Tiedä mitä he sanovat

Anna Herra heille anteeksi…

Kovin mietin, oliko se tämä eilinen Immonen näitä Ahvensalmen Immosia, ja jos oli, niitäkö jotka asuvat Salonpiän suunnassa vai näitäkö, joita tavataan vapaina luonnossa Tappuvirralle mennessä.

Mutta koulu on lopetettu. Miksi kukaan näistä aikansa kuluksi kommentoijista, joita parveilee lehtiin ja televisioon, ei muistanut sanoa, että sanan ”monikulttuurisuus” sisältö lienee aivan hämärä puolelle kuulijoista, ja sanan ”kansakunta” kolahdus – kuin peltikatolle putoava käpy – on luultavasti peräisin vaarivainaan koulukirjoista, tarkemmin sanoen Maamme-kirjasta, jossa siinäkin mainitaan, miten Suomikin on nyt (1809) sitten kohotettu kansakunnaksi kansakuntien joukkoon.

Käsitys suomalaisista on ollut kauan muuttumaton. Paavi Aleksanteri III totesi kirjeessään vuonna 1171:” Suomalaiset aina lupaavat säilyttää kristillisen uskon ja pyytävät hartaasti kristillisen lain saarnaajia ja selittäjiä, kun heitä uhkaa vihollisen sotajoukko, mutta sotajoukon vetäydyttyä kieltävät uskon sekä halveksivat ja ankarasti vainoavat saarnaajia.”

Lukijan tulee muistaa, ettei paavilla ja kristillisellä uskolla ollut silloin kuten nykyisinkään mitään tekemistä paavin ja kristillisen uskon kanssa. Kysymys oli ja on rahan turvin harjoitetusta valtapolitiikasta.

Myös maahanmuuttajavastaisuudessa tai savolaisvastaisuudessa kysymys on, kuka tämän maksaa. Sellaisia havaintoja ei ole, että rahaa tyrkyttäviä ulkomaalaisia syrjittäisiin täällä.

Kukaties vastoin odotuksia en käsittele demagogiaa enkä sananvapautta.

Olen monta kertaa vuodessa toistellut, että sananvapaus on kulmakivi. Se on oltava. Saa sanoa ja kirjoittaa mitä haluaa. Sananvapaus ei tarkoita vapautta sanomisen haitallisista seuraamuksista.

Tuli vain mieleeni Porin murre. Asiayhteys on puhutun ymmärtäminen.

Luin mielihyvin sotkuisen julkaisun ”Kestääkö osaamisen pohja”. Ministerin saatekirjeellä varustettu yhteenveto PISA-tutkimuksesta 2009 saattoi olla epäselvän kirjoittamisen esimerkki.

Ihmiset luulevat ymmärtävänsä, mitä lukevat, vaikka aika yksinkertaisin keinoin voi selvittää, etteivät he mitään ymmärtäneet. Jos keskustellaan vaikkapa monikulttuurisuudesta, on perusteltu syy olettaa, että valtaosa keskustelijoista ei alkuunkaan käsitä, mitä nyt tarkoitetaan. Tässä syynä on myös poliittinen kielenkäyttö. Jos tarjolla on epämääräinen ilmaisu, sitä käytetään mielellään ja selkeää puhetta varotaan. Ilmiö on yleinen. Tietääkseni Suomessa syntyneitä vietnamilaisia esimerkiksi sanotaan somaleiksi tai raiskaajiksi.

Kysymys ei ole mielipiteistä, vaan kansalaiskiusaamisesta. Se on koulukiusaamista ja työpaikkakiusaamista vaikeampi kysymys.

Lukutaito asteikolla 1 – 6 ja luetun ymmärtäminen ovat tärkeitä asioita sinänsä. On hyvä tietää, että esimerkiksi hammasharjan käyttöohjeet ovat ylivoimaisia ymmärtää 8 prosentille suomalaisista pojista. Hammastahna meneekin sitten vaikeaksi paljon useammilla.

Ongelmallinen on ihmisen käsitys kielestä ja ymmärtämisestä. Viehätyin suuresti käteeni sattuneesta turkulaisten murteentutkijoiden artikkelista. He julistavat reippaasti ja ymmärtääkseni oikein, etteivät murteet ole mihinkään kuolemassa. Siellä tutkitaan jopa omia opiskelijoita.

”Ei kukkaa ossaa ennää porrii” on erään tutkielman otsikko (suomeksi ”ei kukaan osaa enää poria” eli Porin murretta, joka siis poikkeaa suuresti esimerkiksi Rauman murteesta.

Repliikki on suomen kielen opiskelijan ja kuvittaa tässä keskeistä ilmiötä.  Jopa tuleva ammattilainen väittää murteellisesti, ettei käytä murretta, eikä käytä kukaan muukaan, enää.

Yleistys: ihmisten varmat tiedot itsestään, puheestaan, aseistaan ja ajatuksistaan ovat parhaassakin tapauksessa enintään suuntaa antavia. Kun rasisti sanoo, ettei hän ole rasisti, hän on ehkä aivan rehellinen. Näin siis edellyttäen, että hän tietä, mitä sana ”rasisti” tarkoittaa.