4. huhtikuuta 2014

Hiukka





Tätäkään otsikkoa en ymmärrä. Suomisanakirja vaikenee. Aika usein se vaikenee. Hiukkavaara? Lontoossa on tänään hiukkasvaara. Savusumu on muun muassa pienhiukkasia.

Eilen niistä kirjoittaessani jätin maininnatta mm. Wikipediasta suoraan löytyvän. Pienhiukkasen englanninkielinen nimitys ”particulate” ei taida olla laajasti käytössä. Sana harmittaa. ”Hiukkasfysiikka” on vakiintunut kauan sitten. Bosonit eivät kuitenkaan pesi keuhkorakkuloihin. Läpi ne menevät.

Terveys- ja ympäristöhaitat herättävät aina vastaväitteitä. Jotkut niistä tuovat mieleeni lääketieteellisen tiedekunnan perinnevitsin eli henkilön, joka nimitti äskettäin apteekkeihin tullutta penisilliiniä amerikkalaiseksi humpuukilääkkeeksi. Ymmärrettävästä syystä niin sanotun koululääketieteen erehdysten luetteloita ei ole suuremmin laadittu, ja vähät lääketieteen historiat tahtovat taipua kertomuksiksi voittojen sarjasta.

En tahdo ärähtää. Tutkijoiden tulkintojen epäily on tervettä. Kun satuin itse laihtumaan pahasti, 35 kiloa, olen muuttunut tarkkaavaiseksi lehtien laihdutusväitteille ja uutisille. Kaupan kassajonossa tulee myös joskus katselluksi vieressä olevan koulun oppilaiden sokeridieettiä ja myyjien todeksi myöntämää tapaa, että jotkut korvaavat kalapuikot kaupan energiajuomalla ja suklaapatukalla.

Tosina esitetyt tiedot eivät välttämättä pidä paikkaansa, eivätkä ihmiset käyttäydy järkevästi. Julkinen propaganda tahtoo olla primitiivistä. Kansanterveysihmiset näyttävät saaneen taakakseen osan raittiustyön rasitteista. En usko, että kunnallinen ja Alkon harjoittama ”raittiusvalistus” olisi viinakäyttäytymisen muutosten takana.

Vastaus – jota siis ei pidä purematta niellä eikä vetää henkeen – on kahdenlainen koulutus, koulun penkillä väkipakolla annettu ja itse hankittu. Mielestäni molempia tarvitaan, ja jälkimmäinen on elinikäistä.

Kouluttautuminen tähtää oikeastaan vain tähän: miten taitoja ja tietoja hankitaan ja miten niitä arvioidaan kriittisesti käyttöön ottamisen kannalta. Typeräksi leimaisin ”periaatteellisen” kyseenalaiseksi tekemisen. Jos pääsee amikseen ja opettelee ohuiden ja paksumpien metallilevyjen käsittelyä tai esimerkiksi laatoitusta, ei ole älykästä siivilöidä oppia siinä mielessä, että oppi on varmaan väärää. Väärin käsittäminen on suurempi uhka.

Jos istuu luennolla, on ensin opittava väärät asiat. Esimerkki olkoon immateriaalioikeus. Jo tekijänoikeus ja patenttioikeus ovat sekä säädöksinä että sopimuksista ja oikeustapauksista lukemalla monin osin omituisia ja kohdittain selkeästi järjenvastaisia. Juuri siksi se minun mielestäni pahasti vanhentunut ja käsitepohjaltaan kelottunut oppi, jota tentissäkin kysytään, on opeteltava. Se on kuin yleisestä käytöstä jäänyt merkkijärjestelmä. Jos esimerkiksi tuomioistuin käyttää ja ymmärtää ”venäläisiä topografikartan merkkejä”, sille ei pidä tuossa yhteydessä tyrkyttää uudempia suomalaisia.

Noin toimien oppii skaalaamaan ja transponoimaan. Jos toinen kuvailee taivallustaan venäjän virstoin, ei se haittaa, jos kuulija osaa kertoimen ja hallitsee päässälaskun.

