9. marraskuuta 2015

Sananselitys

 

Eilen kirjoitin Kostamuksen ja Enson rakentamisesta menneinä idänkaupan aikoina. Viittasin kirjaan ”Kohtalona Kostamus”.

Tunnustan todeksi sen, minkä joku lukija tietää vanhastaan. Ei maksa vaivaa kirjoittaa yksinkertaisia lauseita. Sellainen on kuin lankkuja maalaisi eli sanoisinko… rutiinia.

Kahdesta asiasta voi kirjoittaa panemalla ne peräkkäin, työntämällä ne limittäin tai laminoimalla ne päällekkäin. Runous sitten on n-ulotteista kieltä, jossa pisin matka sanasta toiseen voikin olla lyhin, mutta siitä ei ole nyt puhe.

Median ongelma on ratkaisematon. Joka päivä pitää saada ohjelmapaikat täyteen. Tähän mennessä en ole nähnyt television uutislähetystä, jossa Matti Rönkä harppaisi farkut jalassa ja tukka pörrössä sanomaan kameralle:

”Tänään ei ole tapahtunut mitään sen ihmeempää.”

Sen jälkeen joku vilpertti tulisi lisäämään, että sääkin on ihan sellaista kuin arvaakin ja tulee tässä kaikenlaista ennen kuin joulussa ollaan mutta kyllä se siitä lutviutuu.

Tarkoitan siis suurta sote-uudistusta. Sote on muuten eri asia kuin some. Ei uskoisi.

Asia on Talvisotaa lukuun ottamatta Suomen historian suurin, rahassa laskettuna, ja raha on keksitty kahdessa tarkoituksessa, jotta sinulla olisi jotain, mikä sinulta otetaan pois, ja jotta rosvo voisi laskea saaliinsa määrän.

Valtio on rosvo. ”Seitsemän samuraita” on syvällinen sosiologinen traktaatti. Rosvojoukko piirittää kylää, josta löytyy syötävää, ja kyläläiset palkkaavat toisen rosvojoukon apuunsa, koska itsellään kyläläisillä ei ole käden taitoja miekan ja jousen käyttöön.

Jutun kuvassa Sipilä, Stubb ja Soini etsivät autojaan Senaatintorilta. Takana on taas raskas päivä.

Joku lehti oli nimennyt soten historiamme suurimmaksi liikkeen luovutukseksi. Kirjoittajaa ei koulusivistys paina. Liikkeenluovutukselle tämä järjestelmänmuutos ei ole sukua. Taustalla on kuitenkin selvästi ajatus kunnan palveluksessa olevien palkka- ja eläke-eduista.

Jos on haluttu ilmaista ymmärrettävästi että sosiaali- ja terveysalan väki siirtyy vanhoina työntekijöinä eli entisin eduin uuteen järjestelmään, tieto on lohdullinen, koska se on väärä.

Järjestelmä ei muuttuisi, jos nuo edut säilyisivät sellaisinaan. Tiettävästi tarkoitus on saavuttaa kustannussäästöjä karsimalla ja virtaviivaistamalla. Sellaista ei voi kuvitella käymättä läpi työvoimakustannuksia.

Käsillä on – ehkä – ”yhtiömuodon muutos”. Suomenkielinen termi ”seuraanto” on jäänyt vähälle käytölle. Juristislangissa se on ”suksessio”. Tavallinen ja tärkeä esimerkki on fuusio.

On edelleen vaikea ymmärtää, miksi pääministerin tausta kuuluu edelleen joka päivä kommentteina, ettei valtiota voi johtaa kuin liikettä. Tietysti vertaus on ontuva, mutta kyllä voi. Sekä valtio että liikeyritys toimivat osittain omalla vauhdillaan ja ajoittain tekevät avauksia tuntemattomaan.

Tuo jälkimmäinen tilanne edellyttää sekä vaihtoehtojen löytämistä että viisasta valintaa.

