Ovatko venäläiset ihmisiäkään?

Ovatko venäläiset ihmisiäkään?

Ihmisarvo on kaikilla, mutta se ei ole olemassa, vaan annetaan. Kultarahalla ei ole harakalle suurempaa arvoa kuin karamellipaperilla. Ihmisten laita on toinen, koska he antavat esineille arvoa mielensä ja ryhmänsä mukaan. Lapsuuteni kuvapelikorteissa ruskea, paksuhuulinen mies piteli kirkkaan taivaan alla hänelle arvokasta sateenvarjon rankaa, ja päässä oli puhki mennyt silinterihattu. J. Diamondin kirjassa on valokuva Uuden Guinean asukkaasta, joka näkee ensimmäistä kertaa muun heimoisen ihmisen. Noilla saarelaisilla, jollaisia ennen nimitettiin kätevästi alkuasukkaiksi, ei ollut koskaan ollut tietoa tai aavistusta siitä, että sumuisten vuorten takana olisi ihme ja kumma heitä itseään jossain määrin muistuttavia, kädellisiä ja jalallisia olentoja.

Miljoonassa kahvipöydässä mietitään, mitä tämä Putin aikoo. Sopivia selityksiä ei ole esitetty, ei siis liioin mediassa.

Jos tuntee jossain määrin totalitaarisia valtioita (Neuvostoliitto, Saksa, Kiina, mutta ei todellakaan Yhdysvallat) ja katselee esimerkiksi Anne Applebaumin hyvää kirjaa ”Iron Curtain. The Crushing of Eastern Europe 1944 - 1956”, 2012), myöntää kyllä, ettei nykyinen Venäjä ole sellainen. Ei se myöskään ole läheistä sukua tsaarin Venäjälle.

Ainoa näitä kolmea Venäjää selvästi yhdistävä tekijä on tuottamattomuus. Jos dollarin valmistaminen maksaa dollarin tai hinnaltaan tai arvoltaan sadan rahayksikön kojeen aikaansaaminen maksaa satakaksikymmentä, silloin eivät asiat ole kohdallaan. Tämä oli tilanne ennen maailmansotaa, stalinismin aikana ja hyvin todennäköisesti nyt.

Kun ruokaa ja suojaa ei ole, silloin tarvitaan järjestelmällistä väkivaltaa, kuten Ukrainassa 1930, tai kaiken voittavaa uhrautumisen alttiutta, kuten Leningradissa 1942. Kolmas ja suosituin vaihtoehto on johdonmukainen valehteleminen. Kyllä ihmiset uskovat aikansa, että heidän omat silmänsä valehtelevat ja kuulonsa kertoo väärin.

Varmaan tuo kolmas on Putinin keino ja hyvin todennäköisesti tietoinen keino. Se on paras selitys, kun ihmettelemme, miksi Putinin kaltainen vastuullinen poliitikko ja hänen puoltajansa, myös nämä kotimaiset, esittävät sellaisia perättömyyksiä, joista jää heti kiinni.

Tämä nuori toimittaja siinä television paremmassa Venäjä-keskustelussa (A-Talk) oli mielenkiintoinen. Hän osasi jotenkin toistaa 1970-luvun alkuvuosien stalinistien ilmekielen, vaikkei ollut edes syntynyt siihen aikaan. Se oli sekoitus kömpelöä nulikkamaisuutta ja määrätietoista röyhkeyttä; puhe on siitä miehestä, joka ehdotteli puolustusyhteistyötä Venäjän kanssa, mainitsematta kuitenkaan, ketä vastaan.

Venäläiset ovat mitä suurimmassa määrin ihmisiä, myös Putin. Viimeksi katsoin V. Sorokinin etevän kirjoituksen (NYRB). Hän on perustellusti sillä kannalla, että Neuvostoliittoa tässä rakennetaan uudelleen vain vaivaisesti kätketyn ideologian varaan.

Ajattelen toisin. Tavallaan ”Venäjä” tarkoittaa samaa kuin maailmanvallankumous tai kommunismi tai proletariaatin dikatuuri. Mutta totalitarismi puuttuu.

Yhdysvaltoja sanotaan Isoveli-valtioksi näiden järkyttävien urkintapaljastusten jälkeen. Sitä se on vain osittain. Noin laajaa urkintatietoa ei kukaan voi käsitellä eikä siis käyttää hyväkseen. Eikö DDR:n Stasille käynyt juuri näin? Vakoilutietoja ja ilmiantokortteja oli niin paljon, että koko toiminta melkein tukehtui niihin?

Putinin Venäjä poikkeaa edeltäjistään siinä, että ihmisiä ei tiettävästi ammuta. Myös sellaisen käsityksen saa, etteivät poliittiset vankeustuomiot tai karkotukset ole sittenkään kovin yleisiä.

Totalitarismi, jonka piirteistä ehkä lähemmin jatkossa, Hannah Arendtin ja muitten pohjalla, oli Italiassa syntynyt Mussolinin liike. Sielläkin turvauduttiin enimmäkseen painostamiseen ja pakottamiseen, mutta murhaamisessa ei päästy lähellekään Saksan, Neuvostoliiton, Kiinan ja Kamputsean tasoa.

Kun en parempaa keksi, väitän että totalitarismin puhetapa eli retoriikka syntyi Italiassa ja jäi historiallisista syistä enimmäkseen siihen. Muualla se antoi meille, jotka olemme omasta mielestämme demokratian kannattajia, hyvin karvaan opetuksen. Paskapuheita olisi varottava. Ei siksi, että ne loukkaavat siksi. Siksi että niillä on kaamea taipumus muuttua todeksi, teoiksi.

Pääseekö V. Putin niin pitkälle, se riippuu armeijasta, etenkin erikoisjoukoista, jotka on nytkin havaittu erittäin taitaviksi.

(Kuvassa Putinin kollegan patsas, 1991.)