Sähköä kirjassa

Elisan e-kirjoissa on jo monta tuhatta nimikettä. Tosin osa niistä näyttää olevan Project Gutenbergin skannauksille velkaa enemmän kuin kiitoksen. Ja Gutenberg tarjoaa nykyisin muun muassa Kindle- ja ePub-muodon. Joka tykkää Topeliuksen kirjojen Edelfeltin ja Carl Larssonin kuvista, saa ne.

Onko osakaan noista kirjoista hengissä? Mihin Elisa ja kustantajat oikein pyrkivät? Mikä on tämän aktiivisen hinnoittelun logiikka?

Ostin Panu Rajalan kirjan Veikko Huovisesta, koska en viitsinyt lähteä kirjastoon ja tässä nyt on vähän ylimääräisiä kirjoja eri puolilla. E-kirjojen paras puoli on ettei niistä tarvitse pyyhkiä pölyjä. Aika helppo ne on löytääkin. Toisaalta pois jää kiihtymys, jonka tuottaa sängyn ja seinän väliin kiilautunut, kadonneeksi luultu aarre.

Rajalan elämäkerrat ovat oikeastaan kaikki paljon parempia kuin luulisi. Yrjö Jylhän tarina oli… jylhä. Huovinen sisältää yllätyksiä ja suuria yllätyksiä.

Nyt tartutin itseeni yksin tein Maria-Liisa Nevalan muistelmateoksen. WSOY:n kirjamyymälän karattua sivistyneen maailman tuolle puolen tai joka tapauksessa pois Bulevardilta olen seurannut heidän kirjojaan hiukan hajamielisesti. Itse yhtiössä, joka kuulemma on edelleen olemassa, on ihmisiä, jotka tapaisin oikein mielelläni, ja toisia, joita en mistään hinnasta.

Maria-Liisa on erikoinen tapaus. Jos kirjoittaisin tähän aiheesta pidempään, syntyisi eiliseen ”Etelän mieheen” (ruotsia, Söder-man) liittyen sarja kirjoituksia tuttavista, joita en tunne. Nevala oli luokkaa ylempänä Kauhavan yhteiskoulussa. Lisäksi näin häntä hyvinkin usein norkoillessani tulevaa vaimoani poistuvaksi Porthaniassa tiedekunnan kirjastosta, jonka kanta-asiakas Nevala oli. Minulla on muistikuva, että hän kävi välillä käytävässä tai jossain pussailemassa Tarmon kanssa. Kun muistelmateoksessa ei puhuta tällaisesta, muistan varmaan väärin.

Liikuin siis itse juuri samoilla asioilla, mutta tähtäimessäni oli neiti T. En usko että opiskelutoverit olisivat olleet suuremmin tekemisissä keskenään. Neiti T. suhtautui kirjallisuuden opintoihinsa kevytmielisesti, toki valmistuen, kun taas ylioppilas Nevala oli vastuuntuntoisuuden perikuva, kuten jo lukiolaisena, vaikka mikä minä olen arvioimaan ylempien luokkien tyttöjä.

Joku viisas ihminen mainitsi kerran, että suurin kunnia ja ylin armo, jonka mies voi saavuttaa matoisessa maailmassa, on ylemmän koululuokan tyttöjen arvonanto. Itse en ole koskaan rohjennut edes haaveilla sellaisesta. Tietääkseni ainoa keino tuon tavoittamiseen on Talvisodassa kaatuminen. Ylempien luokkien pojat sen sijaan voivat olla kovia vippaamaan rahaa tai sepittämään valheellisia muistoja, miten vaikkapa se Kekkos-Urho siellä meillä Kajjjaanissa ei olisi pärjännytkään, ellen minä olisi katsonut vähän perään…

Mutta Nevalasta tuli sivistyselämässämme keskeinen henkilö ja Panu Rajalasta ei. Nevala on kirjoittajana ja henkilönä hyvin pidättyväinen, Rajala ei.

Voisiko enää sanoa mitään kauniimpaa kirjoista, etenkään e-kirjoista. Niitä on monenlaisia!

Kirjojen hinnoittelu herättää pitkiä ajatuksia. Ostin täyteen hintaan eli aika kalliilla uuden elämäkerran eversti Alpo Marttisesta, joka oli Suomussalmen ja Tienhaaran sankari, loistava rykmentin komentaja ja luultavasti Suomen vittumaisin mies. Nyt tuon saisi e-kirjana alle vitosella. En kuitenkaan suosittele, koska kirjassa on erittäin mielenkiintoisten asioiden lisäksi noin 90-prosenttia suhteellisen vaatimatonta arvostelukykyä osoittavaa silppua.

Itse koin eilen kirjallisuuden voiman (tarkoitan voimattomuutta), sillä tänne soitti Elisasta joku henkilö, joka kertoi, että olin ollut televisiossa. Sanoin että terävä huomio. Soittaja oli päätynyt havaitsemaan, että suhteeni Elisaan oli arvosteleva, ja asiaan perehdyttyään hän oli havainnut, että syyttäkin saattoi olla. Asialle ei tosin näillä näkymin voinut tehdä mitään, siis laajakaistan kunnostamiselle toimivaksi tai puhelinyhteyden parantamiselle.

Kiitin kohteliaasti ja sanoin, että Elisalla tämä ydinliiketoiminta on kuitenkin kunnossa – laskutus toimii täsmällisesti ja armottomasti.

Puhelintuttavani tuntui panevan pahakseen, koska hänelle tuli jotenkin kiire. Se on sääli, koska olisin mielelläni esittänyt hänelle joitakin havaintoja yhtiön myymistä e-kirjoista, muun muassa siitä, että ostajille tarjotaan kylmän rauhallisesti vanhaa versiota Adoben lukuohjelmasta; se toimii hiukan hankalasti Windowsin 64-bittisen nykyversion kanssa.

Selailin ahkerasti e-kirjoja kirjastoissa. Yllättävä havainto: kokoelmat vanhentuvat hyvin nopeasti. ”Excel, 2003)… Hankittava: ”Mannerheimin kuriiri” (SKS), Kiril Pushkareff, moniagentti Suomessa ja maailmalla.