Nykyhetken ennustaminen

Tulevaisuuden ennustaminen on pankkiirien ja sijoitusneuvojien ammatti. Menneisyyttä ennustavat historiantutkijat.

Korkean iän siunaus on hyödyllinen ja kuolemaan saakka uskollinen joukko varjoja eli haamuja. On paljon läheisiä ihmisiä, jotka ovat jo kuolleet. Seurustelua näiden kummajaisten kanssa ei tarvitse erikseen opetella. He tulevat uniin kuin kotiinsa ja asuvat ajatuksissa samalla tavalla kuin aina ennenkin.

KRP rakentaa työkseen menneisyyttä yrittäessään saada selvän, mitä tapahtui todella ja minkä roskalaatikon takana. KGB rakentaa tulevaisuutta välittämättä siitä, mikä sen nimen kirjainlyhenne sattuu olemaan tällä hetkellä. Salaisen poliisin toimi muistuttaa suuresti näytelmän kirjoittamista yhteistoiminnassa ohjaajan ja lavastajan kanssa. Se on projektiivista eli tulevaisuuteen tähtäävää valehtelemista.

Edellinen kirjainyhdistelmä tarkoittaa siis keskusrikospoliisia, jälkimmäinen erään naapurimaan turvallisuuspalvelua.

Nykyisyyden ennustajia sanotaan poliitikoiksi. Heillä on kaikenlaisia laillisia avustajia ja valtiosihteereitä, jotka harjoittavat hiki päässä alkemiaa. He yrittävät suodattaa tiedoista totuutta.

Tapana ei ole julkaista uudelleen edes muutaman vuoden takaisia poliittisia ja vielä vähemmän taloudellisia katsauksia. Jos tehtäisiin toisin, jonkin kansanosan usko korkeiden tahojen viisauteen voisi horjahtaa. Itse asiassa tuo pelko on aiheeton. Tunnetaan komeita kuningaskuntia, joissa maksasta katsojat, linnunlennon tietäjät ja tähdistä ennustajat nauttivat mitä suurinta arvostusta siitä huolimatta, että heidän keinonsa kertoa, miksi varma tieto tulevaisuudesta ei ollutkaan osoittautunut oikeaksi, olivat kovin läpinäkyviä.

Iiro Viinasen ja Erkki Tuomiojan tämän syksyn kirjoista tulee kauhistunut olo. Molemmista käy koristelemattomasti ilmi, miten sakeassa tietämättömyyden pilvessä maan tietojen saannin kannalta etuoikeutetuimmat vaelsivat. Hyvin monien muiden muistelmateosten ja elämäkertojen rinnalla nämä kaksi ovat järkyttäviä siksi, että uskomaton oli vastikään tapahtunut. Pyhä ja ikuinen Venäjä oli romahtanut ja seurauksista tiedettiin vain, että ne ovat arvaamattomia.

Vaikka kuinka miettisi, Rytillä ja Mannerheimilla oli käytettävissä jonkinlainen kristallipallo, jolla näki tulevaisuuteen. Molemmat tekivät pahoja ennakointivirheitä kansalaissodan aikaan mutta muuttuivat erehtymättömiksi pian sen jälkeen.

Tässä ja nyt näkee vain sen, että kaksi suurta puoluetta on valinnut väärin puheenjohtajista äänestettäessä. Antti Rinne ja Alexander Stubb ovat viisaita miehiä ja lahjakkaita. Se ei taida auttaa heitä.

Politiikka on nykyisin myyntiä ja markkinointia. Ratkaisut tehdään mielipidetutkimuksilla, joita pitäisi ehkä nimittää mielikuvatutkimuksiksi. Vaikka kommentti ”gallupit ovat gallupeja” tarkoittaisi jotain järjellistä, mitä ei pidä luulla, sitä ei kuitenkaan olisi syytä käyttää.

Todellisuudessa erilaiset äänestykset ovat jo kauan olleet irvokkaita näytelmiä, joita järjestetään hyväuskoisille. Mielipidetiedustelut ajaisivat saman asian harvemmalla. Vielä vähemmällä päästäisiin tarkkoihin tuloksiin käyttämällä mediayhtiöiden tavoin kunnon järjestelmää. Tilastollisesti moitteeton, pitäviin väestötietoihin perustuva järjestelmällisesti kierrätettävä perusyleisö saisi televisioihinsa, tietokoneisiinsa ja älypuhelimiinsa laskurit. Sipilän, Rinteen ja Stubbin hitit eli heitä koskevat katsojien bruttosekunnit ratkaisisivat kulloisenkin hallituksen ja sen kokoonpanon. Nyt häipymässä oleva taipuma nuorten ja alaikäisten käyttäjäryhmien hyväksi on helppo poistaa laskennallisesti. Nuo ryhmät roikkuvat enemmän sähköisissä laitteissa kuin esimerkiksi eläkeläiset.

Toisen Niinistön, Arhinmäen ja Soinin kannatuksella ei ole merkitystä. Se on väärin, mutta hovinarreja ei oteta valtaneuvostoon. Väärän kuninkaan päiviä järjestetään tarvittaessa. Ainakin Babyloniassa oli sellainen tapa, että vuorokauden mittaisen valtakautensa päätteeksi valekuningas teloitettiin.

Seuraava pääministeri on Matti Vanhanen. Sipilä saa niin suuren menestyksen, että politiikalle on pohja. Ensimmäinen ongelma on Paavo Väyrysen syrjäyttäminen. Todennäköinen tapa on Sipilän siirtyminen ulkoministeriksi. Valtiovarainministeriksi löytyy sopiva sadomasokisti, ei tarvitse epäilläkään. Pääministerin on osattava se, missä ensin Katainen ja sitten Stubb epäonnistuivat, ajatella ja puhua työttömyyden, valtionvelan, EU:n, sote-hankkeen ja Ukrainan vaikutuksesta toisiinsa. Se on kokonaiskuva. Nuo asiat vaikuttavat toisiinsa. Koska luultavasti Venäjä hyökkää edelleen ja USA toimittaa lisää aseita viimeksi tänään kerrotun mukaisesti, ensimmäinen kysymys on EU:n vaihtaminen Natoon. Iso Britannia näkyy tuon ratkaisun jo tehneen, samoin kuin luultavasti Ranska. Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä.