Peura ja Putin

Tuskin kukaan voi väittää uskottavasti tietävänsä nyt, mitä Putin aikoo tai mitä hän luulee aikovansa. En ole onnistunut varmistamaan tietoa, että kapinallisten alueella tai sen lähellä Ukrainassa kuitenkin valmistettaisiin koneenosia, jotka ovat välttämättömiä Antonov-kuljetuskoneiden ja mahdollisesti Suhoi-hävittäjien toiminnalle.

Tämä olisi järkevä selitys. En siis tiedä, onko se totta. Tiedän että takapajuisenkin tuntuinen teollisuus voi olla korvaamatonta, ottaen huomioon paikan eli välimatkan ja ajan. Aina toistellun Ruotsin malmin lisäksi ei niinkään Petsamon nikkeli vaan Outokummun kupari oli välttämätöntä Saksan sodankäynnille. Kielikuva: jos ulko-oven avain on hukassa, se on totinen paikka, vaikka lukko olisi kaikkien rautakauppojen peruskamaa.

Oma veikkaukseni tai lottokuponkini on, että tilanne on paljon pahempi kuin myönnetään. En näet osaa luottaa siihen, että Putin toimisi omia tai Venäjän välittömiä etuja tavoitellen. Saman pituiset kollegat ovat kerran toisensa jälkeen sortuneet mediatemppuihin, kuten eräät haluun valloittaa Moskova tai Leningrad.

Jopa myös ulkonäköään muuttanut Stubb puhuu nyt kovasta informaatiosodasta. Washington Postin varmistaman uutisen mukaan luotettavaksi luonnehditun kyselytutkimuksen mukaan kolme (3) prosenttia venäläisistä arvelee, että Venäjällä tai Ukrainan kapinallisilla olisi ollut jotain tekemistä matkustajalentokoneen alas ampumisen kanssa.

Vihollinen on Yhdysvallat, joka on tavalla tai toisella siis vastuussa tilanteesta, venäläisen informaation mukaan. Onni ettei venäläisillä ole virheellisiä käsityksiä talvi-ja jatkosodastamme. Sikäli kuin tiedän, harvoin poikkeuksin he eivät ole kuulleetkaan asiasta, ja jos kuulisivat, tuskin viitsisivät kuunnella, tai ajatella.

En väitä, että suomalaiset olisivat aivan erilaisia tässä asiassa, enkä liioin ole sitä mieltä, että omat käsitykseni erinäisistä asioista olisivat epätavallisen todenperäisiä. Toisaalta en ole se englantilainen mies, joka kuultuaan, että Saksa on hyökännyt Ranskan päälle, sanoi: ”Inkepinke paarlevuu.”

Kapteeni katsoo purjeen takkaa, paarlevuu :,: kun perämies pussaa kapteenin akkaa – inkkepinkke paarlevuu…

Omaa tyhmyyttään sitä hämmästelee monta kertaa viikossa. En ollut onnistunut ymmärtämään, että metsäpeura oli myöhäinen turisti Suomessa, kuten kuusi. Nuo kaksi pitävät yhtä. Molemmat levitti tälle niemelle Atlanttinen lämpökausi aikana, jolloin kivikausi oli jo menossa kovalla kolinalla (n. 4 900 eaa – Säräisniemen 1-keramiikka).

Tämä sattui sopivasti, koska sama ilmastonmuutos oli yksi tekijä mammuttien tuhossa. Toinen tekijä oli luultavasti ihminen. Mutta mammutti meni ja peura tuli, ja peura oli kalliomaalauksista päätellen todella kauan elämisen ehto.

Kunnes tutkin asiaa hiukan Jouko Vahtolan Suomen historiasta olin älyttömästi arvellut saamelaisten poropaimentolaisuutta ”ikivanhaksi” elämänmuodoksi. Peuroja lienee kesytetty yksin kappalein poroiksi varsin kauan, vähintäänkin syötiksi surmattaville eläimille. Tunturisaamelaisten elinkeino näyttää kuitenkin olevan peräisin 1700-luvulta.

Vahtolan lisäksi koko joukko muita vakavia tutkijoita on uurastanut Lapinmaan menneisyyden parissa. Sen olen minäkin tiennyt, että Lappi on käytännössä tutkimatta ja muun muassa mielipiteet maanomistuksesta ja kansallisuudesta ovat sitä epäilyttävämpiä, mitä vakuuttavammin niitä puolletaan.

Voin vain luvata julkista katumusta. Nyt sommitellessani jotain julkaistavaa Lapista ja Pohjoisesta olen tullut tajuamaan, että osan käytännössä koko Välimeren alueen muinaisuuden ja historian paljon paremmin kuin – Pohjois-Suomen.

Tästä oivalluksesta syytän matkailua. Kesällä Rovaniemellä Arcticumissa ja muissa kirjastoissa vasta näin, mitä kaikkea tutkimusta on olemassa – ja mitä ei ole. Kun paneutuva esittely kirjasta ei liene tässä blogissa tarpeen, tyydyn ilmoittamaan lukevani silmät suitsirenkaine Matti Enbusken kirjaa ”Vanhan Lapin valtamailla. Asutus ja maankäyttö Kemin Lapin ja Enontekiön alueella 1500-luvulta 1900-luvun alkuun” (SKS, 2008). Kirjan alussa on oikealta vaikuttava katsaus alueemme entisyyteen kielitieteen ja perinnöllisyyden uusien, kuohuttavien yhdistelmien opastuksella.

Sitä ei siis tiedetä, ketä olivat nämä hiipparit, jotka täällä asuivat ennen peuran ja kuusen tuloa ja puhuivatko he jäljettömiin kadonnutta eurooppalaista kieltä. Se taas on nykyisin sanomalehtitietoa, että Oulun seutu oli pitkään ”Karjalaa”. Sen kertoo esineistö. Taas kerran – Pähkinäsaaren rauhan raja…