Fyr Elisalle

Koulun juhlassa joku ilmoitti soittavansa ”Fyyr Eliselle” ja niiasi. Ja poikki meni, viidennen rivin alusta. Sama toistui vuodesta toiseen. Aution Risto ei viitsinyt edes osallistua. Hän soitti hyvin.

Tämä muistikuva on yksi syy, joka sai myös minut ilmoittamaan tässä jo joitakin vuosia sitten, että vastustan pakkoruotsia. Vähä ymmärrykseni sanoi ja sanoo, että tohtorin tutkintoon asti on hitusen yhdentekevää, mitä opetetaan. Se ei ole pääasia. Kysymys on kuitenkin oppimisesta. Yhtä vähän kuin voi käydä juomassa lasin vettä toisen puolesta voi oppia toisen puolesta. Mutta sen voi näyttää, missä on lasi ja missä kraana ja millainen kikka on käytettävissä, ettei juotava mene rinnuksille.

Vertaamalla tuota vastustusta lauluun ja voimisteluun aloin hitaasti ymmärtää. Se ei ihan riitä, että jokin tuntuu pakolta. Pienelle pojalle sanotaan, että otapa lakki pois päästä, kun istut syömään. On sellainen tapa. Kyllä tuossakin liikutaan heikoilla jäillä, kuten tiedämme kommandopipoihin takertuvista syytetyistä käräjäoikeuksista ja asemiehistä tie-esteillä. Halu peittää kasvot – tämä sama halu kuin islamin naisilla – vaikuttaa vahvasti, mutta halu näyttää omaa tahtoa on isompi asia.

Kokemuksesta tiedän, että kauna oman tahdon murtamisesta kestää ainakin 50 vuotta. Ja lähes koko Suomen kansa on joutunut koulussa laulamaan, vaikka toiset nauravat. Vain huikea humala saa hetkeksi unohtamaan tuon pakkolaulun. Humalaisen loilotuksessa on ihmisen ääni, vox humana.

Ajattelin lähettää Elisalle nimettömän uhkauskirjeen, mutta he ovat järjestäneet asiansa. Ei heillä ole postiosoitetta eikä sähköpostia, ja puhelimeen he eivät vähällä vastaa.

Kiirastorstaina joku ystävällinen ja pätevä ihminen arveli, että turha minun on panna sisään vikailmoitusta, koska mekaanikot kuitenkin tulevat töihin vasta tiistaina, ja pingaus osoitti, että mykkänä ne linjat ovat.

Tässä ja nyt mietin, kuinka minun kävisi, ellen olisi Etuoikeutettu ihminen. Sosialismi on iloinen asia, kuten ennen oli tapana sanoa. Aina voi olla enemmän sosialisti kuin muut, ja edellyttää sen mukaista kohtelua. Siihen aikaan ihmisarvoa myytiin kioskilla. Yksi tuote oli puolueen jäsenyys. Toinen keino oli juoru, että asianomaisella on hieno auto. Kolmas keino oli soinnahtava työnimike tai titteli, jollaisia jaeltiin aitojen etujen sijasta. Neljäs – oma valintani – oli herraskainen puhetapa. Joku sanoikin minulle Linnan Pohjantähden noustua puheenaiheeksi, että tuo Jukka on kuin Räätäli Halme. Se tarkoitti, että puhuu niin hienoja, ettei itsekään ymmärrä. Luultavasti se tarkoitti myös, että tuollaiset saisi viedä pellon reunaan ja ampua.

Seitsenvuotias ymmärtää jo opettajan piiloviestin. Sinun täytyisi olla jotain sellaista, mitä et ole, koska tuollaisena et kelpaa. Sinun olisi osattava lukea, laskea ja laulaa, mutta ethän sinä osaa. Aikanaan sitten myös voimistelun opettaja osoitti erittäin uskottavasti, ettei voimistelu ole hauskaa eikä urheilu liioin. Se on velvollisuuksien täyttämistä, ja ellei osaa hypätä jonkin telineen yli, sitä on huono ja epäonnistunut ihminen.

Kyllä viesti menee perille. – Missä määrin tuo kunnianarvoisa käytäntö tunnetaan tänä päivänä, siitä en mene esittämään käsityksiä.

Jussi käväisi puhelimen verkkoyhteydellä katsomassa jotain sivua ja muutti ADSL-yhteyteni jotain pakkoasetusta. Toimitus kesti kolme minuuttia. Se oli eilen. Tänään yhteys on kestänyt jopa sen, että sähkö on räpsähtänyt tätä kirjoittaessani kaksi kertaa pois päältä. Hetken nikoteltuaan modemi, reititin ja verkkolevy ryhtyvät askareisiinsa.

Ja tämä on etuoikeus. Usein sukulaispojat kai osaavat avittaa käyttöjärjestelmän kikkaillessa. Ne ovat eri miehiä, jotka oikeasti osaavat ulkoa joukon kirjainlyhenteitä ja niihin kuuluvat numeroarvot. Mieleen tulee edesmennyt enoni, joka katsoi auton moottoria ja näki että jokin pyörii tai seisoo vaikka ei olisi pitänyt. Oikeastaan hän kuuli sen äänestä.

Kysyin, opinko minä tekemään tuo saman tarvittaessa. Sukulaispoika ei edes miettinyt sanoakseen, että et opi. Eikä hän kaupitellut esimerkiksi mokkulaa, koska täällä kotona on niin huono kenttä, ettei puhelinkaan yleensä kuulu eikä siis GSM-yhteys. Hiukan erikoista, että tuollaista sanotaan liiketoiminnaksi.

Nyt on tiistai. Koska Elisan ihminen luullakseni jättää raportoimatta korkeille johtajille asiattomat kirjoitukset, sanon turvallisin mielin ja 20 vuoden kokemuksella Elisan puhelin- ja laajakaistapalveluista: haistakaa kuulkaa paska.

Kukkia en tarkoita teille. Varmaan söisitte ne.