Köli

Skandinavia oli maailman johtava maa pari sataa vuotta eli noin 900 – 1100 jKr. Voi olla, että uusi vauhti tuli koko Euroopaksi kasvavan maanosan hyväksi. Romanttinen ylpeily on kauan pimittänyt näkyvistä paremmin perustellut ylpeyden aiheet.

Viikingit olivat rosvojoukkoja. Rosvojoukkoja on liikkunut maailmassa aina ja näyttää liikkuvan edelleen. Eräs ero on kulttuurinen kaskeaminen ja viljely. Edellisessä poltetaan kaikki ja otetaan kaikki, minkä jaksaa kantaa.

Polttamisesta puheen ollen Skandinavian ensimmäinen teollisuustuote oli hylkeenrasva, jota poltettiin lampuissa kymmenen tuhatta vuotta. Kaikkein vanhimmassa keramiikassa on traanin säilyttämiseen ja kuljettamiseen tarvittuja.

Välimeren seudulla oliivi ei ollut mahdottoman tärkeä ruokana; se ei paljon täytä vatsaa. Sitä tarvittiin lampuissa. Lampunsydän saa olla selvästi paksumpi kuin maaöljyä poltettaessa. Sitä käytettiin peseytymisen rasvaamalla vartalo likoineen ja kaapimalla kaikki pois. Kynttilät keksittiin Euroopassa vasta keskiajalla. Niitä ei tarvittu. Eläinrasvojen hyödyllinen käyttö oli roomalaisten kelteiltä omaksuma saippua.

Kansainvaelluksista kiisteltäessä – siis erimielisyys raivoaa siitä, onko tuo nimitys osuva vai ei – on tapana unohtaa, että koko revohkan aloittaneet gootit taisivat todella olla lähtöisin nykyisen Ruotsin rannikolta, ehkä suorastaan Gotlannista ja Göötanmaalta. He olivat liikenteessä jo 400-luvulla. Slaaveja ei ollut silloin vielä keksitty. Suomen asutus tuohon aikaan on harvinaisen sekava kysymys; täällä näyttää olleen vähän kaikkia.

Vaikka Kaarle Suuri oli rakentanut frankkien heimosta uuden, pysyväksi osoittautuneen voimakeskuksen, jonka brändiksi tuli ”Ranska”, edessä olivat vielä viikinkien hyökkäilyt, jotka vaikuttivat pysyvämmin Euroopan rakenteisiin kuin hunnit, avaarit ja ne kaikki idäntien tulijat. Hunneista on muisto Unkarin nimessä (Un-garia) ja etunimen Attila suosiossa.

Viikinkien keksintö köli ja siihen liittyvä limilauta toteutti aivan ylivoimaisen aluksen, joka oli sekä valtamerikelpoinen että kätevä ryöstöretkillä jokia pitkin. Tuohon aikaan ja koko antiikin isot alukset olivat olleet kotelorakenteisia, yleensä soudettavia kaleereja. Viikinkialus oli rakennettu kölin päälle. Kotelorakenne oli jäykkä, kölirakenne uskomattoman joustava ja kestävä. Tanskalaisten, norjalaisten ja ruotsalaisten laivakirvesmiehen taidot kehittyivät huimiksi. Laudat ja kaaret valikoitiin yksityiskohtaisen tarkasti ja yhteen isoon alukseen käytettiin ehkä 100 tammenrunkoa.

Kuvan museolaiva on niin kaunis, että se yksin riittää Oslon matkan syyksi. Mutta tietysti kannattaa käydä samalla galleriassa katsomassa E. Munchin uskomatonta kykyä käyttää sinisen värin sävyjä.

Viikinkialus liikkui soutamalla ja purjein. Purje oli sinänsä ikivanha egyptiläinen keksintö ja heidän kulttuurinsa perusta – Niili vei toiseen suuntaan, purje toiseen.

Mutta purjehtiminen Irlantiin, Islantiin, Grönlantiin ja lopulta Labradorin niemimaalle – ja takaisin! Eikä näillä aluksilla ollut miehistölle sään suojaa.

Skandinaavien kaksi muuta suurta keksintöä olivat Englanti ja Venäjä. He perustivat ne molemmat. Brittein saarten kuningaskunnat kukistuivat tanskalaisten vuosisataisiin hyökkäilyihin, ja sitten ennen pitkää viikingit tulivat takaisin uudella nimellä, normannit. Ratkaiseva vuosi oli 1066 ja paikka Hastings.

Novgorodissa ja Ilmajärven seudulla ja nimenomaan Kiovassa hallitsivat aika pitkään ruotsalaiset, seassa erilaisia seikkailijoita, varmaan myös suomalaisia. ”Rus” on tämän hetken selityksen mukaan Roslagenin seudun nimestä sopeutettu nimitys, ja eri aikoina on mainittu Rurik-niminen varjagi ja myös soutaminen (ro). Siis ryssä ja ruotsi on melkein sama sana.

Sen moni muistaa, että silloisen Konstantinopolin henkivartiokaartissa oli viikinkejä, ja Hagia Sofian johonkin kaiteeseen on kaiverrettu riimukirjaimin, että kyllä tulee aika pitkäksi, mutta palkka juoksee. Sitä ei moni muista, että jo ristiretkillä riehui selkeästi skandinavissukuisia, ruhtinaiksi ruvenneita mahtimiehiä, kuten muuankin Sisiliassa vaikuttanut Robert Guiscard ja hänen sukulaismiehensä Tancre ja Drogo sekä tämä Rollo, joka oli niin pitkä, ettei voinut ratsastaa, kun jalat harrasivat maata.

Historian hiipijä jää miettimään, miksi eurooppalaisista vaikutusverkosta niin usein unohdetaan nämä, myös oivallista rautaa valmistaneet vaikuttajat. Ehkä yksi syy on kielitaito ja ahdaskatseisuus. Sivuutetaanhan englanninkielisissä esityksissä myös keskiajan pinta-alaltaan suurin, merkittävä valtio, nimittäin Puola-Liettua. […]