Norjan historiaa

Maailmansodan päätyttyä noin 92 000 norjalaista joutui kuulusteluihin, pidätetyksi tai oikeuteen maanpetoksesta. Periaatteessa kaikki Saksan armeijassa vapaaehtoisina palvelleet joutuivat istumaan vankilassa. Tosin heitä ei jäänyt kovin paljon henkiin. Norjalaisia – samoin kuin tanskalaisia ja hollantilaisia vapaaehtoisia paljon Leningradin rintamalla.

Hyvin pian Norjassa päädyttiin punnitsemaan, oliko se rangaistava teko, että oli myynyt kaupasta maitoa ja leipää saksalaisella sotilaalle niiden lähes viiden vuoden aikana, jotka Saksa oli miehitysvalta.

Natsiaatteiden suosiota Norjassa saattoi lisätä virallinen saksalainen rotuoppi, jossa norjalaiset olivat huipulla, kaikkien germaanien mallikappaleita.

Sangen monilla on Euroopassa sekasortoisia muistoja selvittelyistä, joita tehtiin sotien jälkeen. Suomessa vetoaminen liittoutuneiden eli USA:n ja Neuvostoliiton asiaan riitti, kun esimerkiksi rintamakarkuruudesta tai sotapelkuruudesta epäillyt ja tuomitut käytiin läpi. Samalla tavalla vuonna 1918 oli erikoislailla suoraan kielletty nostamasta syytteitä isänmaan puolesta tehdyistä rikoksista. Joskus päädyttiin erikoisiin, oikeudentuntoa loukkaaviin ratkaisuihin, joita ei milloinkaan otettu uudelleen käsiteltäväksi.

Ruotsista tietoja on tietenkin saatavissa, mutta puheenaihe ei ole suosittu. Harvoin näkee edes mainittavan, että Ruotsin avoin suhtautuminen maahanmuuttajiin ja pakolaisiin saattoi ainakin heijastaa huonoa omaatuntoa toisen maailmansodan ajalta. Pahantahtoinen ihminen voi helposti löytää ruotsalaisia viranomaisten päätöksiä ajalta ennen Stalingradia, jolloin esimerkiksi juutalaiselta lääkäriltä on evätty maahantulo, koska väite, että juutalaisilla olisi jotain ongelmia Saksassa, ei näyttänyt pitävän paikkaansa.

Ranskassa yhteistyön harjoittajien selvittely oli sodan jälkeen aika pitkä ja vastenmielinen tarina. Näyttää luonnonlailta, että viime tingassa takkinsa kääntäneet ovat juuri omaksutun isänmaallisuuden kiivaimpia kannattajia.

Stalin ratkaisi monet vaikeat ongelmat. Se politiikka, joka johti Itä-Euroopan alistamiseen, antoi sopivan perusteen yhteistyökeskustelun nopeaan lopettamiseen.

Vuoden alussa 1945 puna-armeija oli Kirkkoniemessä ja Saksan yli kaksisataa tuhatta sotilasta vetäytyivät maan keskiosiin ja onnistuivat antautumaan toukokuussa länsiliittoutuneille.

Norjan hallitus ja kuningasperhe olivat paenneet Englantiin maanmiehityksen alta 1940. Saksan hyökkäys oli odotettavissa. Asetelma liittyi Suomen Talvisodan tilanteisiin. Narvikissa oli jo brittejä. Mutta Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon oli vielä yli vuosi.

Jokin osa norjalaisista piti saksalaisia tervetulleina, jokin osa oli eri mieltä.

Kaksi rikasta EU:n ulkopuolelle jäänyttä Euroopan maata kärsii samoista ongelmista. Menneisyyden tosiasioiden tunnustaminen tekee välillä tiukkaa. Toinen niistä on Sveitsi.

On hyvin vaikea edes arvata, mitä kielen (kirjakielen) sekavuus merkitsee. Kaksikielinen Belgiakin on kokenut sivullista oudostuttavia ongelmia aivan näinä aikoina. Norjan kirjallisuudestakin näkyy koko ajan kielen ongelma, konstruoidun nynorsk –kielimuodon jääminen vähemmistöön joittenkin kovin tanskalaisvaikutteiseksi väittämän bokmålin rinnalla. Käytännössä norjalaiset samoin kuin sveitsiläiset puhuvat keskenään hiukan eri kieltä kuin kirjoittavat. Ainakin suurkaupunkien ulkopuolella puhutaan ”murteita”. Poliittisen menneisyyden eli purkautuneen valtioliiton vuoksi Norjassa hyvä ja sujuva ruotsi ei ole suosittua.

Tuo on viitteenomainen tausta. Olen yleensä pitänyt Suomen kielisotaa ja kieliriitaa ja nyt puhetta pakkoruotsista onnettomana ajan ja voimavarojen tuhlaamisena. Tuo tulkinta voi kuitenkin olla väärä. Suomessa on kirjakieli, kirjallisuuden kieli ja puhekieli. Vanhat murteet eivät ole muuttaneet kaupunkeihin.

Entä jos tämä hyvin pienen ja kummallisen kielen koppi onkin etu ja voima? Ehkä me olemmekin eräänlaisia Euroopan irokeeseja? Norjalaiset eivät ole. Ehkä he ovat itse kreolisoineet oman kielensä. Öljyteollisuuden ja merenkulun maassa englanti on auttamatta toinen kotimainen. Kalastajat saavat mielellään puhua mitä murretta haluavat, vaikka samaa kuin sillit.

Kuvassa murrealueet. Tämä kirjoitus oli täydellinen johdatus Jo Nesbøn rikosromaaneihin ja elämäntapaan, joka on niin täysin toinen kuin kuvittelemamme skandinavismi. Nobelisti Knut Hamsun oli hyvin suosittu myös meillä. Hänetkin tuomittiin 1945, eikä hänen suosionsa liene palannut.