Läpinäkyvä tuomari

Puhemies Heinäluoma ilmoitti, ettei presidentti Koskelo ole sähköposteillaan painostanut kansanedustajia. Viestit ovat olleet tervetulleita.

On aivan mahdollista, että olin väärässä, kun yhdyin kohuun ja lisäsin sitä. Sitä ei kuitenkaan vielä tiedä. Hyvin epämääräisesti on annettu ymmärtää, että viestit ovat liittyneet EU-asioihin. Muutoin julkisuuteen ei ole tullut tietoa, kuinka paljon viestiliikennettä on ollut ja mitä viestit ovat käsitelleet.

Peruskysymys on siis edelleen auki. Slanginimitys on ”transparenssi” eli läpinäkyvyys. Muun muassa tuomarin on toimittava niin, ettei hänen toimintansa ole omiaan aiheuttamaan epäilyä asiattomasta menettelystä.

Tämä on vaikea kohta. Mielestäni aivan terve perusasenne on jotain tällaista: toimin oikein ja se ei minua liikuta, miltä se jonkun silmissä näyttää.

Tuo terve asenne, jota luultavasti sovellan itse, on kuitenkin lainvastainen. Minä saan käyttää vaikka pingispalloa nenän koristeena ja joulupukin virka-asua juhannuksena, koska olen eläkeläinen ja munaan vain itseni. Tuomarin laittautuminen tuollaisiin vetimiin julkisessa istunnossa voisi aiheuttaa perusteltua ihmetystä.

Kerran, hyvin kauan sitten, vakuutusyhtiön asianajajana huoneenvuokra-asiassa häädettäväksi vaatimani oli tuiki tavallinen kansalainen, puutteen ahdistama. Raastuvanoikeudessa puheenjohtaja hirnahti iloisesti, kun me asianosaisena ja asiamiehenä astuimme sisään ja huikkasi minulle ruotsiksi: tjänare, mitä isälle kuuluu tänään!

Tämä on esimerkki siitä, miten tuomari ei saa käyttäytyä.

Jos pistäydyn pörssiklubilla ja ruokasaliin mennessäni näen oven käydessä, että siellä kabinetissa eli takahuoneessa istuu Korkeimman oikeuden presidentti yhdessä joiden ulkonäöltä tuntemieni kansanedustajien kanssa, hätkähdän.

Jäin miettimään tätä ja muistaakseni kysyin Olavi Heinoselta, kun olimme muutamia vuosia sitten Savoyssa asianajaja-veljeni kanssa (laskun maksaja) kestitsemässä Ronald Dworkinia, joka on kuuluisa juristi. Pöydässä oli myös Siltalan Rami, professori. Mielestäni kuviteltu valokuva iltapäivälehdessä olisi aiheuttanut vain reaktion: herrat mässäävät ja kansa näkee nälkää. Entä KKO:n presidentti ja asianajaja kahden? Muistaakseni Heinonen arveli, että kyllä hän menisi myös asianajajan kanssa, jos asia ja tilanne sitä edellyttäisivät, mutta nimenomaan Savoyn terassille. Niin kauan kuin on kenen tahansa nähtävissä, tilanne on hallinnassa, eikä virkamies ole tilivelvollinen ohikulkijoille. Vihaisimmat voivat tietenkin tehdä kantelun ylimmille lainvalvojille.

Tätä on läpikuultavuus. Asianajaja tai jopa pankinjohtaja tai kansanedustaja KKO:n presidentin ovella Espalla on OK. Vanhentuneessa kokemuksessani en tosin koskaan nähnyt sellaista. Presidentit olivat ehkä liiankin eristyviä.

Presidentin tai jäsenen selvitys Eduskunnan pikkuparlamentissa järjestetyssä tilaisuudessa on erittäin toivottava. Mediaa ei ole pakko päästää sisään, mutta kysyville on ilmoitettava aihe, esimerkiksi ”Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista”. Korkea tuomari yliopistolla ei aiheuta edes kysymyksiä – ehkä hän on katsastettavana kunniatohtorin hattua varten. Olen itsekin hovioikeudenneuvoksena käynyt esitellyn jutun takia penkomassa yliopistolta patenttilain pohjoismaisia esitöitä; niitä ei ole muualla. Kerran löysin etsimäni säädöksen luonnoksesta hyvin tuntemani professori B.G.:n käsin kirjoittaman merkinnän ”en ymmärrä asiasta mitään”. Se oli kysymys patentin ulosottamisesta.

Yhdysvalloista ja eräissä tapauksissa Englannista on kokemuksia liian vaikutusvaltaisista tuomareista. Sellaisia olivat Brandeis, Cardozo ja etenkin F. Frankfurter. Lopulta muut tuomarit olivat ”velvollisia” tuomaan ratkaisuluonnokset näiden huippumiesten nähtäväksi poiketen normaalista menettelystä. On todisteltu, että yksi mainitsemistani tapasi myös lobbareita kahden kesken. Ensimmäisen aborttijutun perustelujen kirjoittaja oli ennen U.S.-korkeimpaan oikeuteen tuloaan ollut suuren sairaalan (Mayo) oikeudellinen asiantuntija. Hän haetutti itselleen runsaasti tausta-aineistoa sairaalan kirjastosta, mutta ei sallinut esittelijänkään keskustella yksityisesti lääkäriasiantuntijoiden kanssa.

Minä toimin muutaman kerran epäilyttävästi. Kun esittelin rakennussuojelujuttua (Tampereen keskusta – Verkatehdas), otin kurssin kaveriltani, joka on rakennustaiteen historian spesialisti. Hän tiesi, miksi olin kiinnostunut vanoista tehdasrakennuksista, mutta ei ollut tietävinään. Eräässä ympäristövahinkoa koskevassa asiassa keskustelin kummallisen keskittyneesti biologi-tutkijan kanssa. Sanon tuota epäilyttäväksi, koska menettelyni ei ollut transparenttia.

Ehkä KKO:n pitäisi kuitenkin perustaa blogi. Euroopan tuomioistuinten taustoittaminen avoimessa blogissa olisi hyvin hyödyllistä kaikille eikä aiheuttaisi epäilyjä, vaan hälventäisi niitä.