Arvovaltainen ilmatieteilijä sanoi vähän pahasti. En ihmettele sitä. Yle on nyt tullut siihen tulokseen, että niin sanottu mielipide on arvokas, ääneen lukemisen arvoinen, jos se on lähetetty twitterillä. Verkkochatti on aivan mainio ajatus. Asiantuntijat vastaavat ilmastokysymyksiin. Verkkokeskustelu näyttää saman kuin ennenkin. Hyvin ahkeria keskustelijoita ovat ne, jotka toistavat hyvin vanhoja, korkeintaan puoliksi mietittyjä luuloja joko kannattaen niitä tai vastustaen.

Tällainen johtopäätös ei ole pitävä: jos jotkut lääkärit innostuivat suosittelemaan seleeniä (muistan kyllä tämän), toisten lääkäreiden nyt, vuosikymmeniä myöhemmin esittämät suositukset ovat vääriä.

Se johtopäätös on oikea, että lääkärin, lääkäreiden tai alan viranomaisten hoitosuositukset voivat olla vääriä. Kannattaako niitä sitten noudattaa? Kannattaa.

Aion pyytää nyt ensin professori Tari Haahtelalta blogiavustuksen eli pari kappaletta tekstiä ja viisi tai kymmenen lähdeviittausta. Suunnitelmiini kuuluu pyytää ennen pitkää samankaltainen Ukrainasta esimerkiksi Pekka Visurilta.

Löydän jatkuvasti hienoja blogeja, joilla ei näytä olevan juuri lainkaan lukijoita. Kun taas tässä on, ajattelen pyrkiä suoran siteeraamisen mahdollisuuteen. Muillekin kuin minulle ”autoimmuunijärjestelmä” ja ”imujärjestelmä” voivat olla epäselviä käsitteitä. Toisin kuin luullaan, verkosta ei löydä tyydyttäviä vastauksia mihin tahansa.

13 kommenttia:


  1. Asiantuntijasuositus.Tiedeyhteisön konsensuskanta.Puhdasoppisuus.Teoreema.

    Eilen Teemu Mäki, pahimman nimetäkseni, revitti sellaista ahneudenpilkkaa kuin että "Mitä tapahtuu, kun ehdoton ja pyyteetön rakkaus tulee ihmisen elämään?"
    Rienauksen tyyssija oli Takomo teatteri Fredrikintorin kulmassa. Ensin näytettiin jokusia vaihtoehtoisia teoreemoja kuten Björn Wahlroos videotaululla Pörssitalon 100-vuotisjuhlista 2013, ex-meklaripöytien sali,korokkeelta julistamassa, että itse kukin tietää etunsa itse ja miksi ei sitä ajaisi. Voiton nimeenhän tämä opetuksensa vannoi.Komeata retoriikkaa omiensa keskellä. Meni varmastikin jakeluun.

    Todellisuutta piti kyllä pahasti loukata kun Wahlroos tähdenteli Pörssitaloa muka suomalaisen kapitalismin temppelinä. Pisimmät ja lukuisimmat vuosikymmensä paikka on kyllä ollut tukevasti kotimaisen Kolminaisuusopin eli valtio-työläisintressi-tehtailijaneuvoksen kulissi tupoteatterin pahisroolia varten,mm. Valtiottoman kapitalismin sijasta meno oli valtiomahdin ottamista muutaman suvun ja puoluepiirin haltuun teknistyvän yhdenvertaistuvan Suomen rakentamiseksi. Feodalismia se oli hierarkian kärkenä Presidentti, sitten papistona asiantuntijat/professorit. Yhteisön sydän, markka pahoinpideltynä ja indoktrinoituna luonnontilaksi rippityskouluissa. Ja vihdoin äänestäjinä kiittämässä autereisen -joskin maallisen- taivasosan palkkatyöläissääty oppikoululapsineen. Oliko muita?

    Väliajan jälkeen sitten ilmestyi se ehdoton rakkaus. Kaatoi pyörätuolit ja villitsi muunkin porukan repimään kahleensa.Ja pakkonumerona yks miehenpuoli munasillaan (aina näillä pikkunäyttämöillä muijayleisön iloksi.Toinen mielen kohouma kohahti kun mainittiin Väitöskirja).

