Kesä koittaa Niinistölle

Hyvää, herra Tasavallan Presidentti, kesää.

Eräissä hommissa, kuten Niinistön ja nyt Kataiselta vapautuvassa, ei pidä vastata, kun kysytään, eikä kysyä, kun vastataan.

Kun meneillään on koulujen päättymispäivä, lopuksi kysyttiin Suvivirrestä; sen vuoksi ja kun sanottu seikka ei ole Tasavallan presidentin virkatoimiin liittyvä, vastaaja harkitsi oikeaksi ilmaista, että lausunnon antaminen asiasta raukeaa, mitä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Toisin toimien korkean viran haltija jää kyllä äkkiä kielestään kiinni kuin hupsu  rautakankeen pakkasella. Siitä on ennakkotapauksia.

Vapaa-ajattelijoiden ilmaisema mielipide on hyvin järkevä. Tuon virren laulaminen koulun juhlassa on sellaista toimintaa, jota uskonnonvapauslainsäädäntö koskee. Siksi sitä ei pitäisi laulaa. Asiassa on, kuten tiedetään, annettu vastakkaiseen suuntaan käyvät suositukset.

Jos tuo tulkinta kuitenkin tulisi todeksi, saisiko Suvivirttä sitten soittaa koulun päättäjäisissä? Se on tiettävästi ruotsalainen kansansävelmä, jolla ei ole tekemistä virsien kanssa. Virsikirjaan se nostettiin 1600-luvun lopulla, kun sanat kirjoittanut Israel Kolmodin kuului asiaa valmistelleeseen komiteaan.

Tämä ei ole saivartelua. Jukka Perko on tehnyt suurenmoisia jazz-sovituksia virsistä ja hengellisistä lauluista. USA:ssa hengelliset sävelmät eli spirituaalit eivät ole lainkaan erotettavissa muista bluesin ja jazzin pohjalla vellovista melodioista.

Jos nyt muistan, Pier Paolo Pasolinin unohtumattomassa ”Matteuksen evankeliumi” –elokuvassa passiomusiikin, Bachin E-duuri-viulukonserton, Webernin muokkaaman Bachin Ricercarin, Mozartin dissonanssikonserton ja Prokofievin  kanssa soi ”Sometimes I Feel Like a Motherless Child”.

En lakkaa ihailemasta jorma Hynnistä. Spirituaali-levyllä hän laulaa oikein väärin tuon laulun terssit; ”sininen nuotti” vaihtelee eri esittäjillä paljonkin; intervallin voi kuulla falskinakin, ellei käsitä, että tuossa musiikkiperinteessä sävelasteikko putoaa duurin ja mollin väliin.

Suvivirsi tuo mieleen ”pikku jääkauden” eli Euroopan tavattoman kylmän jakson, joka oli pahimmillaan 1600-luvun lopulla ja seuraavan vuosisadan alussa. Ilmasto oli vähän sekaisin. Virsi ikään kuin ennakoi lähes kaikkien tuntemia tapahtumia, Isoa vihaa ja Karoliinien kuolinmarssia Norjan tuntureilla.

Tuohon aikaan kesäntulo oli aina ihme. Että vielä oltiin hengissä!

Noin kauan ennen Linnétä kukat nähtiin yleensä vertauskuvina. Luonnon ihasteleminen oli tapana vain pastoraalin ”topoksena”. Teksti ei ole mitään sukua kukkaihastukselle, jota voisi symboloida esimerkiksi tulppaanien tulo muotiin Hollannissa ja muuttuminen muodista himoituksi kauppatavaraksi. Kysymys oli vain elämästä ja kuolemasta.

Kyllä me muistamme ne vuodet, kun juhannuksena ajettiin kirkkoon järven jäätä. Toivo Vuorelan ennen sotia julkaisema tieteellinen artikkeli hätkäytti. Olin vetelästi arvellut, että ”paha silmä” ei ole meidän kulttuuriamme. Kuten useimmat muutkin, olin arvellut isoäitien huonotapaisuuden olleen huonosti ymmärrettyä kristillisyyttä. ”Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.”

Tutkija huomauttaa, että huonon onnen aiheuttaminen toisille on ikiaikainen ongelma. Minä huomautan, ettei kysymys ole pohjaltaan onnesta, van sen puuttumisesta, eli onnettomuudesta. Keskisormea näyttämällä toivotetaan katsojalle epämiellyttävää kokemusta eli tiettyä onnettomuutta. Joidenkin tietojen mukaan lentäjille ja lentomatkustajille ei edelleenkään pitäisi toivoettaa mitään hyvää. Saksan kielellä taistelulentäjille toivotettiin aina ja poikkeuksitta ”niskat nurin” (Hals- und Beinbruch).

No, lapsen (tai muun omaisen) kiittäminen merkitsee hänen noitumistaan onnettomuuden uhriksi. Ja samaa perua olisi sitkeä tapa torjua saadut kehut ja kiitokset. ”Enhän minä mitään… Miten nyt sattui lipsahtamaan…”

Toivottaisin edellä olevaan viitaten Niinistölle pahaa kesää, mutta väärin käsitetyksi tulemisen peloissa en sitä kuitenkaan tee. Mutta – ei se suvivirsi ole niin vähäpätöinen asia. Se on pahojen silmien maailmassa turvallinen tapa kiittää siitä, ettei ole vielä huonommin käynyt. Uskonnon kansa sillä ei ole tekemistä, taikauskon kyllä.