Tu Fu
Kun putosin humalassa hevosen selästä
Sain kutsun korkean kuvernöörin juhliin vieraaksi.
Join, lauloin ja tanssin kultainen keihäs kädessä.
Äkkiä nuoruus tuli takaisin; nousin ratsaille
ja nelistin hevosen kaviot vilkkuen Qutangin kallioille,
missä
Baidichengin kaupunginmuuri nousee pilviin.
Niska kyyryssä laskeuduin kahdeksan tuhatta jalkaa.
Linnoitusten hohtavat tornit vilistivät silmissä, kun
suuntasin itään ja hypitin ratsuni esteiden yli
katsastaen kaikki rannan kyläkunnat ja talot.
Ravasin polkua piiskaa pidellen, suitset höllinä;
halusin vielä harmaapäänä ällistyttää ihmiset
näyttäen miten ratsastan ja kiidän kuin nuori mies
miettimättä että omapäinen ratsuni kiitää kuin tuuli,
hiki punerva, ruumis musta, suupielissä vihreä vaahto.
Sitten se kompastui. Loukkasin itseni pahasti.
Kun ottaa itselleen vapaan vallan, käy usein huonosti.
Podin vammaani sitten vuoteessa
aivan kuin ei olisi ollut tässä iässä muitakin murheita.
Kuultuaan tapahtuneesta ystävät tulivat kysymään vointiani;
keppiin tukeutuen nousin palvelijan avulla pystyyn.
Heidän osanottonsa sai minut räjähtämään nauruun.
He toimittavat minut kauniiseen paikkaan, jossa joki
kaartuu, ja
viiniä ja lihaa tuotiin kokonainen vuori.
He osoittivat kädellä länteen ja sanoivat, ettei aurinko
odota
ja huusivat että jokainen tyhjentää maljansa saman tien.
Miksi he näkivät vaivaa tullakseen lohduttamaan?
Ji Kang, jos muistatte, huolehti terveydestään. Hänen
kaulansa katkaistiin.
= = =
(Kiinan kielen sijasta käytössäni on nyt 19 eri käännöstä, joissakin tapauksissa yhdeksään kieleen. Hyödyllisimpiä ovat indeksin sana sanalta -käännökset.
Tämä alkaa
Fu (this) duke old guest finish wine drunk sing open gold halberd ride horse suddenly remember youth time scatter hoof pour fall Quatang stone...)
Tän vois pistää oppikirjaan miten viimeisellä kolmen sanan maksiimilla tehdään runo. Näitä lisää Kemppinen.
VastaaPoistaAlkuperäisessä vaikuttaisi kuitenkin olevan jokin riimi ja loppusointuja...
VastaaPoistaKiinassa myös proosa ja tavallinen puhe on täynnä loppusointuja. Kun sana on tyyppiä ma, lin tai wu, niitähän tulee. Runo toimii tavujen lukumäärällä - etäisesti samaan tapaan kuin kalavalamitta. Asian tekee konstikkaaksi tooni eli sanan melodia, sävel. Esimerkiksi ma, ma, ma, ma, ma ja ma ovat kaikki eri sanoja, äiti, moittia, hamppu, hevonen ja kysymysliite.
PoistaTarkoitinkin että tuo alkuperäinen translitteroituna laulaa ja tanssii jotenkin enemmän kuin käännös. Jäin miettimään onko modernistisen länsimaisen runouden synnylle ollut merkitystä sillä että itämaiset runot tulivat muotiin, ja juuri suorasanaisina käännöksinä?
PoistaViime aikoina on alettu laittaa käännösrunokirjoihin alkukielinen tekstikin, ja se lisää minusta mielenkiintoa lukea niitä runoja. Ainakin Shakespearen sonetit ja Pahan kukkia on julkaistu sillä tavalla. Kirjastossa huomasin, että Ingmar Simonssonin Wallace Stevens -ruotsinnoksessa vuodelta 2011 oli myös alkuteksti, ja kun vielä löytyi bloginpitäjän suomennos "Tämän ilmaston runot", oli hauska vertailla joitakin yhteisiä runoja ja niiden käännöksiä tai tulkintoja näillä kotoisilla kielillä, - ja olla samaa tai eri mieltä. Jotain kiinaa ei tietenkään kannata laittaa mukaan muuta kuin korkeintaan näytteeksi, kun ne kirjain- tai sanamerkit ovat niin kauniita. EG
VastaaPoistaTotta - mutta tapa on ainakin yhtä vanha kuin kirjapainotaito. Arvovaltaisin eurooppalainen klassisen kirjallisuuden sarja Loeb's on painettu niin yli sata vuotta, samoin saksalainen Tusculum ja ranskalainen Budé, puhumattakaan Uusista testamenteista. Stevensissä mietittiin samaa, mutta amerikkalainen kustantaja oli haluton tekijänoikeussyistä.
PoistaCollected Poems maksaa Amazonissa 16 dollaria, mutta suosittelen American Libraryn hienoa kovakantista, $ 28,52. Siitä on iloa elämäniäksi. Sitten on hienoja selitysteoksia, mm. Harold Bloomin väitöskirja.
Suomessa Tynnin "Tuhat laulujen vuotta" sisältää alkutekstit.
Mainitsemasi Shakespeare-tapaus on erikoinen: Nautintojen ajan aarre. Suomennos Kirsti Simonsuuri. Yliopistopaino 2005.
PoistaLaitoksessa ovat mukana alkutekstit, KS:n käännökset ja KS:n kommentit. Kun kommenteille on oma tilansa, miksi suomentaja meni lisäämään omiaan käännöksiin?
Aale Tynnin versio on parempi. Paljon parempi. Tavattoman paljon.
vuorela, tampere
En usko sellaisiin käännöksiin. Muistutaa minulle Baltian saksalaisia jotka 1800 luvulla yrittivät saksantaa Virolaista regilaulua (runolaul?). Tulos oli jotakin, mutta ei regilaulu kuitenkin
VastaaPoista