Rikollisuus on hyödyllistä

Otsikon yhteenvetoa ei ole näkynyt muutamaan vuosikymmeneen. Inkeri Anttilan aikana ruotsalaisten ja norjalaisten kriminologien ajatusta myytiin täällä varovasti, mutta yleensä se oli liikaa kuulijoille.

Lisäisin siihen toisen, omani: poliisi ei saa vastustaa rikollisuutta.

Eilen kirjoitin poliisimiehen huumesyytteestä. Yksi kommentti oli aivan selvä. Sen mukaan syytetty osoittautuu viattomaksi ja kysymys on median, etenkin Helsingin Sanomien juonesta.

Blogissa on vasemmalla ylhäällä hakuruutu. Muistakaamme katsoa vuonna 2017, kuinka kävi, vaikka luulen jutun viipyvän hovioikeudessa kauan. Olen ajatellut jättää jossain vaiheessa tämän blogin perinnöksi pojilleni ja tyttärelle, edellyttäen että mielenkiintoa riittää. Asiantuntemusta on jo. Siis lapset, katsokaa hakusanalla ’keskusrikospoliisi’.

Itse en harrasta veikkausta, lottoa enkä kenoa, pokeria, koronaa enkä tähdistä ennustamista.

Poliisi ei saa vastustaa rikollisuutta, vaan rikollisia, ja tehdä sen selvittämällä heidän tekojaan, niin että syyttäjälaitoksen sisällä voidaan tehdä ratkaisuja, onko sellaisia todennäköisiä syitä, että epäilty on pantava syytteeseen tuomioistuimessa ja hänelle on vaadittava rangaistusta.

Rikollisuuden vastustaminen on poliittinen tehtävä eli se kuuluu myös kansalaisille. Poliittinen valta kumpuaa äänestäjistä. Suomessa toiminta tällä alueella on perinteisesti sisäasiainministeriön tehtävä. Tämä perustuslaillinen ratkaisu on hiukan ongelmallinen. Kun on myös oikeusministeriö, eikä näiden kahden yhteistyö ole kaikin ajoin toiminut. Tuomioistuinviraston puuttuessa oikeusministeriön on liian helppo teeskennellä viatonta ohikulkijaa. Asiantuntijavirastoa ei saa olla olemassa. Ministeriön tehtävä on ehdottaa ja siihen eduskunnan oikeuttamana toteuttaa politiikkaratkaisuja. Tarkoitan esimerkiksi uusien tutkimusmenetelmien tuomista lainsäädännön kautta lainkäyttöön. Olin itse mukana kun DNA-tutkimus mullisti isyysjutut. Silloinkin taustalla oli vaikea politiikkakysymys, riittäisikö lapselle edelleen elatusmaksujen maksaja vai pitäisikö hänen saada biologisesta isästään eli siittäjästä oikeudellisestikin isä, ja miten järjestetään silloin perintöoikeus ja aviolasten asema.

Rikollisuus on yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti hyödyllinen ammatti. Tietooni ei ole tullut valtiota eikä historiallista aikakautta, jolloin tuon yksikön tunnustamaa rikollisuutta ei olisi esiintynyt. Nykyinen länsi-eurooppalainen rikostenluettelo alkaa olla siedettävän yhtenäinen, kiitos ihmisoikeuksista sopimisen. Tämän luettelon soveltaminen menneisyyteen tuottaa siis saman tuloksen.

Historiallisesti valtiovalta on taistelua rikollisuudesta. Paavi ja keisari kilpailivat, kumpi saa ryöstää ihmisiä. Ruotsissa (ja siis Suomessa) kuningas ja niin sanotut tuomarit, jotka kenties edustivat jollain tasolla pitäjänmiesten käsityksiä, kilpailivat siitä, kuka saa surmata, kiduttaa ja hirttää toisia ihmisiä.

Niin sanottu modernisaatio oli etenkin täällä pohjoisessa kuninkaan menestymistä aatelin kustannuksella. Ovelasti kuninkaat liittyivät papiston ja niin sanotun kansan kanssa ja aateli jäi soittelemaan lehdellä.

Esimerkiksi Los Angelesissa ei ole edes ollut pari poikkeusta lukuun ottamatta gangstereita, koska siellä on kaupunginhallitus. Tehtävät ja menettelytavat ovat olleet perinteisesti samat. ”Jäykkä käsivarsi” on ollut kaupungin erittäin huonomaineinen poliisilaitos.

Meksikosta sanotaan, että siellä huumekauppa on hallinnasta, koska polisi hoitaa kokaiinin ja armeija heroiinin. Puhe on salakuljetuksesta ja kaupasta. Huumekartelleja ei oikeastaan ole olemassa, koska toiminta on integroitu maan hallintoon. En tunne tarkasti Meksikon oloja, joten en väitä tällaista. Levitän vain juorua.

Arvokkaamman omaisuuden varastaminen ja kavaltaminen vakiintuu yleensä jollekin tasolle ja sen taloudellinen merkitys otetaan huomioon hinnoittelussa. Valtion yksinoikeutena on sellainen varastaminen, josta käytetään nimityksiä vero ja tulli. Järjestelmä on täysin hyväksytty. Edessä on kuitenkin ongelmia. Valtion varallisuus ja esimerkiksi bruttokansantuote ovat nyt vanhentuneita käsitteitä. ”Tulonsiirrot” kuulostaa paljon paremmalta kuin omenavarkaitten ”sulle – mulle”. Luultavasti esimerkiksi Suomessa kaikki hyväksyvät sen, että lapsettomienkin on osallistuttava pikkulasten kuluihin, siis verojen kautta.

Perusrikollisten ammatti on työllistää poliisia, jotta se olisi toimintakykyinen oikean vaaran uhatessa. Ainakin pieni filunki on valtion mittakaavassa mitätöntä ja sen torjuminen on ennen kaikkea mielialakysymys tai kulttuurikysymys. Puhe on siis kellari- ja ullakkovarkauksia, alkoholia ja tupakkaa ja vastaavia. Liikennerikkomukset tahtovat väkisin lipsua valtion varainhankinnan puolelle.