Suomi on preussilais-venäläinen byrokratiavaltio. Mielikuvia hallitsevat sadan vuoden takaa ajatukset ”kysymyksistä”, jotka on ratkaistava. Byrokraatin perikuva on tuomari. Hänelle esitetään vaatimus eli ehdotus ratkaisuksi (rangaistus; maksuvaatimuksen hyväksyminen) ja toista osapuolta kuultuaan hän toimii. Tuomioistuimella on ratkaisupakko. Se ei voi siirtää asiaa epämääräisesti ”lausunnolle”, vaan ratkaisu on tehtävä, syteen tai saveen.

Haluaisin verrata tämän hetken poliittisia kysymyksiä juuri rakennusurakkaan. Urakka on ennennäkemättömän suuri ja kestää kauan. Se vaihtoehto on olemassa, ettei tarjousta pitäisi jättää eli urakkaan ei ole järkeä ryhtyä. Nyt tuo vaihtoehto vaikuttaa selvästi huonolta, koska nykyisellään jatkamiseen ei ole varaa.

Urakkatarjous edellyttää laskentaa. Tarjouksen jättäjän on tiedettävä, millä hinnalla työn voi tehdä. Laskenta vaatii erittäin suurta asiantuntemusta ja kokemusta. Toisin kuin nytkin joku kommentoi, esimerkkitapauksissa, Svetogorskissa ja Kostamuksessa, urakoitsijat jäivät voitolle ja veronmaksajat jäivät voitolle.

Päinvastaisessa tapauksessa rakennusalan suorasukaiset miehet tapaavat sanoa, että urakka kusee. Hanke osoittautuu siis tappiolliseksi.

Juuri nyt ongelma on sellainen, että vertauskohdat löytyvät nimenomaan liike-elämästä. Jotain pientä kohdetta – kerrostaloa – rakennettaessa urakoitsija eli rakentaja voi kärsiä rahallisesti, koska rahaa meni enemmän kuin tuli. Toinen paha vaihtoehto, tavallinen sekin, on rahoituksen pettäminen. Työ siis sujuu suunnitelluin tavoin, mutta rakennuttaja eli maksaja kaatuu tai rakentaja eli urakoitsija itse on arvioinut varansa väärin. Hanke keskeytyy ja tappiot kasvavat.

Päivän kysymys ei ole median uskottelema kuinka monta hallintopiiriä. Päivän kysymys on vanha tuttu: mistä rahat.

Yksityistäminen on osa viime vuosien huonoa taloudellista kasvua. Nytkin kokoomus tulee voittamaan ja yksityiset yrittäjät tulevat saamaan nykyistä suuremman sijan hoito- ja hoiva-alalla. Syy on hyvin selvä: yksityisille ei tarvitse maksaa etukäteen. Julkisen puolen sairaalat ja laitokset on rakennettava ja varustettava, siis julkisin varoin, omilla tai lainaamalla. Yksityinen puoli hankkii rahoituksen muualta ja perii omansa hintoina, tässä tapauksessa luultavasti vakuutuksina.

Mieleen tulee luultavasti toimivaksi osoittautunut ratkaisu, että moottori- ja rautateitä ei tehdäkään urakalla, vaan yksityinen rakentaa ne ”itselleen” ja ”vuokraa” ne valtiolla ja kunnille. Eräänlainen ”leasing”. Niin se käy.

 

17 kommenttia:

  1. Preussista olisi parhaiten kelvannut pitkäjänteisyys yritystoiminnassa

    VastaaPoista
  2. Löytyykö jostain blogikirjoituksesta "Kemppisen yhteiskunnalliset klassikot"?

    Seitsemän samuraita
    Sheriffi
    M - kaupunki etsii murhaajaa

    VastaaPoista
  3. Perusristiriita on kuitenkin ennallaan. Yksityinen pääoma hyötyy sairauksien ja lääkkeitten käytön lisääntymisestä, kun taas julkinen puoli hyötyisi niiden vähenemisestä. Veikkaan nyt tehtyjen päätösten lisäävän yksityistä pääoman muodostumista. Se tapahtuu vain yhdellä konstilla, josta ei liene epäselvyyttä. Raha menee asiakkaan mukana rahan luokse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa siinä miinkin käydä.
      Pääasia kuitenkin että vaivoihinsa saa avun. Julkisella puolella mieluummin mutta jos sinne ei yhteisellä tahdolla riittävästi satsata niin sitten yksityiselle mennään.
      Hammashoito ainakin täälläpäin toimii mainiosti - yksityislääkärille pääsen huomenna jos tänään paikka lohkeaa. Kela- korvauksen ansiosta sopuhintaan.

