Rakkaat rasistit

Tämä ajatus tekee elämästänne helpomman: hirveästi vaivaa on vuodatettu aika pienen sekaannuksen takia. On sekoitettu poikkileikkaus ja halkileikkaus.

Muuan teistä ilmoitti kommentissaan, että älykkyys on perinnöllistä. Se on geeneissä. Neekereillä ja luultavasti savolaisilla siis tyhmyys periytyy, kommentin kirjoittajalla älykkyys, mitä perua se lieneekin.

Toivoa ei siis ole. Ja somaleilla – sana kai tarkoittaa yleisluonteisesti Suomessa nähtyjä mustaihoisia ja vietnamilaisia – on paljon testosteronia mutta vähän älykkyyttä.

Muuan toinen kommentoija kyselee, eikö tässä maassa saa esitellä epäonnistuneita mielipiteitä. Kyllä saa. Niistä joskus maksetaankin ja lisäksi voi saada mainetta, ei tosin hyvää mainetta.

Kun käytätte sanaa ”älykkyys” ja mainitsette myös älykkyysosamäärän, tarkoitatte selvästi ominaisuutta, joka ihmisellä on. Ominaisuus on mitattavissa. ÄÖ on kuin kengännumero. Se on suurempi tai pienempi, koska se on perinnöllinen.

Yllättäen en kirjoitakaan nyt perinnöllisyydestä enkä älykkyydestä, koska luulen, että vihamieliset lukijat eivät halua muuttaa käsityksiään ja ne muut, 88 % kaikista, tuntevat nämä asiat entisestään. Tuo perinnöllisyyttä koskeva ajatus edustaa tiedollisesti noin vuoden 1840 tasoa ja perustuu muun muassa biologian alkeiden väärin käsittämiseen. Epäilen että syy on vähäinen älykkyys.

Siis: meistä kaikista voi tulla neekereitä. Toisista on jo tullut!

Katsokaa peiliin. Eikö iho olekin tummunut, oikeastaan paljonkin? Hiuksia vetää säkkärään ja huulet turpoavat. Huono homma. Ennen pitää tippuu turpaan, jos kulkee kulmilla outoon aikaan. Eikä siinä auta, vaikka olisi Kemistä kotoisin.

Kauniissa hengellisessä laulussa kerrotaan Saarasta, joka oli musta. Kun hän oikein rukoili ja sitten vielä kuoli, hän kasvoi valkoiseksi. Eviran ilmoituksen mukaan karitsan veri, joka Saaran pesi puhtahaksi, ei ole kiellettyjen aineiden listalla.

Arkisesti älykkyyttä voisi mitata mittaamalla. Selvitä lipputangon korkeus, kun käytettävissäsi on mittanauha ja keppi. Aurinko paistaa. Kun luit tämän tehtävän ensimmäisen kerran kasvuvuosinasi, et keksinyt ratkaisua. Nyt osaat sen. Onko älykkyysosamääräsi vaivihkaa kasvanut?

Epäilen että ei ole. Olet vain oppinut asioita. Oppiminen onkin yleinen pyrkimys. Järjestelmällisesti se alkaa esikoulussa mutta oppimista ilmenee alusta alkaen.

Kirjailijoiden koottuja teoksia ei pitäisi julkaista. Onneksi niitä ei enää julkaistakaan. Voi tulla haikea olo, kun näkee omin silmin, millaisesta typeryyksien suosta kirjoittaja on joutunut selviytymään.

Katselin Juhani Ahon Koottuja teoksia, kun niitä on siunaantunut kolmekin sarjaa. Tiedän vanhastaan, että nimike on harhaanjohtava. Aho kirjoitti paljon painettua muun muassa sanomalehtiin. Nuorempana hän oli hyvin varma siitä, että Ruotsi ja ruotsin kieli ovat turmioksi. Vain suomea on suosittava. Jossain vaiheessa hän sai menestystä ja apurahoja. Hän opetteli kohtuullisesti Ranskaa ja matkusti Pariisiin. Hän tuli siihen tulokseen, että suomen lisäksi ranska avaa mahdollisuuksia. Rahan rajallisuuden vuoksi on hyvä, kun osaa kysyä lyhdyn valosta vetäytyvältä naiselta ”kuinka paljon”, combien. Ennen pitkää hän kertasi latinaa, opetteli hitusen kreikkaa ja muutti mieltään ruotsista, varsinkin kun Nobelin palkinto alkoi oikeasti häämöttää. (Hän sattui kuitenkin kuolemaan kesken kaiken, mutta ehti neuvoa Fransu Sillanpäätä hankkimaan sen palkinnon.)

Se ”Muistiinpanoja kapinaviikoilta” on muuten vallan mitätön kirjoitelma, mutta ”Nälkä on punikki” on hyvä.

Nousiko Juhani Ahon älykkyysosamäärä vuosi vuodelta vai laskiko se?

On turvallista ajatella, ettei noita töitä ratkaise ÄO mutta jos välttämättä haluaa tietää, niin tuskinpa se heilahteli hänellä sen enempää kuin muillakaan.

Nykyisin kouluissakin (kasvatustieteessä) ajatellaan, että ihmisen kyvyt ovat kuin sipuli. Niitä on kuorittava esiin, vaikka vesi pakkaa silmiin. Kuka tahansa pystyy enempää kuin itse luulisi ja toiset luulevat. Tämä koskee myös pahuutta. Jokainen meistä voi löytää itsensä hirttonuoran kummasta tahansa päästä eli juoksusilmukasta tai lynkkausporukan jäsenenä köyden päästä kiskomassa. Kun näin on, huoli näkymättömän ympäristön turmeltumisesta on aiheellinen. Näkymätön ympäristö on se niin sanottu kulttuuri.