Digiarkisto

Kukat ovat appelsiineja. Ne ovat oikeita. Puu on yksi merkkipäivälahjoista. Kiitos siitä. Kukkia on tullut. Rahaa on mennyt.

Nyt Kansalliskirjastolla ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistolla on lahjoittamani digitaalinen aineisto, 0,7 teratavua eli 1 700 gigatavua eli 1 700 000 megaa.

Kun Parkinin (Millenium-palkinto) ”spinvalve” on käytössä, nykyistä muistuttavien kiintolevyjen tila miljoonakertaistuu. Laskelmien mukaan tehontarve ja mukana siis lämpö vähenevät dramaattisesti.

Paperilla olevat leikkeet menevät samaan paikkaan ja kirjat. Käsikirjoitukset menivät jo. Valokuvia on jos vaikka kuinka.

Tilaisuus pidettiin Kansalliskirjaston auditoriossa. Saapuvilla oli niitä työtovereita, joiden kanssa haaveksittiin tällaisista toistakymmentä vuotta sitten. Eräs virike kirjaston kiinnostua oli kuulemma tämä blogi kommentteineen. Niinpä elektronisten vapaakappaleiden asiassa on otettu askel eteenpäin. Toistaiseksi sellaiset eivät ole käytännössä olleet juurikaan käytettävissä.

Pyydän anteeksi ajatuksen hullunkurisuutta, mutta jos nyt joku keksisi järjellisen tutkimushankkeen näitten kirjoitusten ja kommenttien ympäriltä, aineisto olisi suoraan käytettävissä ja ainakin minun puolestani myös kotiin lainattavissa.

Mukana on myös noin tuhat kirjaa, klassikkoja. Jostain syystä olen halunnut jo ennen Project Gutenbergia muokkailla tekstejä helppolukuisiksi tuomalla ne Wordiin ja Acrobatiin ja laittelemalla niihin linkitetyt sisällysluettelo.

Käytetävissä ovat pian roomalaiset runoilijat. Kyllä yhden ainoan sanan perusteella hakeminen on nopeaa ja kodikasta. On siellä myös Kalevala ja Kanteletar ja Eino Leinon koko tuotanto. Ja alkukielellä Villon ja Cavalcanti ja Bertrans de Born ja ties mitä.

Toinen näkökohta on usein esillä ollut ”luokkaretki”. Yhdistettynä vanhempieni aineistoon tässä on kattava, käytännössä lähes täydellinen dokumentaatio erään perheen noususta alemmasta ylempään keskiluokkaan. Se saattoi olla keskeinen asia. Kun sotakorvaukset oli maksettu, herrajako meni maassa uusiksi. Toista väitetään, mutta köyhyys väheni ja sanomisen oikeus avartui vähä vähältä. Oli siinä vaiheensa.

Kolmas tapa lähestyä näitä asioita jättäen arvoonsa mielenkiinnoton kysymys kirjoitusten oletetusta laadusta on ajatus verkkoon kirjoittamisesta.

Jos sallitaan se suuri varaus, että tie helvettiin on kivetty hyvillä päätöksillä (ja Arvo Salon mukaan päätetty hyvillä kiveksillä), joskus voitaisiin ryhtyä käymään keskustelua, miten verkkokoon kirjoitetaan.

Internetillä on nyt sama maine kuin aikoinaan sarjakuvilla ja viihdelukemistoilla. Saa siis kirjoittaa mitä sattuu, koska rahvaalle kelpaa huonompikin.

Olen toista mieltä. Pitää kirjoittaa niin hyvin kuin osaa, siksikin että lukijamäärät saattavat olla suuria. Verkko on tällä hetkellä kestävämpi alusta kuin painettu paperi. Ja jokin bloginpitäjä, joka kenties lämmittele rakkoaan ajatuksella, että kirjoitukset haihtuvat pilvinä taivaan tuuliin eikä niitä kukaan muista eikä kaipaa, saa pohtiakseen sen, että hänen kirjoituksensa ovat aivan toisella tavalla löydettävissä, luettavissa ja tutkittavissa kuin ennen.

Onhan sanomalehti suhteellisen viheliäinen alusta kirjoitukselle. Runsas vuosi sitten kävi Vaasassa etsimässä Vaasan Jaakoon vain lehteen painettuja kirjoituksia. On se kuulkaa kamalaa työtä, vaikka käytettävissä on oikea arkisto. Sormet siinä menevät ja nenä. Ja kirjoiksi sidotut lehdet tahtovat repeillä. Mikrofilmeistä ei tahdo saada mitään selvää.

Ympäristöajattelu olisi ulotettava koskemaan myös informaatiota. Käsillä on informaatioilmaston lämpenemisen aika. Kirjallisuuden vedet nousevat. Jäissä säilyneet kirjoitukset sulavat.

Huono informaatio eli esimerkiksi rikkinäinen ja eheytensä menettänyt viestintä, nuhruinen, reikäinen tieto tuo mieleen sen muoviroskan pyörteen, joka tuhoaa Tyyntä valtamerta. Vuotava kirjasto myrkyttää ympäristöään. Kaikeksi onneksi meillä on, Suomessa kumminkin, vastuullisia ja vakavia ihmisiä viroissa katsomassa, että vieläkin voimme sanoa kuin roomalaiset: ad fontes. Lähteille. – Kirkkaille, saastumattomille lähteille.