    Kivaa menoa pitkin matkaa sarjakuvaveijareita ryöstösekoiluissa,sertifikoitua taidelaulantaa vastavaisuna ilmaisevammalle musisoinnille. Mitä tämä Pasolini/Mäki/Takomo hakkasi muotoon ? Sitä vaan mitä kedon paimenet älypäiden iloksi pönttöinä ovat vuosituhansia toistaneet, että Jumala tuli ihmiseksi. Ja toisinpäin. Ihan mahottomia idoleita.

    Tässä näytelmässä Wahlroos asettui kohdalleen. Voittologiikka laajeni akateemisuutensa osoituksena myös Onnellisuus keskusteluun ja sen allokointeihin. Ne kuulema menevät solmuun, joten Voitto paras ja puhdas. -Kysyisi Yrjö Hakaselta niin tietäisi paremmin. Älypuhelimilla voisi preferenssit ilmituoda demokraattisesti ja Keskuspankkivaltio jakaisi rahaa yksilöllisen kysynnän mukaan. Näitä on anarkisti/huli-gaaneja/-vilejä toiseenkin junaan, myös magneettileijuvaan. Ja piletti maksatetaan älykännykällä keskusvalvomon tilille. Kulun,liabilityn vastakirjauksena yhteisön ilo,assettina. Tase tasan manipuloituna kuin Nordeassa.

    Elitistähän näiden puuhat ovat verrattuna pankkimiesarkeen.Arkailevaa rohkaisisin toteamalla, että kyllästyneen pitkästyneenähän sinä seurata pinnistelet toistoviihdettäkin ja aikasitappajien samuuksia mauttomuuksia. Kokeilepa nykytaidetta. Saisi katetta vaivautumiselle/ilonpidolle oppineisuuden ja kekseliäisyyden ex-hyveissä ja huveissa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  2. Ihan kaikille ei ole vielä selvinnyt teh internetsin sääntö 34 eli Rule 34. Ainoa sääntö mitä tarvitaan. Toisin kuin luullaan netistä löytyy kaikki. Ihan kaikki.

    VastaaPoista
  3. Itsekin olen ollut lapsena kesät maalla eli siis astunut lehmän rieskaan, ja terveenä on oltu.

    Helsingin katupölystä kuitenkin kärsin. Kunnon painevesipesu aamuin illoin maksaisi varmasti, mutta niin maksavat terveyshaitatkin.

    VastaaPoista
  4. CERN-fyysikko innostui ajamaan autoaan liian kovaa ja ajoi poliisin tutkaan.
    Fyysikko puolustautui: - Hiukkasen kiihdytin.

    M

    VastaaPoista
  5. Tätä tapahtuu harvoin: ymmärsin molempien Jukkien kirjoituksesta saman verran!

    VastaaPoista
  6. Hiukka on paikannimien ja hiukkaskiihdyttimien ohella myös sukunimi. Mulla oli ystävänä sen niminen ihminen Rovaniemellä oleskellessani ja Lapinperiltä sen suvun alutkin kai lienevät. Vrk:n mukaan sukunimenä heitä on kuolleinensa 560.

    VastaaPoista
  7. Hyvä idea tuo blogiavustus !

    VastaaPoista
  8. Hola Jukka! Ja terveisia Teneriffalta. Seurattuani Sky-Newsin ja BBC:n uutisia olen tullut siihen tulokseen, etta Lontoon "sumu" oli tuulien tuoma hiekkamyrsky Saharasta. Me kutsumme taalla kalimaksi, eika se ole taalla mitenkaan ainutlaatuinen ilmio. Silti en halua vahatella ilmastonmuutosta, painvastoin. Jotain tarttis tehda.
    Hyvaa jatkoa! Aino

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Holà! Hauska kuulla. Jos näet tuttuja vanhalta verstaalta, sanopa terveisiä.

      Poista
  9. Hiukka on myös hieno hiekkaranta ja pesäpallostadion Sotkamossa. Matti Hiukka oli lappilainen jalkapalloilija, maajoukkuemies ja takavuosien maalitykki.

    VastaaPoista
  10. Kaaras tohon vähä krettaa, sano isä, hiukka viäl, so!
    PT, talonpoika evp.

    VastaaPoista
  11. Seleenistä oli puutetta suomalaisessa ravinnossa vuosikymmeniä sitten. Lisättiin lannoitteisiin, saanti on nyt sopivaa.

    VastaaPoista