Tunturiretki

Ensin kuoli tunturiopas. Hän oli sanonut, että tässä ei ole minkäänlaista hätää. Tosin pakkanen oli ollut erittäin kova jo laaksossa Trondheimista lähdettyä eivätkä hevoset olleet syöneet kahteen kuukauteen.

Armfelt jatkoi kohti Handöliä, kohti Ruotsia. Hän ei tiennyt, että kuningas on jo kuollut. Hän ei tiennyt sitäkään, mitä he kaikki oikein tekivät Norjassa, eikä varsinaisesti sitä, mihin he olivat nyt menossa.

Huoltopäällikköjen muistelmat ovat aina kiinnostavimpia. Tässä vuoden 1718 tunturiretkeä koskevassa asiassa on käytettävissä kirja, Karolinen som aldrig gav upp, ja sen takana päähenkilön Johan Henrik Frisenheimin tavattoman laaja kirjeenvaihto. Frisenheim (? – 1737), joka oli syntynyt ja varttunut nykyisen Pietarin paikalla olleessa ruotsalaisessa Nevanlinnan (Nyen) linnoituksessa ja toimi vielä vanhana maaherrana aina vaarallisimmassa Venäjän vastaisessa läänissä, oli käytännössä jo kauan vastannut koko kenttäarmeijan huollosta eli muun muassa muonituksesta ja hevosten rehusta. Toisin sanoen juuri kukaan muu ei tuntenut Ison vihan aikaa niin perinpohjaisesti kuin hän eikä tainnut jättää niin perusteellisia dokumenttejakaan.

Hän oli kelpo mies. Hänellä oli ongelmansa, etenkin kuningas ja oma lähin esimiehensä, Hugo Hamilton. Ylhäisaateliin nousseet Hamiltonit olivat tuolloin vielä siinä määrin skotteja, että Frisenheim käytti kirjeenvaihdossa hänelle kotikutoista englannin, saksan ja ruotsin sekoitusta. Mutta käsiala oli kaunis. Minkä tahansa ajan virkamieheksi hän olisi ollut harvinaisen pätevä ja lannistumaton.

Karoliinien kuolemanvaelluksesta on kirjoitettu 400 kirjaa ja tehty lukuisia dokumenttielokuvia. Sellainen hiihtotapahtumakin on, jossa tuo noin 60 kilometrin matka hiihdetään tapahtuman muistoksi. Reitti kulkee melkein yksinomaan puuttomassa ylätunturissa.

On vaikea keksiä äkkiä ketään Kaarle XII:n karoliineja karaistuneempia. Nuo miehet olivat tottuneet kävelemään maailmanhistoriallisessa pakkasessa Turkkiin ja takaisin. Mutta Norjan tunturissa marssille lähteneistä 6 000:sta kuoli matkalle 3 000 ja ainakin tuhat perille ryömittyään. Kaukopartio-osasto saapui perille nopeasti ja vaivatta. Muille ei ollutkaan suksia, eikä kenkiä.

Lumimyrskyn lähempi luonne on selvitetty usein. Sellainen myrsky tulee mereltä lämpimänä ilmana, joka meren rannassa jäähtyy ja pakkautuessaan ylös rantavuorille saa suunnattoman nopeuden. Etelämantereella on samaa ilmiötä. Commonwealth Bay tunnetaan tuulennopeuksistaan, yli 150 km/h, ajoittain jopa yli 200 km/h.

Karoliinit tappanut oikku on Norjassa kuitenkin harvinainen. Tarkemmat tiedot löytää helposti, mutta tässä yhteydessä lukija voi kuvitella mielessään 25 – 30 astetta pakkasta ja myrskyn nopeudeksi esimerkiksi 30 metriä sekunnissa tai 100 kilometriä tunnissa. Esimerkki ei ole tunturikuruissa mahdoton.

Vaikka pedoilla ja raadonsyöjillä oli talvisella reitillä sitten keväällä runsaat ruuat, tunturiin jäi myös merkkejä kovista miehistä. Nuotiolla oli poltettu – koetettu polttaa – muun muassa kiväärinperiä ja reen osia. Puuta siellä ei kasva.

Retkeilijät olivat menettäneet vuoden taisteluissa pahasti vaatteitaan. Kaikilla ei ollut kenkiä. Monilla ei ollut käsineitä. Päähineenä saattoi olla karoliinin kolmikolkka, ohutta huopaa. Päällystakkeja ei liene ollut lainkaan.

Niinpä Ruotsin puolella tynnyrit täyttyivät hengissä sinne päässeiltä amputoiduista raajoista. Eri lähteissä mainitaan, miten monta tynnyrillistä niitä oli.

Frisenheim yritti pelastaa ihmisiä ja myös hevosia. Tosin koko maakunnassa ei ollut enää heiniä eikä tietenkään ruokaa. Tuon aikakauden ihmiseksi hänellä oli ihmeesti silmää toisten kärsimykselle. Tilanne oli kuitenkin niin mielikuvituksellinen, että hän toistelee vain, ettei kykene kuvailemaan sitä. Miehillä ja myös hevosilla on joskus voimia tulla hulluksi juuri ennen kuolemaansa.

Siitä asiasta olisi kokeneita kertojia, mutta tunturi on myös hirvittävä paikka. Se tappaa juuri noin, hivuttamalla. Vuorelta putoajat kokevat toisenlaisen kohtalon.

Tapahtumien tarina löytyy verkosta osoitteesta

http://www.frisenheim.se/hela-historien-7493037

Karttakuvaassa Trondheim on vasemmalla. Handöl on aika lähellä nykyistä Åren hiihtokeskusta. Kuolleista karoliineista hyvin suuri osa oli suomalaisia. Niinpä hautamuistomerkki on sangen vaatimaton.