Suola II

[…]

Suuren Braudelin jälkimmäinen Välimeri-kirja (engl. ”Memory of the Mediterranean”) kannattaa lukea englanninkielisenä taskukirjana. Tekstin historia on hiukan sekava, koska se oli alkujaan tarkoitettu suurteokseen, joka sitten jäi toteutumatta. Yleisesti 1900-luvun merkittävimmäksi historiantutkijaksi sanottu Braudel oli joutunut maansa poliittisen johdon (Pompidou) suureen epäsuosioon, josta hän kuitenkin vielä ehti palata kunnian kukkuloille.

Vaikka olisi miten merkittävä henkilö, tulee siitä vaikeuksia, että vastustaa johdonmukaisesti sekä vasemmistolaisuutta että oikeistolaisuutta olematta liioin keskustalainen.

Moni ei viitsi edes muistella, että Braudelin oppilaista Foucault oli sitäkin mieltä, että kaikki historiantutkimus on poliittista manipulointia ja sellaisena hyvinkin halveksittavaa.

Luullakseni suomalaisten älyllinen vapaa pudotus alkoi 1980-luvun puolivälissä. Braudelin iso ”kapitalismin historia” (todellisuudessa erittäin laajaan lähdeaineistoon perustuva tutkimus kaupankäynnistä ja sen rakenteista keskiajalta lähes nykypäivään) jätettiin kylmästi suomentamatta. Kaikilla muilla kielillä se on. Uiguurista en ole varma enkä udmurtista.

Se on kuitenkin toisella tavalla hiukan vanhentunut kuin tuo Memory. Sekä Abulafia että Horden – Purcell ovat tuoneet erittäin merkittävää uutta aineistoa esiin ja käyttäneet etevästi kumouksellisia tuloksia antaneita uusimpia ajoitusmenetelmiä. Tarkoitukseni on piinata teitä näillä asioilla pitkin tulevaa vuotta. Olen myös juuri hankkinut saksalaisen tutkijan Itämeri-kokonaisesityksen, jonka Harvard on nyt julkaissut englanniksi (Michael North).

Suomen rakenteisiin vaikutti vahvasti suola, jota tuotiin ennen kaikkea Lüneburgin kaivoksista ja joka oli keskiajan Hansa-liitolle miekkaa vahvempi ase.

Braudelin hengessä saa sanoa, ettei Suomessa ole kirjoitettu suomalaisen mökkiläisen historiaa, suomalaisen työmiehen historiaa eikä suomalaisen käsityöläisen historiaa. Nämä ovat sitä perusrakennetta, jonka varassa kaikki muu on, kuten talonpojat (yleensä siis maata omistavat viljelijät), eliitti ja hallitsijat. Vahinko ettei Jutikkala tarttunut tähän – suomalaisen työmiehen historia…

”Miehellä” tarkoitan tässä myös naista ja lasta. ”Suomalaisella” tarkoitetaan muitakin kuin suomalaisia. Jos pääsisi puhtaalta pöydältä nimeämään, tekisi mieli käyttää kivikauden otsikoinneista lainattuja nimityksiä eli Hämeen kulttuuri, Nousiaisten (Turun) kulttuuri, Sastamalan kulttuuri, kolme tai neljä erilaista Karjalan kulttuuria, joista muutamia on meillä perinteisesti nimitetty venäläisiksi, jne.

Voi olla, että työn käsitteleminen numeroina on Marxin perua. Työn tekijöihin kiinnitettiin huomiota vain puhuttaessa heidän tietoisuudestaan, kunnes saatiin se erikoinen ajatus, että kaavailtu vallankumous voi käynnistyä vain tehdastyöläisistä, joiden tietoisuus on jollakin tavalla parempaa laatua kuin muiden ihmisten.

Kirjoitus alkaa yleensä veroluetteloina ja sitten tulevat kiveen hakatut ja taipuisalle alustalle hakatut kertomukset, joissa erilaiset hallitsijat ylistävät tekojaan ja omaa kaikinpuolista hyvyyttään. Ainakin Kiinan vanhassa historiassa näkyy tämä sama kaava. Joku keisari oli vallan mahdottoman hyvä, kun taas jotain toista paneteltiin jopa vuosisatoja. Ja sen jälkeen kerrotaan ja kirjoitetaan hallitsijan ihmetöistä.

”Arjen historiaa” on Suomessa vähätelty ja vihjailtu, että mitäpä maanmoukkien toilailuista – toista se on herrasväki. Nimitys on suomeksi hiukan huono. Puhe on arkipäivän historiasta, jossa kaikkein etevimmät tutkijat ovat yrittäneet tunkeutua suureen hämärään, tavalliseen. Joudun miettimään pääni puhki ennen kuin päädyn kourutalttaan – se tunnetaan kivikaudelta asti. Tervaa pulmallisempi on astia, jossa se terva kuljetaan vaihdettavaksi esimerkiksi suolaan ja rautaan.

Maantiede on vanhempi kuin ihminen. Mainitsin eilen Välimeren kolkasta ajatellen maantiedettä. Joku kiirehti kommentissaan päättelemään, että nyt oli tarkoitus esittää johtopäätöksiä nykyisistä syyrialaisista ja heidän liikkeistään. Tarkoitus oli siis päinvastainen. Ihmiset ja muut eläimet ovat yleensäkin menossa jostain johonkin.

Tunnusomaista näyttää olevan suurten, usein kivisten monumenttien rakentaminen suuren menneisyyden muistoksi. Suurelle tulevaisuudelle harvemmin pystytetään muistomerkkejä. Tätä nykyä sellaiseen on entistä vähemmän syytä kun eksternaliteetit ovat ilmeisesti näyttämässä voimaansa. Se teollinen maailma, johon huonoilla tiedoilla varustetut nyt vaeltavat, saattaa olla vaikeuksissa. Liikevoiton maksimointi ei kelpaa päämääräksi, jos tuulen ja veden liike on vielä vahvempi-