Älynpimennys

Se oli 22.7. 1990. Seisoimme Holopaisen lautatapulin päällä. Lapsi piti auttaa ylös. Isäni loikkasi yhdellä harppauksella. Äitikin onnistui. Toisin sanoen osa auringonpimennyksen katsojista on kuollut, eräs 20 vuotta sitten.

Ilmassa ei ollut enteitä eikä merkkejä tulevaisuudesta. Aurinko sen kuin haaleni ja mielessä oli, että tämänkö takia ihmisen on kuljeskeltava kylällä neljän jälistä aamulla. No, linnut tosiaan vaikenivat, mutta ei tuohon vuodenaikaan lintuja ole äänessä niin mahdottomasti.

Matkapuhelimia ei ollut eikä Internetiä ollut keksitty. Kumpikaan näistä väitteistä ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta älkää te tulko opettamaan minulle, mitä keksimine tarkoittaa. Yleiskielessä tuolla sanalla on patenttioikeudesta tarttunutta makua. Sellaista ei ole ”keksitty”, mikä ei ole tullut yleisemmin tietoisuuteen, ja tietoisuus puolestaan edellyttää käsitystä keskeisistä rakenneosista ja toimintaperiaatteista.

Siksi Englanti joutui maailmansotaan. Sheffieldin menestyvillä konepajoilla ei ymmärretty ajaa hornan tuuttiin polvihousuisia patikkamiehiä, jotka maleksivat seudulla ja pystyttivät jopa kameroitaan.

Sekä teollisuudessa että vähittäiskaupassa Saksa kehitti kaikkien aikojen menestyneimmän kaavan, jonka unohtamiseen Anttila nyt kaatui ja Stockmann ja Kesko ovat vaikeuksissa: schlecht und billig eli huonoa ja halpaa.

”Hyvää ja kallista” ei ole mikään kaava. Se on itsestään selvä menettelytapa, jonka todisteita on löydetty muun muassa Mykenen kuningashaudoista (kuva). Stockmannin ja Keskon nykyinen formula on ”huonoa ja kallista”.

Japani lähetti jo 1800-luvulla länsimaisittain pukeutuneita opiskelijoita Saksan teknillisiin korkeakouluihin, jotka yhdessä ammattikoulujen ja oppisopimusten kanssa olivat maan pysyvä lahja maailmalle. Sääli ettei niitä ymmärretty kunnolla oikein missään, osittain kumminkin Ruotsissa ja hitusen Suomessa. Meillä Teknillinen korkeakoulu oli yliopiston halveksima insinööripaja vielä hiljan. Erkki Laurilaan henkilöityvä hiukkasfysiikka ja öljynjalostus vaiensivat ”puhtaan tieteen” palvojat.

En aio kertoa poliitikoille, jotka nyt ilveilevät itkettävällä tavalla juhlasaleissa ja studioissa, mikä on ainoa tie menestykseen. Sitä ei moni ymmärrä. Kansliapäällikkö Björn Wahlroos, röyhkeä ja takapajuinen henkilö, esimerkiksi ei käsitä mainitessaan Keynesin, etteivät ongelmat alkaneet Saksalle 1919 määrätyistä sotakorvauksista. Ongelmat johtuivat Yhdysvaltain ja paljon pienemmässä määrin Ison Britannian voitosta sodassa 1918. Suuri talouspula oli automaattinen seuraus tuotannon rakenteellisesta epätasapainosta ja sen perässä kaupan ja finanssimaailman epäkunnosta, jota luultiin aivan liian kauan satunnaishäiriöiksi.

Kiinassa on ehkä ymmärretty, että aineellisen elämän suurin vaara on liian vahva ylivoima, etenkin monopoli. Sellaisessa tilanteessa ei kohta ole ostajia eli ostajalla ei ole rahaa.

Koulutus tarkoittaa suunnilleen samaa kuin valttikorttien kerääminen loppupeliin tai moukkien (talonpoikien) kehittäminen ”upseereiksi” shakkipelissä. Meillä ei vain päästä irti siitä, että ylipistot pätevöittävät keskimäärin tarpeettomiin virkoihin ja toimiin. Esimerkiksi lakimiehen ja papin ei edelleenkään tarvitse osata mitään, varsinkaan ei virkaansa, jos hänellä oli tutkinto. Kauppatieteestä ja tekniikasta voi niistäkin väitellä samoin tuloksin.

Jonkin teknillisen korkeakoulun – tyyppiä ZTH – toimintamalli on selvä. Esimerkiksi matematiikan harjoitukset tehneet ja tenteistä selvinneet – osaavat laskea!

Meitä oli siellä lautatapulin päällä auringonpimennyksen aikana useita, jotka osasimme tai opimme asioita, esimerkiksi selvittämään, että paikalla myös ollut tilallinen yritti jytkäyttää meidät mökkiläisinä kylän ylikalliiseen ja väärin vedettyyn viemäriin ja vesijohtoon. Lopuksi poikani laski, että esitetyin ehdoin tulisi paljon halvemmaksi käydä vessassa 50 kilometrin päässä ja ostaa käyttövesi Prismasta. Ja selvitimme. ettei pahamaineinen uusi lainsäädäntö suinkaan sisältänyt sellaisia pakkoja kuin lehdet väittivät.

Laudat ovat poissa ja isännät kuolleet. Koulutus on jalostusasteen nostamista. Se on siirtymistä sahatavarasta selluloosan kanssa papereihin ja suuntautumista siististi palaviin tai hajoaviin kuituihin. Ennen pitkää käsillä on muoveja, jotka ovat olennaisin osin puuta, ilman bitumitervojen muunnoksia.

Vaikka olisi lautapino, en rupea katsomaan auringonpimennystä. Panen silmät kiinni. Sitten avaan ne taas ja yritän nähdä. Se on aina yhtä vaativa urakka.