovat tyypillisesti järjestelykysymyksiä, jotka voidaan selittä parhain päin. Veroa voidaan maksaa alamaisuuden osoitukseksi, jos samalla sovitaan erittäin tuottavista vastakaupoista.

Julius Caesarin surullisen kuuluisa Gallian sota oli erehdys. Sisäpolitiikka ajoi taas kerran ulkopolitiikan edelle eli meneillään olevaan otteluun kolmen roomalaisen sotilasjohtajan kesken tarvittiin uskottavia sotilaallisia operaatioita. Ja niin Rooman ensimmäinen keisari, sama mies, jonka nimestä sana ”keisari” on peräisin, tuli tuhonneeksi hyödyllisimmän kauppakumppaninsa, kelttien komeat yhteiskunnat.

Rooman nousu aiheutti valtavan liikehdinnän nykyisen Ruotsin alueilla, ja Itä-Rooman eli Bysantin viimeinen loistokausi noin vuodesta 900 aiheutti Suomen. Luultavasti skandinaavien kupari ja rauta ja Suomen alueen turkikset kulkivat Tanskan kauppakeskusten kautta etelään ja osittain jokireittejä kaakkoon. Joka tapauksessa täällä pohjoisessa jalometallien ja hopea- ja kultarahojen löydöt ovat aivan uskomattomia.

Se oli konjunktuurikysymys, kuka missäkin ja milloinkin heilutti ylimpänä miekkaa. Ranska väittää olevansa Euroopan vanhin valtio, ja se on kyllä tottakin. Ranskalaisten hallitsevan kerroksen merkittävä osa oli kuitenkin ruotsalaisia ja norjalaisia (viikinkejä eli pohjanmiehiä) jo varhain. Norjalaisilla oli oma kuningaskunta Sisiliassakin. Kuninkaaksi ruvenneen Robert Guiscardin väitettiin olevan Kävelijä-Rollon (Göngu-Hrolfr) huonetta ja sukua.

Viimeksi mainittu oli legendan mukaan niin roteva roikale, etteivät hevoset jaksaneet kantaa häntä. Toisiakin nimen selityksiä on kyllä esitetty.

Ajattelin esittää näin joulun hengessä esimerkin rajojen monenlaisista merkityksistä. Eräs suomalainen professori osoitti kruunuhakalaisuutensa sanomalla, että Suomesta oli jo muinoin helppo hiihtää talvella Viroon. Ei se ole ollut koskaan helppoa. Esimerkiksi 1916 puolet rotevista renkipojista, jotka yrittivät jääkäreiksi Saksaan hiihtämällä Vaasan seudulta Uumajaan, joutui kääntymään takaisin. Ahtojäävyöhykkeestä ei pääse läpi millään ilveellä, eikä tavallisempikaan meren selkä ole mikään kulkuväylä. Jopa kuninkaan posti tuotiin Tukholmasta Turkuun kiertämällä Tornion kautta, koska uhkarohkeita yrittäjiä hukkui tai katosi kallisarvoisine lähetyksineen Ahvenanmereen kovin usein.

Meri joko yhdistää tai erottaa. Raja voi yhdistää esimerkiksi siksi, että rajalle rakennetaan linna tai vartiotupa ja sinne tie. Savolaisuuden keksivät ihmiset, jotka olivat kulloisenkin tarpeen mukaan joko karjalaisia tai hämäläisiä eli siis nopeita luikahtamaan kulloinkin uhkaavan esivallan ulottumattomiin. Kerran kuulin kertomuksen etevästä juoposta, joka oli istunut käräjät ja saamassa useitakin virkasyytteitä moninaisista laiminlyönneistä. Hän vietti kesää Päijänteellä enimmäkseen soudellen ja onkien. Kun kruununvoudin käskyläinen oli tulossa antamaan tiedoksi haastetta kuultavaksi ja vastaamaan syytteisiin, hän meloi Hämeen läänin virkamiestä karkuun itään ja Mikkelin läänistä lähestyvää länteen. Vähän niin kuin amerikkalaisissa elokuvissa, joissa vapaus koittaa valtion rajalla.

Raja on veteen piirretty viiva: vain merillä raja voi pitää. Japani vahti merirajojaan tuhat vuotta. Napoleonia häirittiin pahasti kauppasaarrolla, jonka Englanti rakensi. Saksa hävisi kaksi maailmansotaa, kun se ei onnistunut katkaisemaan Englannin meriteitä – eikä Neuvostoliiton.