Koulupiiri

Tämä jatkaa eilistä. Valpas kommentoija kysyi, miten en kertomani mukaan tuntenut saman kylän poikaa, josta tuli kuuluisa näyttelijä (Vesa Mäkelä). Vastasin kommenttiin, että hän kuului eri koulupiiriin.

Tässä on tarpeen täydennys, pienen koon kulttuuri- ja talousmaantiede. Vanha sukulainen tiesi, ettei Kauhavalla ollut juurikaan mökkiläisiä, isoja taloja vain ja kunnon ihmisiä. Kysyin, muistiko hän ne Ketojanmäen pojat, jotka olivat häjyläisiä hänen aikanaan ja neljännesvuosisataa myöhemmin minun aikanani ja luullakseni aika kauan myöhemminkin.

Ökytalot olivat parhailla paikoilla ja ensimmäisenä näkyvissä. Pohjanmaalla kylänraitit noudattelivat jokia. Tänäkin päivänä ihan komeaa asutusta on katkeamaton nauha, ainakin 15 kilometriä. Jääkausi ja maaperä ovat vastuussa siitä, että parhaat peltomaat ovat lähellä jokea.

Erään työläisryhmän nimitys on puhuva, mäkitupalainen. Sellainen ihminen oli torppari alapuolella ja itsellisen eli loisen yläpuolella. Tällaiset ihmiset, enemmistö jonka hengissä pysyminen edellytti töissä käymistä taloissa, asui hiukan syrjemmällä. Mäkitupa viittaa oikeastaan viljelykelvottomaan maakaistaleeseen.

Alkaneen teollistumisen ja jo sitä ennen yhdistystoiminnan määritti liikkuvuus. Ennen piti olla hevonen eli käytännössä täytyi olla maanomistaja. Hevonen oli kallis kapine. Paloapuyhdistykset ja säästökassat syntyivät kirkonkylien seuduille. Sitten tuli mullistava demokratisoiva keksintö, polkupyörä. Kauhavalla kolme merkittävää nuorisoseurantaloa, joilla oltiin aluksi aatteellisia ja myöhemmin tanssittiin, ovat kohtuullisen polkupyörämatkan päässä toisistaan.

Kauhistuin kun käsitin, että merkittävä kauhavalainen lakimies, hovioikeuden presidentin virasta eläkkeelle jäänyt, oli kotoisin Hirvijoelta. Miten sellainen on mahdollista? Lohdutin itseäni ajatuksella, että kai sitten läheltä jokea, Ylikylän seudulta.

Kansakoulun luokkatoverini Antti Tuuri kertoo Erno Paasilinnan elämäkerrassaan käynnistä Pohjanmaalla ja merkittävän työväenaatteen miehen Nestori (vai oliko se Nikolain) Saariluoman tapaamisesta. Erno oli ollut innoissaan ja Antti on sijoittanut miehen vaiheita useampaankin romaaniin.

Minä en ollut tähän ikääni kuullut tuosta henkilöstä nimeäkään.

Puukkotehtaat tunsin mutta luullakseni en yhtään puukkoseppää.

Ihmettelin puoli vuosisataa sitten kovasti vasemmistolaisten puhetta työläisistä ja talonpojista, joilla siis oli yhteinen kohtalo. Minulla oli maalaisena päinvastainen kokemus. Talonpoika tarkoitti minulla maanviljelijää eli lähes poikkeuksetta maanomistajaa. Yhteiskunnallinen luokkaero maatyöläisiin ja sekatyömiehiin oli tähtitieteellinen.

Joku nuorempi henkilö saisi kirjoittaa Kauhavan historian, kunnollisen tämän pahasti kesken jääneen sijaan. Haluaisin nähdä vaalipiirien äänimäärien puoluejaon. Rohkenen epäillä, että tuo jako oli monissa vauraammissa maalaiskunnissa hyvin suuri.

Eilen puheena ollut kansakoulu tietenkin vahvisti luokkaeroja. Sen suuri merkitys oli tuoda eri taustojen lapset saman katon alle. Sekin oli jotain. Luokkaeroja horjuttava, sosiaalihistoriallisesti hyvin merkittävä asia oli Talvisota. Antti Tuuri on kuvannut hyvin yhteisessä koulurakennuksessamme kokoontuneet Talvisotaan lähtijät ja nimenomaan sen, miten vieraita saman kunnan nuorukaiset olivat toisilleen. Puukkosepät ja talollisten körttiläismieliset pojat eivät olleet koskaan aikaisemmin edes nähneet toisiaan, kunnes sota pakotti heidät yhteen, usein samaan vitjaan, samalla sotamiehen sotilasarvolla.

Kaupungeissa tätä on tutkittu. Heikki Wariksen tutkimus työläisyhdyskunnasta eli Sörkasta ja sen syntymisestä Helsinkiin on suuri klassikko. Turussa oli Raunistula ja Tampereella Pispala, joissa tiedettiin asuvan pelkkiä hampuuseja ja jätkiä. Viipurissa tilanne oli sama. Tyypillisesti nämä roistokansan alueet jätettiin määrätietoisesti kaupungin rajojen ulkopuolelle. Ennen oli suoraan nimettynä hallintoyksikkö, joiden nimi oli tyyppiä Viipurin maalaiskunta. Maalaiskunta saattoi ulottua melkein kaupungin keskustorille asti. Syy oli kaupunkien raskaampi huoltotase. Piti olla kaikenlaisia kouluja, kätilöitä, jopa lääkäreitä.

Kysykää kiinteistönvälittäjiltä. Tämä ilmiö on edelleen ajankohtainen. Eilen juteltiin erään kaverin kanssa Kirkkonummesta ja Masalasta. Uusi Sundet ei juorun mukaan huolinut alueelle Siwan myymälää, koska siellä saattaisi käydä köyhiä läheisestä Framnäsistä. Olen vilkuillut tätä vuosikymmeniä, koska moottoritie Helsinkiin kulkee Espoossa entisten hökkelikylien vieritse, ja samanlainen on alkujaan tämä Jorvas. Tapasin ajaa Westendiin, jossa köyhyys ei kuulemma kukoista.

Yhteenvetoni on selvää leninismiä. Poliittinen ja sosiaalinen erilaistuminen on pohjaltaan maanlaadusta ja sitten tehtaiden sijainnista johtunut ilmiö. Helsingissä minua edelleen naurattaa kulkea Sörkan uusilla alueilla, joilla asuu entisiä tasavallan presidenttejä ja pääministereitä. Kerran jokin Näkinkuja oli seutua, jolla porvari kulki silmät selässä, eikä siitä ole mahdottoman pitkä aika.