Itse oppinut

”Itseoppinut on ainoa oppinut. Muut ovat opetettuja.”

Erno Paasilinnan aforismi on tietoisen monimerkityksinen. Sen voi lukea ainakin seitsemällä eri tavalla, ja ne oivat kaikki epätosia. Joku (Empson) kirjoitti kerran kirjankin, jonka nimi oli monimerkityksisyyden seitsemän muotoa.

Itseoppinut, itse oppinut ja itsestään oppinut viittaavat kaikki eri tahoille. Itseoppinut on ihminen, joka tekee jotain ilman koulutusta. Sivistyssana on autodidakti. Oli itseoppineita rakennusmestareita, jotka siis eivät olleet käyneet teknillistä koulua tai oppilaitosta. Sana ei kerro asianomaisen ammattitaidosta, joka voi olla sangen hyvä.

Itse oppinut on henkilö, joka on tavalla tai toisella omaksunut opetuksen tai opin.

Itsestään oppinut on saanut tiedon tai taidon muiden huomaamatta eli omia aikojaan. Joku oppii itsestään lukemaan niin etteivät sitä pane merkille isä ja äiti, veljet eivätkä sisaret.

”Ainoa” sisältää aforismin väitteen. Muuta kuin itseoppineet eivät ole oppineita.

”Oppinut” on joku, joka on ssaanut opettelun tai opiskelun valmiiksi. ”Oppinut” on toisaalta henkilö, jolla on epätavallisen paljon tietoa tai taitoa, melkein sama asia kuin tiedemies tai tutkija. ”Oppineet kiistelevät suomalaisten geneettisestä perimästä.”

”Opetettu” tarkoittaa kurssin käynyttä tai oppilaitoksen oppimäärän suorittanutta. Se tarkoittaa myös osan oppinutta eli sellaista ihmistä, jolta tämä opetuksen vastaanottaminen on jäänyt kesken jostain syystä, esimerkiksi työn, levon tai sairauden takia.

”Opetettu” sisältää myös vähättelevän vihjauksen. Se tuo mieleen opetetun kastemadon, jolle on yrityksen ja erehdyksen kautta kehittynyt taito varoa ryömimästä sellaiseen putkeen, josta saa sähköiskun. Opetettu koira nousee takajalkojensa varaan kerjäämään makupalaa. Opetettu hevonen tietää millainen äännähdys tarkoittaa pysähtymistä tai liikkeelle lähtemistä.

Se on vain eräs monista mahdollisista tulkinnoista, mutta lukija saa vaikutelman, että omin päin opetteleminen on jotenkin hienoa ja oppilaitoksen penkillä istuminen on tyhmää. Lukija ihastuu. Se on aika varma tyhmyyden merkki, että pitää itseään tarpeeksi oppia saaneena tai hankkineena. Joku aforistikko saattaa tehdä näin, mutta fyysikko tai biologi ei. Viimeksi mainituilla sekä alkeisoppiin että edistyneisiin opintoihin kuuluu monia asioita, joista tiedetään, ettei niitä tiedetä. Toiveikkaat lisäävät ”toistaiseksi”.

Oppiminen ja opettaminen ovat kaksi näkökulmaa samaan asiaan. Esimerkiksi ruotsin kielen taidon hankkiminen on toisen kannalta oppimista, toisen kannalta opettamista. Koululainen opettelee ja opettaja opettaa. Koululaisesta tulee itseoppinut, koska juuri sitä oppiminen sanana tarkoittaa. Itseoppinut rakennusmestari saa tietonsa tutkimalla tarkoin taloja tai seuraamalla niiden rakentajien töitä. Lisäksi hän tarvitsisi hiukan kirjaviisautta samoin kuin oppilaitoksen käynyt tarvitsee käytännön harjoittelua.

Ajaisitteko huoleti itseoppineen ”insinöörin” suunnittelemalle sillalle tietäen, ettei suunnittelija osaa laskea lujuuksia? Miten suhtautuisitte katon kestävyyteen kuultuanne, että betoniraudoittajan osaaminen perustuu ainoastaan Tekniikan käsikirjaan?

Itseoppinut lääkäri on ”valelääkäri” ja saa luultavasti tuomioistuimessa rangaistuksen, vaikka olisi toiminut hyvin. Itseoppineita lentoperämiehiä ei ole olemassa – eikä autonkuljettajia. Millainen olisi itseoppinut farmaseutti tai apteekkari; kauan sitten oli. Miksi ihmisiä alettiin kuitenkin kouluttaa vallan yliopistoissa?

Vastaus ei ole Paasilinnalle tärkeä valta, vaan vastuu. Ihmisen lääkitseminen tai sähkölaitteen korjaaminen epäonnistuvat joskus ja joskus se on tuhoisaa. Silloin on saatava tietää, mitä tapahtui ja kenen on syy. Jääkaapin ovessa oli asennustyön jälkeen verkkovirta. Asiakas sai pitoisuudeltaan tuhatkertaista lääkettä ja kuoli siihen. Se ei ainakaan kelpaa selitykseksi, että tekijä oli itseoppinut. Jos tekijällä oli tutkinto, on useimmiten helppo selvittää, toimiko hän saamansa opetuksen mukaan, jolloin opetusta täytyy muuttaa, vai poikkesiko hän siitä, jolloin hän on korvausvelvollinen.

Luottamatta opetukseen arvelen valitettavasti, että itseoppineisuutta myönteisesti kehuskeleva peittelee nokkeluuksilla omaa vajavaisuuden tunnettaan, joka on ehkä aiheellinen. Mielestäni ei ole väliä, onko joku oppinut saksan vahvat verbit maaliskuussa vai marraskuussa, koululuokassa vai ulkohuusissa. Jos hän ei ole niitä oppinut eli niitä ei ole hänelle opetettu, kuulen sen ja arvaan, että asiasta voi tulla vaikeuksia, esimerkiksi futuurin ja imperfektin sekoittamisesta. Mielestäni merkitys muuttuu, kun yksi sanoo ”rakastaisin sinua”, toinen ”rakastan sinua” ja kolmas ”rakastin sinua”.