Zetor

Sanaleikki on kakaramainen, mutta Ferguson ei ole nimensä veroinen kirjassaan ”The Great Degeneration. How Institutions Decay and Economies Die” (2013). Kirjaa suosittaa Penguinin merkki, ja sitä kai myydään kuin korppuja hyvin varustetuissa kirjakaupoissa. Ainakin minulle myytiin.

Tässä kirjassa Ferguson kehittelee eilen esittelemiäni isoja argumentteja. Imperiumi eli imperiumi-valtio viittaa monikansallisuuteen. Kirjoittaja huomauttaa – siinä eilisessä kirjassa – että esimerkiksi Stalingradin ja El Alameinin taistelussa oli molemmilla puolilla merkittäviä joukko-osastoja kumminkin kymmenestä maasta. Saksalaisten mielestä Stalingradin ryssivät romanialaiset joukot. El Alamein oli yksi esimerkki monesta – Kanada ja Australia plus Uusi Seelanti sekä kunnostautuivat että uhrasivat molemmissa maailmansodissa valtavasti.

Valtaeliittiä ja ”erikoisjoukkoja” ajatellen Ferguson olisi saanut mielellään muistaa myös Ruotsin. Suurvaltakaudella eli noin 1620 – 1719 Ruotsi kävi taisteluja, joissa suomalaisia laskematta jopa 80 prosenttia sotaväestä oli ulkomaalaisia. Skotlantilaisten (kuten Ferguson) ja englantilaisten kiusankappaleiden perintö näkyy edelleen Ruotsin aateliskalenterissa ja Tukholman puhelinluettelossa (Montgomery. Douglas, Hamilton, Wright) ja valtiokalenterissa (de Geer, de la Gardie). Kuninkaat heillä on Saksasta ja Ranskasta. Ruotsin imperiumi…

Neuvostoliitto unohti kiireimmän kaupalla ”soveetit” vuopnna 1918. ”Kaikki valta neuvostoille!” Raatteen tiellä Talvisodassa surullisen kohtalon kokenut Neuvostoliiton valioyksiköksikin mainittu 44. jalkaväkidivisioona oli Ukrainasta, kotipaikka Kiev. Lukija ehkä muistaa, että divisioonan komentaja teloitettiin palkaksi vaivoistaan erään järven jäällä Stavkan eli Neuvostoliiton sodanjohdon tutkimuksen tuloksena. Raatteen tapaus oli levinnyt laajasti lehdistöön, jolla ei ollut tuohon aikaan ihmeempiä uutisia välitettävänään.

Uuden pikkukirjan keskeinen teema on ”oikeuden maisema”. Tämä taitaa olla näinä aikoina ensimmäinen vakavasti otettava oikeusvaltion kritiikki. Kirjoittaja on sitä mieltä, että brittiläinen common law on oikea ja alkuperäinen järjestelmä, mutta EU-oikeus on nyt saastuttanut sen pahasti. Hiukan yllättävästi hän yhdistää common law –perinteen myös tämän päivän Yhdysvaltoihin, vaikka myöntää, että siellä etenkin vahingonkorvauspuoli (tort) on mennyt reisille. Lakimiehet yleensä pitävät USA:n käytäntöä sekajärjestelmänä.

Suomessa yleensä luullaan, että sanakirja on oikeassa ja ”tort” siis tarkoittaa vahingonkorvausta. Niin se ei oikeastaan ole. Meillä ja muualla Euroopan mantereella ei oikeastaan ole tuon oikeudenalan vastinetta. Jopa Wikipediassa sanotaan oikean suuntaisesti, että meillä vahingonkorvausoikeus on vahvasti sidoksissa rikosoikeuteen. Tort ei ole. Se on common law’ta-

Fergusonin havaintojen mukaan ”rule of law” on todellisuudessa ”rule of lawyers” eli oikeusvaltio onkin lakimiesvaltio.

Tämä ajatus ei ole Fergusonin keksimä. Vaikka hän jopa kirjoittaa lyhyesti oikeustaloustieteestä (Law and Economics) häneltä on jäänyt huomaamatta koko alan perusoppi – oikeuden saamisen korkeat kulut heikentävät oikeusturvaa. Niin sanotut transaktiokustannukset ovat ratkaisevia. Lakimiesten liiallinen määrä on juuri näitä kustannuksia.

Silti hän on aika pitkälle oikeassa. Olen samaa mieltä siinä, että oikea, horjuneen tasapainon palauttava tuomioistuimen tai välimiesoikeuden ratkaisu riita-asiassa ei ole riittävä osoitus siitä, että oikeus tapahtuu ja oikeudenmukaisuus voittaa.

Esimerkiksi vakuutusasioissa taitaa olla aika harvinaista, että osaava lakimies ehdottaisi enempää kuin vihaisia kirjeitä vakuutusyhtiölle tilanteessa. Oikeusjuttu vakuutusyhtiötä vastaan on niin kallis juttu ja lopputulos useimmiten niin epäselvä, ettei sellaiseen pidä yllyttää.

Olen ehdottomasti samaa mieltä kuin Fergusonin lainaama Douglass North (josta olen kirjoittanut tässä usein). ”Laman ja taantuman tärkein syy on valtiovallan. Tehokasta ja huokeaa sopimusten turvaamismekanismia ei ole kyetty luomaan.” Tuo Northin mainitsema mekanismi tarkoittaa mm. tuomiota ja ulosottoa. Toisin kuin Ferguson North puhuu sopimuksista, jolloin esimerkiksi osa vahingonkorvauksista ja koko yhtiöoikeus jää ulkopuolelle.

Asia on äärimmäisen tärkeä. Toimimme noin 100 vuotta kuluttajankaupassa käteisperiaatteella; tosin elintarvikkeita ostettiin yleisesti ”kirjalle” eli laskuun. Verkkokauppa muuttaa tämän kaiken. Henkilöautot ja kesämökit ovat nyt siirtymässä verkkokaupan piiriin. Piensijoittaminen on siellä jo. Maksuhäiriöt, luottoehdot ja tavaran (palvelun) virheen sääntelykeinot ovat aivan alkeellisia ja jälkeen jääneitä. Juuri tässä mielessä oikeusvaltio ei toimi, ja kehityssuunta on huono.