Alahuhta perkeles

Otsikon korostus on nykyisin samaa Kauhavan kuntaa olevan synnyinseutumme tapa painottaa sanotun tärkeyttä. Heikki Klemettikin muistetaan kuoronjohtajana myös repliikistä ”forte, perkeles”.

Alahuhdan hallitukselle lausuma koulutuksen ja tutkimuksen rahoituksen leikkaamisesta oli asiaa, kuten odotinkin. Hallituksen hankkeet eivät sitä ole, kuten en odottanutkaan. Esimerkiksi työajan pidentäminen – laskuvirheeseen perustuva hanke – on yksityiskohta. Asia on työn kannattavuus eli rahan saaminen.

Globalisaatio ja digitointi ovat vaikeita sanoja, mutta ”työ” on vaikeampi. Väitän – ja suuntaan sanani Alahuhdalle, Herlinille ja heidän kavereilleen, että tuotteiden ja palveluiden informaatiotiheys on se pääasia. Maa ei valitettavasti vaurastu hakkauttamalla lisää koivuhalkoja, ei edes Billnäsin kirveillä.

Joku kirjoitti hyvin matkailupalvelujen tehostamisesta, ala kun on maataloutta suurempi. Tuotteista saisi myyvempiä virtuaalitodellisuutta käyttäen. Lisätyn todellisuuden aineisto on olennaisesti kirjastoissa ja arkistoissa (Kansalliskirjasto, Kansallisarkisto, Kavi jne). Se ei ole todellisuudessa käytettävissä, koska sitä on niin paljon ja se on niin vanhanaikaisesti järjestettyä.

Esimerkki. Myyvempi kuin Googlen kamerakuvat kaduista ja kohteista olisivat kuvat kaduista ja kohteista 5, 15 ja 50 vuotta sitten. Pelien lisäksi niitä kaivattaisiin mm. kaavoituksessa ja täydennysrakentamisessa. Viimeksi eilen mietimme, missä yhtiömme kiinteistöllä on kunnan vesi ja miten pannuhuoneen sähköt on kytketty. Meillä 43 vuotta sitten tehdyt sellofaanit ovat tallella. Kunta ei niitä löytäisi, vaikka ne on tietenkin arkistoitu sinne.

Minulla on nyt tulevaa kirjaani varten verkosta käsin poimittuja ja muokattuja Lapin läänin 1960-luvun karttoja 486. Niistä näkyy suoraan Sodankylän kylät ja talot 50 vuotta sitten ja samoin nykyisten luonnonsuojelualueiden kehitys ja suot ja tunturit ennen ojituksia ja metsäautoteitä. Kysymyksessä on merkittävä ympäristötaseen osa.

Esimerkki. Samaan kaunokirjalliseen antologiaan (Pohjankirja) olen saanut perustiedot Suomen tilastollisesta vuosikirjasta, jotka Tilastokeskus on ansiokkaasti skannannut. Kävi näet ilmi, että Lapin läänin historiaa – asutus, työpaikat, koulut jne. – ei ole tutkittu oikeastaan lainkaan. Tuo entinen lääni on luulojen maa, ei tietojen. Luulot riehuvat mm. väittelyssä saamelaisten maanomistusoloista.

Etenkin 1800-luvun puolelta olevat tilastot ovat hiukan vaikeakäyttöisiä. Joutuu opettelemaan. Itse opin muinoin, kun löysin sensaatiomaisesti Oikeustilaston. Venäjän vallan ajalta rikokset oli tilastoitu lähes 20 muuttujan mukaan niin että niistä voi suoraan lukea, myös ranskaksi, mitä sukupuolta ja tuloluokkaa ja minkä ikäisiä olivat vääränrahan vaihettajat. 1930-luvun pulakauden rajun epätasainen ja epäoikeudenmukainen painottuminen maan eri puolille näkyy suoraan ulosottotilastosta ja vekselituomioista (Viipurin läänissä 7 kertaa enemmän kuin Uudenmaan läänissä).

Tilastokirjat lainasin Elinkeinoelämän keskusliitosta, jossa eräs ystäväni oli töissä. Niitä ei ollut kukaan koskaan ennen käyttänyt. Myös tilastokirjasto lepäsi pölyssään kun kaivelin sieltä punavankien tappotilastoja. Vuosi oli silloin 1990. Sain satikutia huolimattomasta työstä, kun olin jäljentänyt lukusarjat väitöskirjaani kirjoittamalla käsin kynällä tai koneella painetusta tekstistä. Aihetta oli. Tosin löysin vastauksen tutkimuskysymykseeni, mitä tuomioistuimissa todella tehdään.

Esimerkkieni tarkoitus on selvä. Innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen aineisto löytyy vain menneisyydestä. Emme voi noutaa tulevaisuudesta mitään.

Koulutus on valmiiden tietojen uudelleen paketointia. Ja missä ne tiedot ovat nyt? Hyvin vaikeasti tavoitettavissa. Digitaalinen vallankumous ei ole edelleenkään ehtinyt korkeakouluihin eikä työpaikoille.

Uudet tiedot perustuvat vanhoihin ja nykyisiin tietoihin.

Taloudellinen menestyksemme riippuu siitä, käsittävätkö riittävän monet, että globalisaatio ja digitaalisuus ovat sama sana, sama asia. Työn lisäksi informaatio on käytön kannalta revähtänyt maapallon mittakaavaan. Kysymys on kilpailusta. Me olemme varustautuneet tuohon kilpailuun hyvin huonosti. Meillä on maailman paras informaatio (väestötilasto jne.), mutta juuri kukaan ei mieti, miten sitä voisi myydä.

Tarvitaan rahaa ja erittäin suuri elinkeinoelämän, valtion, kuntien ja seurakuntien yhteishanke, jota johdetaan barbaarisen väkivaltaisesti. Vaikka olet kiltti mies, olen silti ajatellut Sinua johtajaksi, Alahuhta.