Muotikello

Turvaranneke teillekin pukinpussiin!

Ehdotin pari viikkoa sitten, että perintökaari olisi otettava kokonaisuudessaan uudistettavaksi. On tärkeää keksiä keinoja, miten vanhoilta ihmisiltä saisi näppärästi viedyksi rahat.  Kaikkein soveliainta on päästä tähän päämäärään niin että veronmaksajat eli ensi sijassa kunnat vastaavat kohteen ylläpidosta. Makaronivelli on loppujen lopuksi halpaa ja maksalaatikko suorastaan mainiota mutustella.

Ajatustapamme ja osa yhteiskunnallista järjestelmäämme on peräisin siltä ajalta, jolloin alkutuotanto eli maa ja metsä elättivät.

Kun minä suvaitsin syntyä, suoraan maa- ja metsätaloudesta sai elatuksensa suomalaisista 64 prosenttia. Tällä hetkellä tuo vastaava luku on 1,2 prosenttia.

Tiedossa ei ole, että jääkauden jälkeen olisi tapahtunut toista, läheskään yhtä rajua muutosta. Pronssi, rauta tai vaikkapa teollistuminen (höyry, sähkö ja kaasu) ovat siihen verrattuna mehupoikien kekkereitä. Ihminen tarvitsee harva se päivä ravintoa, ja yleensä sitä on liian vähän, tai liikaa.

Dynastinen kysymys on maailmanhistorian suuri linja. Vallan siirtämiseen periytyminen on aika karkea keino. Odotan edelleen kiinnostuneena, milloin pörssiyhtiöt huomaavat Bysantin historiasta toimivan keinon, kaksi keisaria eli siis kaksi toimitusjohtajaa. Kumpikaan ei ole toisen esimies. Tällainen järjestely tuottaa murhaajille paljon ylimääräistä vaivaa ja pitää yllä henkivartiokaartien kesken jäätynyttä kriisiä. Itse asiassa järjestelmä syntyi omia aikojaan, kun tarvittiin vahva päällikkö samanaikaisesti Roomaan ja Itään.

Siis kaksi toimitusjohtajaa! Ja dynastisen kysymyksen nykyhetken versio on maatilan ja metsälöiden periytyminen eli käytännössä kysymys perillisen lakiosasta. Viittaukseni erilaisiin pöytäeläkkeisiin tarkoittavat tätä samaa. Miten käytetään hyödyksi se osaaminen, jota raihnaisemmillakin ihmisillä on, varmistaen samalla operatiivisessa vastuussa eli auran kurjessa olevan sukupolven toiminnan edellytykset?

Näitä kysymyksiä on yritetty ratkaista muun muassa demokratialla ja maailmansodilla. Ensin mainittu on oleellisesti keino hajauttaa päätöksentekojärjestelmää, vaikkei se vallankäyttöön yleensä ulotukaan. Jälkimmäinen on ollut seniilin ikäluokan ylivaltaa, jossa ilmiselvä tarkoitus on ollut harventaa biologisesti parhaita ikäluokkia. Ainakin Ranska ja Venäjä sekä luultavasti Japani onnistuivat tuossa viimeksi mainitussa hankkeessa liian hyvin. Ne eivät koskaan toipuneet, eivätkä toivu. Iso-Britannia yksityisti ja ulkoisti taitavasti sankarivainajan tehtävät toisille Kansainyhteisön jäsenille, etenkin Kanadalle ja Australialle, unohtamatta Intiaa.

Suomi on siirtynyt venäläisestä eurooppalaiseen väestörakenteeseen. Venäjällä vieläkin vanhat naiset hoitavat lapsia ja keski-ikäisiä kreivejä. Miehet eivät tule vanhoiksi, koska he juovat kätevästi itse itsensä hengiltä. Euroopan länsiosien ikäpyramidin malli on nyt meidänkin.

Kirjoitukset turvarannekkeista ovat kiihdyttäviä. Yli puolet turvarannekkeen käyttäjistä ei käytä turvaranneketta. Tämä ilmiö on jo tullut liiankin tutuksi. Ainakin Espoossa ja Turussa nyt käytössä oleva kapine on ikään kuin suunniteltu mahdollisimman inhottavaksi. Kellon näköinen molkero, jossa ei ole taulua vaan ruma muovinen kosketusalusta, kuuluttaa kaikille vastaantulijoille: tässä tulee ruotuvaivainen. Vanhan naisen olisi vaihdettava aidoin briljantein somistettu korukellonsa siihen ja miehen olisi sysättävä Philip Patek pöytälaatikkoon, koska hänellekin riittävä tieto ajan kulumisesta on se, että aika loppuu.

Tälläkin hetkellä lattialla sängyn ja seinän välissä makaa yllättävän monta vanhaa ihmistä odotellen, että joku tulisi. Turvaranneke on yöpöydällä tai siinä kädessä, joka jäi pudotessa alle. Monet eivät suurin surminkaan käytä ranneketta niin kauan kuin henki pihisee. Jos siitä painaa, sisään syöksyy kaksi kaljupäistä miestä paarien kanssa ja vie pois, lukkojen taakse, kunnalliskotiin.

Firmat Navigil ja Esperi Oy kokeilevat nyt todella ovelaa laitetta, jonka muotoilu on – valitettavasti – miesten makuun. Se on kuin mikä tahansa hyvä rannekello, eikä siinä ole kuin yksi nappi, tavanomainen kruunu, josta tavallisesti säädetään viisareita.

Todellisuudessa laitteessa on myös puhelin ja GPS sekä toimilaite, jonka avulla käyttäjä voidaan paikantaa hyvin nopeasti ja tarkasti (esimerkiksi korttelikapakasta). Soittaminen tapahtuu nappia kerran painamalla, ensin kojeeseen ohjelmoidulle lähimmälle henkilölle, esimerkiksi minulle, seuraavaksi toiselle, esimerkiksi Sepolle, joka on kyllä nyt Afrikassa, jne. Aika pian soitto menee firmaan, jossa ammattilainen voi myös kuunnella, kuuluuko röhinee tai ähinää vai heleä ääni, että anteeksi taas, vahingossa tuli paineltua. – Pankaa tekin paperit vetämään! Joulupukilla on itselläänkin jo sellainen.