Mehiläishoitoa

Tolkun ihminen kiertää kaukaa eräät aiheet. Miksi mennä hyppimään ilman housuja mehiläispesille? - On siinä joskus ajatusta.

Tämä muuan Heikkilä väittelee ”kielellisestä esihistoriasta ajassa ja paikassa”. Luin väitöskirjan ymmärtääkseni otsikon, mutta en valitettavasti onnistunut. Johdannon kahdessa ensimmäisessä kappaleessa vyöryvät sanat ”maa”, ”valtio”, ”valtakunta” (rike), ”kansa”, ”kansakunta” (nation), ”historia” ja ”esihistoria”.

Kielen esihistoria voisi tarkoittaa päätelmiin perustuvia menneisyyden kielimuotoja, kun historia olisi havaittuja eli kuultuja tai luettuja muotoja. Luulin että ”kielihistoria” tarkoittaisi juuri tuota.

Esihistoriallisen ajan kieli tai kielet tarkoittaisi nykyisen Suomen tapauksessa kieliä ennen vuotta 1150. Tuo vuosiluku on tietysti mielivaltainen. Pian sen jälkeen Snorri Sturluson kertoo Egilin saagassa miten norjalaiset ja kveenit taistelivat karjalaisia vastaan pohjoisen tuntureilla ja saivat paljon saalista.

Pidän kyllä enemmän siitä kertomuksesta, jossa muuan mahtimies ryypiskeltyään kuselle mennessään astuu aitan vintillä harhaan, tipahtaa ja hukkuu olutsammioon. Jos saisin vielä kerran osallistua raittiuskilpakirjoituksiin, ottaisin kenties otsikokseni tämän tarinan alkoholin vaaroista.

Kuten oli jo puhe, tämä kielitieteilijä perustelee sen minua miellyttävän kannan että ”lappi” viittaa erillään eläjiin, ei nykyisten saamelaisten esi-isiin. Hänen huomautuksensa, etteivät sen enempää suomalaiset kuin saamelaisetkaan ole asuneet tällä niemellä ”ikimuistoisista ajoista”, pitää luultavasti paikkansa. Saamelaisten yhteys jääkauden aikaiseen Komsan kulttuuriin on hyvinkin mahdollinen, mutta ei todistettu. Tutkijan kielitieteellisiä perusteluja, varsinkaan etymologioita, en ole pätevä arvioimaan. Hänen luullakseni uusi korostuksensa, nimittäin balttilaisten ja germaanisten kielten (kantakielten) suurempi vaikutus mm. täkäläisiin paikannimiin, tuntuu erittäin hyvältä. Kaipaamaan jään suurempaa selvitystä slaavilaisvaikutuksista. Novgorodista käytiin Perämerellä ja Lapissa taajaan jo ennen historiallista aikaa, siis noin vuodesta 900. Sitä ennen seudulla kaiketi pitivät jöötä kielisukulaisemme.

Enbusken Lapin asutusta ja maanomistusoloja koskeva tutkimus ei herätä vastaväitteitä. Nykyjuristi ei ehkä välttämättä ymmärrä luonnonoikeuden ongelmaa puhuessaan oikeudesta johonkin esi-isien ehkä asuttamaan alueeseen. Väkivalta on vahvempi tekijä kuin omistusoikeus. Sekä feodaalinen että myöhempi järjestelmä perustuivat sotilasjoukkoihin, joilla oli voimaa tappaa tai karkottaa asukkaat ja siten myös mahdollisuus antaa heidän asettua johonkin.

Sekaantumatta keskusteluun Pohjoisen maanomistusoloista ennen ja nyt toistan vain taas kerran, että välillä kuulemani keskustelu esimerkiksi suomalaisten evakkojen ja heidän jälkeläistensä oikeuteen luovutetun Karjalan kiinteistöihin ei oikein kolahda. Miksi miettiä sellaista, mikä ei kaikkien oikeudellisten keinojen puuttuessa voi toteutua? Ainoa mieleen tuleva keino Laatokan rantatonttien saamiseksi olisi hyökkäyssota. Se ajatus ei tunnu minusta hyvältä.

Omista töistäni esitin eilen seuraavan ajatuksen. Olen oikeastaan tyrmistynyt, miten vähän ja miten myöhään nykyisen maamme pohjoisosaa on tutkittu. Hetkittäin tulee sellainen tunne, että tieteellisen tutkimuksen kohteeksi on valikoitunut etenkin aiheita, joista tutkijoilla on ollut mihinkään perustumaton käsitys etukäteen. Paljonko Lapissa oli asukkaita ja paljonko puuta vuonna 1900?

Miksi nämä Kihlmanit ja Ramsayt saivat niin helposti rahaa kalliisiin tutkimusmatkoihin Pohjoiseen? Kyllä vastaukseksi tarjoutuu: löytämättömät luonnonvarat, etenkin jalometallit ja vähä vähältä muukin, minkä voisi muuttaa rahaksi. Puutavara alkoi saada arvoa 1860-luvulla, enkä usko sattumaksi, että A. Osw. Kihlman oli ensin kasvitieteen tutkija ja ylimääräinen professori ja kohta sen jälkeen poliitikko ja talousmies ja sitten metsäteollisuusmies sekä omistajana että liikkeenjohtajana.

Metsätieteilijöistä etevin oli ensin professori ja sitten pääministeri (A.K. Cajander). (Nämä tunnetut Kalelat ovat muuten tämän Cajanderin jälkeläisiä).

Tällä viikolla olen kallistumassa sellaiseenkin ajatukseen, että Suomi on huonosti tutkittu. Näyttää olevan todella paljon asioita, joita emme ole halunneet tietää. Saamelaiset ovat huomion kohteena kansainvälisesti tunnustettuna alkuperäiskansana. Esihistoria ei siihen vaikuta. Metsistä joudun murehtimaan, mihin katosivat kommunistien hyvät esimerkit riistosta. Nyt tietämäni perusteella olisin valmis sanomaan, että nimitykseen ”jätkä” kiteytyvät aika n. 1890 – 1970 oli suureksi osaksi ihmisten mitä julminta riistoa osittain ja ajoittain ala-arvoisissa olosuhteissa. Ansiokehitys ei ole alkuunkaan samaa paria kantohintojen ja metsäteollisuuden liikevoittojen kanssa.

Tosin taisi Kekkonenkin puhua tähän suuntaan.