Vilkunan linja

Paasikiven linja lienee kiistattomasti muotoiltu Paasikiven päiväkirjassa elokuuss 1944 eli sodan vielä jatkuessa. ”Suomen ulkopoliittinen probleemi on Venäjä ja suhteemme siihen. Kaikki muut ovat poliittisesti toisarvoisia”.

Termin Paasikiven – Kekkosen linjan kehitti luultavasti Kustaa Vilkuna viimeistään vuoden 1956 presidentinvaaleihin. On kuitenkin esitetty, että ajatus kehiteltiin Moskovassa. Otto-Ville Kuusinen ilmaisi vuonna 1963 asian näin:

Kekkosen linja tuo arvokkaan lisän vallankumoukselliseen teoriaan, koska ensimmäisen kerran kapitalistisen maan talonpoikaispuolue yhteistoiminnassa sosialismin leirin kanssa on kuljettanut kehitystä eteenpäin tavalla, johon muutoin olisi tarvittu voimakas työväenliike ja joukkoliikehtiminen. Neuvostoliitto tekisi äärimmäiset johtopäätökset jokaisesta ratkaisusta, joka merkitsisi paluuta Kekkosen linjalta Paasikiven linjalle.

Kun näin on, ihmettelen että ainakin Keskustapuolue puhuu nytkin julkisesti joko Paasikiven linjasta tai Paasikiven – Kekkosen linjasta kuvataukseen ulkopoliittisia tavoitteitaan.

Ihmettely johtuu siitä, että mielestäni nuo ajatukset ovat Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen muuttuneet käyttökelvottomiksi eli siis jääneet historiaan. Jos niillä kuitenkin halutaan viitata Putinin Venäjään, tahtoisin tietää, missä vaiheessa Neuvostoliiton politiikka on muutettu Venäjän politiikaksi. Tiedossani ei ole tällaisia ratkaisuja.

Kysymys ei ole kielestä tai tyylistä, koska nimenomaan Putin on jo omaksunut valikoivasti Neujvostoliiton politiikan ja tavoitteet. Välillä hän julistaa samalla äänellä samoja tavoitteita kuin Neuvostoliiton kommunistinen puolue. Välillä hän tuntuu viittaavan ”historialliseen Venäjään”, mitä se sitten tarkoittaneekin.

Huolestuttavinta on tietysti se, että Putin väittää edustamallaan valtiolla olevan jonkinlaisen oikeuden maa-alueisiin, jotka ovat joskus kuuluneet Neuvostoliitolle tai Venäjälle. Tämä tarkoittaa selvästi myös Suomea.

Kolme Baltian maata lähtevät aivan selvästi ja julkisesti siitä, että nämä maat, Viro, Liettua ja Latvia, on merkitty koukeroisella käsialalla V. Putinin ruokalistalle.

Itse jään miettimään, onko siellä myös Porkkalan vuokra-alueen palauttaminen Putiniille tai hänen osoittamalleen taholle, koska tilanne Suomenlahden meriväylillä ja ilmatilassa selvästi vaatii sitä.

Suomalaiset miettivät, onko Venäjä sotilaallinen uhka Suomella. Suosittu ajatus on, että ei ole, kunhan emme liity Natoon. Kukaties juuri tuon ajatuksen nykyinen nimi on Paasikiven – Kekkosen linja eli siis Vilkunan linja.

Hallituksen rakentaminen on sujunut hämmästyttävän hyvin. Nato-lauseke sujahti hallitusohjelmaan. Siitä ei ole keskusteltu paljon vielä. Keskustapuolueen aikaisempia kannanottoja ajatellen saattoi olla välttämättä lyödä syömähammas vihreiden suusta. Heillä on ollut kannatusta kriittisyydestään Venäjää kohtaan ja vaikka Stubb on samalla kannalla, ainakin ulkomisterin (siis Rehn)  on pakko pitää hampaansa piilossa.

Sipilän ajatuksia arvaillen Venäjän politiikan ja Suomen taloudellisen tilanteen syy-yhteys lienee lähtökohta. Asia on yleensä tapana ilmaista sanomalla, että me olemme muuten vain huonoja. Vaikka melkein koko EU:n talous nousee, meidän laskee, eikä parannusta ole luvassa.

Syy on sotilaallinen. Panimme toivomme Venäjän rauhanomaiseen demokratisoitumiskehitykseen. Sellaisesta kehityksestä ei näy enää merkkejä. Merkittävät investoinnit on vedetty pois koko Venäjältä, Suomi mukaan luettuna.

Suomessa Venäjän suosijat sanovat, ettei Venäjä voi sallia Naton laajentumista Ukrainaan tai ylimalkaan lähemmäs Venäjää. Ajatus on muilta osin ymmärrettävä, mutta mitähän Venäjän salliminen tai sallimatta jättäminen mahtaa käytännössä tarkoittaa? Suomelle se tarkoittaa, että ainakin paperilla itsenäisen valtion asiat ovat Venäjän asioita.

Näin on ollut minun elinaikani eli vuodesta 1944. Onko tilanne edelleen sama, sitä en voi tietää. Ehdottaisin että poistaisimme pahan sotilaallisen ongelman nyt rakentamalla yhteisymmärryksessä Natoon kuuluvan Norjan kanssa rautatien Kolarista Skibotniin tai Tromssaan.

Harva tietä, että kysymyksessä on keisarillisen Venäjän maailmansodan aikainen sotatie. Jääkäripommarit panivat siellä toimeen Enontekiön räjähdyksen, jolle on muistokivikin, vaikkei kukaan enää muista, että tätä strategisesti välttämätöntä yhteyttä on laiminlyöty ainakin vuodesta 1924. Työllistämisvaikutus olisi merkittävä ja norjalaisilla taitaa olla pääomia.