      Poista
    2. Saksalaiset eläkeläiset ovat muuttaneet Puolaan, ehkä Suomesta muutetaan tulevaisuudessa Viroon. Jos potilas ei tarvitse sydänkiruriaa, niin Virossa pärjätään ihan kohtuullisesti.

      Poista
  4. Kenelle tuo ensimmäinen anonyymin lyhyt kommentti oli tarkoitettu?

    VastaaPoista
  5. Palkanleikkaus se on sekin kun sairaaloiden sortimenttia kavennetaan siten, että yöpäivystykset loppuvat.

    On älytöntä, jos terveyskeskusmaksun hinnalla saa laukata yksityisellä erikoislääkärillä niin monta kertaa kuin lystää.

    VastaaPoista
  6. Yksityiset palvelut ovat pääosin ulkomaisten pääomasijoittajien oligopoli. Uudesta systeemistä tulee näille samanlainen lisenssi painaa rahaa kuin katsastustoimi.

    VastaaPoista
  7. Itsekin yksityiselle puolella toimineena (toki hallintohommissa) vähän mietin, että mistä ne säästöt tulee jos esim. erityissairaanhoidon voisi valita yksityiseltä praktiikalta. Meinaan, sitä hoitoa sitten kyllä tulee ja paljon. Ehkä jos tuohon saisi jotain lakisääteisiä rajoitteita? En tosin uskalla edes arvailla, mitä ne voisivat olla.

    Koska Suomen lääkärijärjestelmäkin on mitä on, niin sellainenkin lopputulos voi olla mahdollinen, että potilas hakee aamulla julkiselta terveysasemalta lääkäriltä X apua vaivaan Y, hinnalla n. No, iltapäivällä sitten toinen potilas hakee saman lääkärin X yksityispraktiikalta apua samaan vaivaan Y, hinnalla n².

    Tässä on paljon sudenkuoppia.

    VastaaPoista
  8. Enpä ole paljoakaan Haavikkoa lukenut. Tuossa yllä sitä on, kai alitajuisesti omaksuttuna ja kiireessä paperille raapaistuna. Helkutin hyvä näin. Ja se Haavikko minkä myöhempää painosta (9.11.-15) juuri luin ja alla käsittelen, on siis ohkasista ohkaisimpia runokirjoja Lukea vastata opettaa. Siinä oli ne n-ulottuvuutta, jotka kuin ihmeenkaupalla minulle avasivat pohjattoman typeryyteni ja tietämättömyyteni. Sitä on sitten tullut paikkailtua, joo paikaa paikan päälle eikä valmista näy horisontissa -lyhenevässä hämärtyvässä.

    Vielä äsken puhuttiin tulevien kassavirtojen diskonttaamisesta nykyarvoon. Alkeismatematiikkaa eli ihan OK. Paitsi jos maailma erkaantuu elementeistään kuten työstä ja työmiehestä ja työnjohtajasta. Jos vielä kaikkien yhteinen nimittäjäkaksari raha ja viimeinen rivi vesitetään sopupeleillä, niin jo on piru merrassa. Mitäs arvelisit 0/- korolla nykyarvoksi vuokratalosta, terveystalosta tai mistä vain Firmasta joka tienaa vähänkään yli sen minkä syö. Se nykyarvo olisi kahdeksikko 8 väärinpäin eikun vaakatasossa, oliko "ääretön".

