Seinälehti

Miten muut mahtoivat tehdä, itse nautin vaaliohjelmista. Tänään maanantaina vaalit ovat puheenaihe. Kun käytettävissämme on seinälehti, arvelen että lukijat tarvitsevat tilan kommenteilleen. Se on tässä.

Itse siirtelen näin aamuvarhaisella musiikkia iTunesiin eilen kopioimaltani kovalevyltä. En kommentoi vaaleja. Isien ja poikien kuuluu kunkin kuolla ajallaan. Ennenaikainen tai liian pitkään venynyt vetäytyminen näyttämöltä tai putoaminen näyttämön aukkoon aiheuttaa aina ongelmia.

Valtioneuvos Paasikivi toimi eräässä vaiheessa lyseon laulunopettajana. Pesti ei kestänyt kauan, koska uudet tehtävät odottivat. Paasikivi oli puolueensa nuori toivo ja kuului senaattorina todelliseen nappulaliigaan. Mutta taipumuksia runolliseen kiteyttämiseen hän osoitti murjaisullaan, jonka mukaan ei pidä olla oikeassa ajattomalla ajalla.

Mielestäni ei pidä olla oikeassa ollenkaan. Ellei onnistu, sitä harmistuu. Jos onnistuu, muut harmistuvat.

Ehkäpä sittenkin esitän yhden pienen kommentin. Taisi olla hyvä, että eduskuntatalo pantiin remonttiin. Tietooni ei ole tullut, olivatko ongelmana kosteus- tai homevauriot. Talo on sellainen kuin kuuluukin, komea ja epämukava. Rahan ja vaivan satsaamista ulkoisiin vaikutelmiin sanotaan fasismiksi, ja eduskuntatalo onkin tuon ennen syntymääni päättyneen aikakauden näkyvimpiä esimerkkejä Pohjois-Euroopassa.

Poliittisia ja historiallisia kausia voi hyvin tutkia arkkitehtuurista talojen lisäksi tilat.  Kolmanneksi on tutkittava asemakaavoja.

Miksi matruuseilla on merkitystä vallankumouksissa? Joissakin kaupungeissa, kuten Helsingissä, Pietarissa ja Odessassa, pääsee sotalaivalla rantaan. Sotalaivan tarkoitus ei ole pelkästään ahdistaa toisia sotalaivoja. Niiden kansille on yleensä pultattu käytännöllisiä konekiväärejä, joilla voi ruiskuttaa syyttömiä siviilejä. Helsingissä tämä jäi tekemättä, syistä joita taannoin selostettiin.

Pelkästään tämä on riittävä syy rakentaa pääkaupunki suolle, jonka läpi ei virtaa purjehduskelpoista jokea.

Se oma poliittinen tunne on jokin merkillinen raikkaus. Ylimalkaisesti seuraten televisio esitteli yllättävän määrän nuoria, kauniita naisia, jotka olivat sivuuttaneet joukon köyryjä ja kaljupäisiä miehiä.

Mikä lienee laskennan tulos. Arvatenkin iltapäivälehdet kertovat nyt valittujen keski-iän ja sukupuolijakautuman. Mielestäni on ilahduttavaa, että feminismi on jäänyt niin kauas menneisyyteen, että naiset nykyisin myös erehtyvät ja epäonnistuvat. Se on tasa-arvoa.

Palaan tästä työhöni. Yritän selittää kirjaani varten, miksi suo on niin kaunis. Joudun opiskelemaan entuudesta aika vieraita aloja kertoakseni, miksi vesitalous on niin keskeinen osa biotaloutta.

Pelkään poliitikkojen tarkoittavan biotaloudella rahan hankkimista. Ekonomia tarkoitti alkujaan taloutta, talonöpitoa. Minusta tuo biotalous yhdistää sopivasti rakenteen ja toiminnat.

Tapasin kadulla kollegan, joka vastaa kirjallisuuden opetuksesta Verstaalla. Lyhyessä hetkessä totesimme olevamme aivan samaa mieltä eräiden sertifioitujen kirjailijoiden mielenkiinnottomuudesta, he kun eivät mielestämme osaa kirjoittaa. Joskus mutta ei aina se on ongelma kirailijalle.

Myös perustelu oli sama: tekstissä ei ole välimatkoja eli väljyyttä eli ilmaa. Lyhyemmin sanottuna biotalous ei toimi.

Jos noin on, kannattaa muistaa, että puskutraktori ei auta. Kirjallisuudelle ja musiikille yhteinen piirre on se, että telaketjun jäljet häiritsevät.