Nikon

Ei kannata ostaa FX-kameraa. Ehdotan hyvin vakavasti, että kojeen ostamista suunnitellessanne mietitte vain sen, paljonko rahaa uhraatte hankkeeseen. Hyvätuloisille ehdotan ylärajaksi 500 euroa, korkeintaan tuhat.

Kehittymättömien markkinoiden mainio vaihtoehto on vuokraaminen. Kokemukseni Helsingin Roballa toimivasta pikku firmasta on erinomainen. Sain myös vastauksen vaikeaan kysymykseeni, mitä eroa.

Minun taidoillani, joita ei ole aihetta kehua, täyden kennon kameran ja mikro-kolmenelosan (Panasonic Lumix G2) vertailu osoitti oman tietokoneeni suhteellisen hyvällä näytöllä selvän eron.

Tuon lisäarvon tavoittelu ei ole normaalista vaivan arvoista. Sanon näin katsottuani kesän aikana 500 skannattua kuvaa sukulaisista ja läheisistä, jotka ovat joko kuolleet tai suuresti muuttuneet. Noin puolet noista kuvista on aiheuttanut tyytyväisyyttä siihen, että on nähty kylliksi vaivaa. Noin neljännes on aiheuttanut harmia siitä, että kuva on niin piittaamattomasti roiskaistu.

Ihanteeni on tällä viikolla isoisä ja kolme suvun naista pihan penkillä syyspuolella 1943. Kuvaan ovat tarttuneet ihmissuhteet. Tai sitten minulla on liian vilkas mielikuvitus. Serkkuni Timo muuten ponnahteli vastaan ja lupasi toimittaa nähtäväkseni leikatun kaitafilmin ”Kemppisen perhe autoilee huvilalle ja viettää siellä aikaa, 1955”. Hän oli antanut digitoida muitakin saman vuosikymmenen kaitafilmejä, ja sitten on tämä enoni Lassen tietääkseni puolituntinen ”Lappi 1956”.

Älkää nyt ymmärtäkö väärin. Ei sellaisella filmillä ole mitään virkaa, jossa porukka kiipeää tunturiin ja sitten alas. Mutta on vanhoja filmejä, esimerkiksi puoli vuotta tai vuosi sitten puheena ollut uskomattoman hyvin kuvattu ja leikattu dokumenttielokuva saksalaisen ns. avustusretkikunnan matkasta Suomeen 1918 ja etenemisestä Hangosta Helsinkiin.

Vahinko että en laita vähällä tähän blogiin vieraita henkilökuvia. Viikonlopun saalis oli runsas, viisi tai kuusi aivan hyväksyttävää otosta. Sen sijaan lukija saa tyytyä mitäänsanomattomaan pihlajan roippaan, koska kuvassa näyttäisi olevan jotain hieman vaikeammin tavoitettavaa tunnelmaa, meidän hämyjen kesken.

Mutta liiketoiminnan logiikkaa ajatellen – miksi emme koskaan näe vertailukuvia edes printteinä eli paperilla esimerkiksi Rajalan hienon kameraliikkeen ikkunassa?

Jos saisin jonkun nuoren, riuskan ja vaiteliaan henkilön kantamaan kamoja, harkitsisin vakavissani blogiini rinnakkaisia verkkosivuja ja panisin siihen vertailukuvia vierekkäin. Panisin näkyviin omat virheeni ja yrittäisin osoittaa myös sen, miten viisasta on käyttää kameran automatiikkaa sen sijaan että ryhtyisi itse näpelöimään säätöjä. Kokeilin kärsivällisesti aukkojen sarjoja ja tutkin sitten valotusta ja syvyystarkkuutta.

Luulen ettei tarkkaavakaan sivuilla kävijä näkisi eroa puhelinkameran ja monenmonen tuhannen ammattikaluston tuottamissa kuvissa. Tai no, suurin osa puhelinkameroiden kuvista on kohtalokkaasti kallellaan. Mielestäni perspektiivi eli illuusio tilasta on valokuvan perusasioita. Se on kuvan näkökulma.

Kun seuraavan kerran vuokraan järeän rungon ja nimenomaan tuon pitkän putken, aion valottaa kuvani nyrkkisäännöin eli täsmälleen samalla tavalla kuin yli puoli vuosisataa sitten. Viisi pilkku kuusi ja viisikymmentä, kahdeksan ja niin edelleen. Kun koulupoikana heiluin silloin uudenaikaisen valotusmittarin kanssa ja vertasin keskiharmaata, kohdistuvaa ja heijastuvaa valoa, kerran toisensa jälkeen saamani tulos oli sama, jonka opastaja, esimerkiksi isäni, oli jo arvannut ja asettanut kameraan.

Ja kun kuvaa raw-muodossa, valotusta ja värejä voi virittää jälkeenpäin kutakuinkin paljon. Tosin jälleen – automaattikorjaukset toimivat ihmeellisen hyvin (auto tone jne.).

Missä on kuolleiden tietokoneiden hautausmaa? Kamera on tietokone, vain tietokone. Toistaiseksi siinä käytetään yhtenä komponenttina lasia. Miksi tietokoneita ei vuokrata? Vastaus lienee: ei kannata; ei ole kysyntää. Kiistän jyrkästi.

Jos olisin poliitikko – varsinkin vihreä – ajaisin kierrätyksen rinnalla vuokraamista. Ihailen kirjastolaitosta. Sieltä saa kirjoja ihan ilmaiseksi lainaksi. Ja ne ottavat kirjat takaisin mukisematta! Miten suurenmoista!

Näillä vaatimattomilla kirjoituksella haluaisin edistää kuvien tallettamisen (skannaamisen) lisäksi kuvien joukkoliikennettä. Se on ekologinen vaihtoehto ja edistää monimuotoisuutta.