John Wilkinsin keinotekoinen kieli

Hän esitteli kielensä 1663 The Royal Societyn muille jäsenille. John Wilkins oli ollut perustamassa tuota maailman ensimmäistä ja edelleen arvostetuinta tieteellistä seuraa.

Maailmankaikkeus jaetaan 40 kategoriaan, jotka jaetaan eroihin, jotka jaetaan lajeihin. Jokaiselle lajille on osoitettu kahden kirjaimen sana, eroille konsonantti, lajeille vokaali.

Siis de on elementti, deb on ensimmäinen elementti eli tuli, deba on tulen elementin ensimmäinen laji eli liekki. Letellierin vuonna 1850 esittämässä vastaavassa taksonomiassa a on eläin, ab on nisäkäs, abo on lihansyöjä, aboj on kissaeläin, aboje on kissa. Ochandin taksonomiassa 1850 imaba on rakennus, iaca on palatsi, imafe on sairaala, imafo on sairashuone, imela on talo, imego on pylväs, imade on pilari, imego on lattia, imela on katto, imogo on ikkuna.

Mauthner (Philosphische Wörterbuch) huomauttaa, että Wilkinsin analyyttistä kieltä lapsi oppii tietämättä, että se on keinotekoinen. Koulussa lapsi oivaltaa, että se on myös yleisavain salaiseen tietosanakirjaan.

Hyvin tunnettu ja kaikkien rakastama kiinalainen Hyväätekevän tiedon taivaallinen keskus jakaa eläimet ikimuistoisella tavalla, joka Jorge Luis Borgesin elämäkertojen mukaan sai Michel Foucaultin rämähtämään niin kauheaan nauruun, että se halkaisi koko tunnetun kielen. Tosin alan tutkimuskirjallisuudessa esitetään epäily, ettei otsikossa nimetyn Borgesin tutkielman tarkoittamaa kiinalaista tietosanakirjaa ole olemassakaan. Ainakaan kirjaa tai pienintäkään viittausta siihen ei ole tavattu siitä huolimatta, että kiinalaisia tietosanakirjoja on säilynyt kokoelmissa useita tuhansia ja jotkut niistä ovat kovin seikkaperäisiä.

Luultavasti EU:n alaisuudessa Brysselissä toimii salainen luokituslaitos, jossa maailmankaikkeus on jaettu tuhanteen alaluokkaan. Numero 262 on paavi, 268 on dominikaanijärjestön koulut, 179 on eläimiin kohdistettu julmuus; eläinsuojelu; kaksintaistelu; itsemurha; paheet ja erilaiset viat; hyveet ja erilaiset arvot.

Kiinalainen tietosanakirja, jota siis ehkä ei ole olemassa, esittää seuraavan vastaansanomattoman lajimääritysten välineen kaikista eläimistä.

A.   Keisarin omistamat.

B.   Balsamoidut.

C.   Kesyt.

D.   Juottoporsaat.

E.   Seireenit.

F.    Kuvitellut.

G.   Kulkukoirat.

H.   Tähän luetteloon kuuluvat.

I.    Mieleltään järkkyneet.

J.    Laskemattomat.

K.   Ohuimmalla kamelinkarvasiveltimellä maalatut.

L.    Ja niin poispäin.

M.  Äskettäin vesikannun särkeneet.

N.   Ne jotka vaikuttavat kaukaa katsottuna kärpäsiltä.

Jumalat ja enkelit – vanhat ja nuoret ja mielensä tasapainon menettäneet – käyttävät kaikkein täydellisintä merkkisarjaa.

Kuten jo mainittiin, siinä 1 kirjoitetaan 0, 2 kirjoitetaan 10, kolme 11, neljä 100. viisi 101, kuusi 110, seitsemän 111, kahdeksan 1000. Ja niin poispäin.

Tämän notaation keksi Leibnitz, jolla oli riitaa differentiaali- ja integraalilaskennan keksimisestä Royal Societyn Sir Isaac Newtonin kanssa. Riita on toistaiseksi ratkaisematta.

Ajatusta kehitteli etevästi Cantor. Topologisten avaruuksien epäesimerkit ovat hyvin havainnollisia. Kategoriaoppi onkin osoittautunut sangen käyttökelpoiseksi, ja joitakin kymmeniä vuosia sitten vielä valistumattomatkin lapset saivat tilaisuuden verrytellä aivojaan laskelmalla joukkojen mahtavuuksia, tyhjiä joukkoja ja joukkoja, jotka eivät ole itsensä osajoukkoja.

Borges kuvaili (Immortale) palatsia, jossa portaikot saattoivat olla alassuin ja kaidepuut sojottavat tyhjyyteen. Kertojaa joka on Niililtä liikkeelle lähtenyt roomalainen tribuuni, seuraa puhekyvytön vanhus. Kertoja antaa mielijohteesta vanhukselle nimen Argos. Elukkamainen vanhus vastaa hapuilevalla kreikan kielellä: ”Argos, Odysseuksen koira.” Ἄργος, Ὀδυσσῆος ταλασίφρονος,…

Kun sitten sataa, kuten kuolemattomien kaupungissa käy jopa tuhannen vuoden välein, kertoja kysyy elukaltaan mitään odottamatta, onko tämä koskaan kuullut Iliaasta tai Odysseiasta, tämä vastaa:” En muista… Siitä on niin pitkä aika, kun kirjoitin ne…”

Kertoja taistelee eräällä sillalla 1066 ehkä Wilhelm Valloittajan puolella, ehkä häntä vastaan, julkaisee idässä kirjan Sinbad merenkulkijasta ja ostaa  tuoreeltaan Popen erinomaisen Homeros-englanninnoksen niteet (1714). Matkalla Bombayhin hän sammuttaa janoan sameasta virrasta ja huomaa juotuaan, että tämä joki on sama, jolta hän kerran lähti etsimään kuolemattomuutta ja kaupunkia, jossa jumalat tulivat hulluiksi ja antoivat historian alkaa. Nyt hän on lopulta menettänyt kuolemattomuutensa. Kertomuksen jälkikirjoituksen mukaan tarinaa on syytä pitää epäaitona, koska siihen on selvästi sekoitettu otteita Pliniuksen teoksesta, Thomas de Quinceyltä ja Descartesilta.

Sen muistiin merkinnyt Borges tarkoittaa, että tarina on Gödelin laskettavuussäännön vastainen. On tosia tarinoita, joita ei voi todistaa oikeiksi maailmassa jossa on niin paljon vääriä kertomuksia, joita ei voi todistaa vääriksi, koska ne saattavat olla formaalisesti täydellisiä. Nykyisin sanoisimme, että voi olla paha keksiä algoritmia, joka selvittäisi pakatun tiedoston sisältä, onko tiedosto pakattu. Sama koskee maailmankaikkeutta.

The dog, whom Fate had granted to behold His lord, when twenty tedious years had roll’d, Takes a last look, and having seen him, dies; So closed for ever faithful Argus’ eyes!