Runon siteeraaminen

Vastaan kun kysytään, kysyn kun vastataan. Kokonaisen runon siteeraamiseen ei ole erityistä estettä tekijänoikeuslain mukaan. Yhdysvalloissa on ollut käytäntö – ei laki – ettei sellaista suvaita, mutta siellä tekijänoikeudelliset tavat poikkeavat suuresti eurooppalaisista. Lakikin oli ennen aivan toisin rakennettu. Yhdenmukaistaminen on edelleen osittaista. Eikä sitaattikaan ole englanniksi ”citation”, vaan ”quotation”. Tämä runositaatti on sallittu, koska kirjoitan tässä tuosta runosta ja toimin siis "hyvän tavan mukaisesti tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa". Tuota määrettä sanotaan vetoamisfunktioksi.

Jarkko Laine, hänen pitkäaikainen ystävänsä Hannu Mäkelä ja hänen runovalikoimansa toimittanut Martti Anhava ovat kaikki poissa Otavasta. Minä osaan luetella sieltä eri huoneiden ihmiset 60-luvulta ja 70-luvulta ja muistan useiden kirjahyllyjen kirjan ja seinien taulut. En ehkä ole käynyt siellä kerroksissa useaan vuoteen. Kai pelkään, että siellä näyttäisi samalta kuin WSOY:lla Bulevardilla. Sellaista ei ankarakaan ateisti arvaisi tuonpuoleisesta elämästä.

Luin Koskenniemen Kootut teokset. Mitä huonommiksi runot kävivät, sitä enemmän pidin niistä. Jarkko Laine aloitti runot kohta sen jälkeen, kun taltan kalkutus kiveen oli häipynyt runojen hautausmailta (kirjoista). Kokoelmia ilmestyi kovin paljon, ja tässäkin tapauksessa sekundalaatu viehättää suurimmin.

Jarkko Laine jollain tavoin johtaa rock-lyriikkaan. ”Fiilaten ja höyläten” oli ehkä päähänpisto, samoin kukaties ”Pilvet karkaa, niin minäkin”. Miten kauas kirjojen runous olisi eksynyt kitaroiden maailmasta ilman Lainetta!.

Laine on kuollut. Hänen esikoisrunonsa sisältää kaiken myöhemmän. Kiinalaisen ärrättömyys panee epäilemään myös älliä. Runohan on aina olennaisesti vitsi. Säännöt ovat samat. Runoja on turha hakata kiveen kuin päätään.

Jarkko Laine (kuva Wikipedia – Edward Hopper)

Tulun ja Polin lääni on punainen

Jaappanin lohikäälme on mulskattu.

Amelikan kuljat impeliastit on voitettu.

Lauhassa voidaan istua katukäytävän leunalle

                 ja levittää takin punainen vuoli näkyviin.

   se on silmälle kaunis

                    mielelle tyyni

                 vallankumoukselle pippuli ja suola.

Minä istun huoneessa ja kiljoitan.

                 Setä Samuli, minne nyt tylkytät dollaleitasi?

                 Klemlin levisionistit, miten nyt käy

                    Uklainan vehnäsatojen?

   Jaappanin keisalilliset hinttalit,

                 minne nyt lykkäätte tlansistolinne?

Minun lunoni julkaistaan Tulun Sanomissa,

                    mutta minulle ei makseta lahassa,

                                   minä saan punaisen luusunauhan,

                 luusunauhan ja teläslistin.

Lay Challes on bakteelien mukiloima

                                   & mykkä

(hänen sokeutensa oli väälien nuottien aiheuttama)

                 ladiosta kaikuu kaunis

                                   malssi

                 ”Tulun ja Polin lääni on punainen”

                                   minun muistini pettää minut

                 Palkinsonin tauti tekee lunoilemisen työlääksi

ja aivan tulha on ylittää laahautua

                                   kolttelin päähän

                                      diskoteekkiin

-      siellä ne kaikki tvistaa ja lumbaa läpi yön

lakkaani

almaani

minä en jaksa edes kilota

                 lakkaani haistaa taas tinneliä

                                   mon amoul