Kesäkiinteistö

”Isän huone” selvitti, miten herrasväet elivät ja kuinka kartanontapaisesta tuli kesähuvila ja siitä kesämökki ja nyt kakkosasunto. Taustalla vaikuttavat tietysti koti-Venäjän datsha ja ruotsalainen tapa.

Harva tutkija on ollut asialla, mutta uskottavat ulkomaalaiset todistelevat, että suomalaiset ovat hulluja myös mökki-innossaan. ”Joka niemehen, notkoon, saarelmaan” on otettu kovin kirjaimellisesti.

Kollega Klinge ja tuhat muistelijaa lienevät selvittäneet perinpohjaisesti nämä Iisalmen ruhtinaskunnat. Esimerkiksi Matti Kuusta koskevat kirjallisuus veistää sievän viipaleen Mäntyharjun merkillisyyksistä. Kuusesta väitetään kirjoitettavan Aateliskalenterissa suvun Granfelt kohdalla ”nimittää itseään Kuuseksi”. Mutta sekä akateemikko-vainajan omat että häntä koskevat kirjoitukset tulvivat Mäntyharjun ihmeitä ja leikkeineen ja kilpailuineen uuvuttavia, jatkuvia suvun ja tuttavien eli siis herrasväen tapaamisia.

Sanomalehdessä kirjoitettiin kesämökkeilystä ennen, kun televisiossakin oli vain kolme kanavaa. Paneuduin asiaan. ”Ennen” tarkoitti 1980-lukua, mutta pieleen meni silti.

Sähkön vetäminen kesäasumuksiin on aivan oma historiansa, eikä edes kaikin osin kaunis. Samaan aikaan ja vähän ennen teiden rakentaminen mantereella oleville mökeille oli niin onnistunut operaatio, että siinä menivät puhevälit naapureiden kanssa usein vuosikymmeniksi. Ja millaisia teitä ne olivat! Ymmärrän nyt, että kaikki teistä, lukijat, eivät ole olleet kaivamassa kuorma-autoa lapiolla esiin ”kesämökkitieltä”. Minä olen.

Edellä Kuusen ja Klingen nimillä varustamani vaihe on Vanhaa Eurooppaa, joka näkyi jopa käräjien pitämisessä. Kesällä ei jaettu oikeutta (paitsi hirsipuulinnuille välikäräjiä). Kesällä ei ollut koulua. Suvivirsi laulettiin toukokuun viimeisenä ja pulpetteihin raahustettiin 1.9. Virkamiesten kesäloma oli helposti 6 viikkoa, ja vapaissa ammateissa (esimerkiksi yksityislääkärit) pantiin lappu luukulle eli pillit pussiin.

Tämän järjestelyn voi lukea hyvinkin vanhojen aikojen kuvauksista. Aurora Karamzin, kaunis, viisas ja etenkin rikas, kävi vaunuilla hyvästelemässä ystävänsä muuttaessaan suunnattomin tavaramäärin kotoa ”Helsingistä” (Kruununhaasta) kauas maalle Hakasalmen huvilaan (nykyinen Kaupunginmuseo Kansallismuseon kohdalla). Olihan siinä välissä Kluuvinlahti, mutta niin kauas siis. Espoossa oli sitten maalaiskartano, joka oli ehkä olemassa enemmän elintarvikkeita ynnä muuta varten. Edelleen Auroraksi nimitetyllä seudulla vuilisi Wrightejä, Ramsayta jpp.

Sen jälkeen kesämökkeilyä määräsivät asunto-olot. Lukemastani kirjasta päätellen kaikki Suomen professorit asuivat Topeliuksenkadulla, paitsi kaksi Lutherinkadulla. Eräät muut epelit, kuten itseään ihmeen oppineina pitäneet juristit, tungeksivat Temppelikadulla, ja Nervanderinkatu oli täynnä kaikenkarvaisia lehtoreita ja tohtoreita. Mutta sota ja asuntopula muuttivat kaiken. Oli otettava jopa alivuokralaisia, ja pian huomattiin, että jopa Töölössä on ikävä elää, koska huoneissa en kolealla kosteaa (kesäisin ei lämmitetty eikä ollut lämmintä vettä) ja helteellä aivan tukahduttavaa.

Rahvaanlapsille oli hyväätekeväisiä kolonioita. Isääni ja hänen veljiään lähetettiin jopa herrasväkiin toipumaan Söörnääsin kauhuista; isäni oli yhden kesän itrsensä Jalmari Jäntin huvilalla Heinävedellä apupoikana ja setäni Olavi Palméneilla Ruovedellä.

Tavalliset, nopeasti köyhtyvät professorit ja muut virkamiehet alkoivat hankkia ja valmistaa itselleen kesäpaikkoja, joista tuli herroille tieteellisen työskentelyn tyyssijoja ja muulle perheelle rangaistus- ja keskitysleirejä, joissa leipä oli kovaa ja vesi kannettiin kilometrin päästä naisten ja lasten toimesta. Tässä en sitten puhu omista kokemuksistani; isoisäni oli erikoinen mies ja 1948 juhannuksena käyttöön otettu huvilamme oli maakunnallisestikin kummallinen hanke – eikä siellä ollut rekoolia eikä ryytimaata.

Viime viikolla näin että ahdistettujen miesten (vanhusten) kesämökki kulttuuri jatkuu. He nikertävät yhä uusia aittoja ja luultavasti varustavat portaatkin koristeleikkauksin. Motorisesti lahjakkaat tekevät perämoottorikäyttöisen laiturin.

Mutta hypoteesini on tämä: koti Töölössä tai muutoin taajamassa oli kesäisin soveltumaton vallitsevassa seurustelukulttuurissa. Siksi edellisen sukupolven tavoista kopioitiin se, mikä jaksettiin maksaa, ja mentiin mökille. Piian tehtävistä vastasi professuurska omin käsin. Tämä muuten on ollut asiain tila Pariisissa ja Lontoossa. – Kuinka moni teistä on istuskellut noissa kaupungeissa tuttavien kotona? Ei niihin mahdu. Ja nyt olemme Helsingin seudulla samassa ahtauden ja verotuksen virittämässä loukussa. Kuinka usein käytte tuttavissa kahvilla?

No – meillä käydään. Olen siitä hyvilläni. Mutta 70-luvun ihmisfarmista onkin tässä välissä tullut upea paikka.

 P.S. - Älkää pelätkö - kokko on vedessä ja kuva on otettu telellä. Eivät siinä olleet puut vaarassa.