8. helmikuuta 2015

Kuusen kämmenellä



Päivän satoi lunta, ja kuului sataakin. Lintu
                           kuunteli kuusen kämmenellä.

Yörastilla oli 300 hiihtäjää, yleisöä etenkin lähitaloista ja kylistä kaksin verroin tuo määrä, ohjelmaa, laulua ja pari ihanteellisen lyhyttä ja osuvaa puhetta. Tunnelmasta on vaikea sanoa muuta kuin että se oli ainutlaatuinen. Tutustumisia ilmeni enemmän kuin tuttavia.

Stevens:

Siinä se oli, sana sanalta,
runo joka otti vuoren paikan.

Hän hengitti sen happea
jo kirja käännettynä pölyiselle pöydälle.

Se toi mieleen miten hän oli tarvinnut
paikan, johon mennä omaan suuntaansa;

miten hän oli järjestänyt männyt,
siirtänyt kallioita, hakenut tien pilvistä,
jotta näkymä olisi se oikea
ja hän tuntemattoman täysi:

määrätty kallio ja hänen epämääräisyytensä
löytäisi lopulta maiseman, johon he olivat
tulleet,
jossa hän lepäisi ja meren nähden,
tuntisi ainoan ja yksinäisen kotinsa.


2 kommenttia:

  1. Nämä käännökset ovat virkistäviä kuin postauksissa kuvatut maisemat - vanhastaan löydetty tuntuu tuoreelta ja tulkiten välitetty vaikuttaa omalta.

    VastaaPoista
  2. Mutta eilinen runo oli parempi, koska siinä kirjoittajan minuus katoaa ja häviää osaksi luontoa. Jäljelle jää vain luminen rauha ja valkoinen hiljaisuus.

    Eero taitaa olla mukana siellä hiihtämässä, koska mies on parantumaton ja täysin rappiolla oleva liikuntanarkomaani. Olen yrittänyt sanoa miehelle, että itseään on turha juosta pakoon, se tulee mukana. Ei ole uskonut.....

    VastaaPoista