    Näistä fuusioitavista firmoista ; näistä lopetettavien firmojen rahastettaviksi ostettavista asiakkaista ; näiden asioiden kombinoimisesta kauppahuonekabineteissa, niin tästä kannattaa maksaa mitä vain ja vielä piisaa osingoksikin. Ellei heti omaa kassavirtaa, niin tätä samaa ilmaista lainarahaa on pöydällä arvokorotuskirjauksilla näytetyn voiton taskuttamiseksi.

    Siitä läjästä ja sen houkuttelevuudesta pelin henki nouseekin. Rahaa on aina ollut mittaamattomattomasti. Oikeastaan sen laitostaminen vähensi sitä. Luottolaitos ei kuitenkaan jäänyt siksi miksi Snellman Bismarck Saint-Simon sen kaavailivat ja Valtio kaiken ylle, vaan sosiaalinenkin evoluutio on todellisuutta ja todellisuutta siis se, että eilinen menettää reaalisuutensa. Näin kävi kun luottolaitos irtosi pidikeistään Reaganista alkaen.
    jtk.

    VastaaPoista
  9. jtk.
    Reagan otti etuoikeudet privilegiot (= privaatti legaalisuus) veks. Ne syntyivät heti uudelleen, toisina. PYPille ja KOPille suotu rahanluominen tyhjästä tehtailijoilleen laajennettiin ensin pankkien vapaaksi perustannaksi. Sitten tulikin suomeksi ihan julkeasti Interbank elikkä tukkumarkkina pankkien kesken mikä irrotti homman rapaa kengissään kantavista postisäästöpankkilaisista.

    Luottolaitoksesta puhkesi kukkaan systeemi joka ameebasikiää rahasta käypää kaupanjouduketta mielivaltaisin määrin. Bitteinä ja tietokoneiden sisuksissa supervikkelä raha jotenkuten pysyy aisoissa -tai edes luojiensa nuorassa ja tarkoituksessa, useimman aikaa, viimeksi 2008 se karkasi. Valtiot tulivat hätiin ja jännästi nekin ovat taas -ehkä vain sadan vuoden välivaiheen jälkeen- turvaverkkoja nimenomaan eliiteille. Nyt ihanasti nousevalle, dynastismielisellekin uusaristokratialle, sille Yhdelle Prosentille.

    Lopettelen kun tila täyttyy eikä tämä kirkastu jankuttamisestani. Kummaa kuitenkin etteivät oikeasti osaavat kirjoittele ja esittele taloudellista todellisuuttamme, jossa finanssisfääriin initioituneet ja kauluslaatoista toisensa tunnistavat nykyritarit elämistämme määrittävät. Ja onhan tätä turismia ja surffailua ja suuhunpantavaa ja sporttivammojen lääkäriä avuksi ja elintasoksi jokaiikalle -käsittääkseni. Sen jos lisäisi että aidotkin säästöt kuten rahamarkkinarahastot ja eläkekassat ovat annetut/pakko-otetut tuon neoliberalistisen eliitin käsiin ja pelimerkeiksi. Mitään ei ole tehtävissä vastakumoukseksi. Suomi lienee ihannetapaus. Tämäkin huutelu jos kuluukaan, niin ymmärtyy laakeroiduissa aivoissa hölynpölyksi.

    Uuseliitti kyllä osaa. Jos siis kuten edellisessä implisiittiseti kuvataan, velkasaamisrikkauksia on summattomasti, ja vastavaat velat kuristavat 2008 pohjakosketuksesta säikähtäneitä, Valtiot kuten EKP Frankfurt ovat remontoimassa. Ne poistavat maailmasta velkoja ilman että saamiset hupenevat ! Uusinta taikuutta. Sodatkin toki rahoitetiin mutta väkisin. Nyt asia luontuu halukkaiden kesken. FED EKP ja BofE antavat lisiä uusia dollareitaan €jaan puntiaan pankkeihin ja eläkekassoihin ja rahastoihin vaihtamalla niitä valtioidensa obligaatioihin. Ne unohdetaan keskuspankkeihinsa ? Biljoonamääristään huolimatta ne haihtuisivat aikaa myöten juuri jälkiä jättämättä ! Uskomatonta. Absurdia ja surrealistista. Mutta todellisuutta.

    Kun pankit ja laitokset täytetään valtion, pelastuslaitoksensa, rahalla ne eivät joudu perimään velallisiltaan, vaan velka/saamisWeb pääsee avautumaan ja purkautumaan hallitusti. Tämä prosessi on amerikkaista alkuperää ja Eurooppa tuli pahasti perässä. Nyt kuitenkin ollaan niin pitkällä, että Amerikassa reaalitalous alkaa iskeä kipinää, tuuli nousee ja taivas on sees. Suomeenkin tarttuvat nousukauden nosturikoukut ja kun niistä saadaan ensituntumaa, mieliala kohoaa ja meillä mennään kohta kovaa.

    Nousukausi -isojen prosenttien sellainen- on vauhdissa vuoden sisällä. Hallituksen ei tarvitse tehdä mitään. Neuvonantajistaan huolimatta se ei onnistu tärvelemään tulevaisuuttamme joka on materiaalisesti rikas ja kulttuurisestikin vapaan tuonnin ansiosta. Luen ekaa Amazonista ostamaani, ei-värityskirja kuitenkaan! Ja leffassa menee ent.ihana Isabella Hubbert. Nyt todessa kauhuelokuvassa Louder than bombs. Kritiikki, silmääni sattunut ei ole asiasta lainkaan jyvällä. Ehkä se onkin liian paha, todellisuus.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  10. " Ei maksa vaivaa kirjoittaa yksinkertaisia lauseita." Outo lause, johon rohkenen toivoa täsmennystä. Rakenteeltaan yksinkertaisia, ei siis pitkiä ja polveilevia lakikielen lauseita? Sisällöltään yksinkertaisia, eli helposti ymmärrettäviä? Päinvastoin, maksaa mielestäni valtavasti vaivaa kirjoittaa yksikertaisia, ymmärrettäviä lauseita. Helppolukuista tekstiä ja kieltä.
    Parhaiten tämän taidon osasi Suomessa Veijo Meri. Hän kirjoitti vaikeaselkoisistakin aiheista ymmärrettäviä ja helppolukuisia juttuja juuri "yksinkertaisen", pelkistetyn lauseen ja kielen keinoin.
    Toinen ääripää on käsittämätön byrokratiakieli. Sen kirjoittajilla on tosin kunnioitusta herättävä taito kirjoittaa sivutolkulla tekstiä, jonka tarkka lukeminen paljastaa, ettei kirjoitus sisällä yhtään järjellistä ajatusta.
    " Hallittujen rakennemuutostoimenpiteiden suunnitteluvaiheen alasajon käynnistämisen vauhdittamisen ehkäisyn estoon vaikuttavat toisaalta eri suunnilta keräytyvät kokonaisosatekijät ja toisaalta niiden suhteellisen käyttötapahtuman oikeellisuusvaatimusten arvottamismäärittelyperiaatetaustakartoitukset. "

    VastaaPoista
  11. "ettei valtiota voi johtaa kuin liikettä..., mutta kyllä voi."

    Ymmärrän lauseen siten, että varsinkin pienemmän yrityksen toimitusjohtaja voi huseerata yhtiössä suhteellisen vapaasti - niin kauan kuin rahaa riittää. Pääministeri Suomessa taas on sidottu moneen tahoon tässä tapauksessa erityisesti hallituskumppaneihinsa ja omaan taustaryhmään. Jos näiden tahojen varpaille astuu riittävän monesti, perästä kuuluu. Jopa "pääministeridiktatuurin" mallimaassa Englannissa M. Thatcher joutui väistymään kun oli suututtanut oman puolueensa takapirut. Suomessa pääministeriä voisi parhaiten luonnehtia nimikkeellä "valtioneuvoston puheenjohtaja".

    VastaaPoista
  12. Veronmaksajat maksoivat Kostamuksen rakentajien voitot polttoaineiden hinnoissa. Neste maksoi raakaöljystä Neuvostoliitolle yli maailmanmarkkinahinnan.

    VastaaPoista