27. maaliskuuta 2014

Zetor



Sanaleikki on kakaramainen, mutta Ferguson ei ole nimensä veroinen kirjassaan ”The Great Degeneration. How Institutions Decay and Economies Die” (2013). Kirjaa suosittaa Penguinin merkki, ja sitä kai myydään kuin korppuja hyvin varustetuissa kirjakaupoissa. Ainakin minulle myytiin.

Tässä kirjassa Ferguson kehittelee eilen esittelemiäni isoja argumentteja. Imperiumi eli imperiumi-valtio viittaa monikansallisuuteen. Kirjoittaja huomauttaa – siinä eilisessä kirjassa – että esimerkiksi Stalingradin ja El Alameinin taistelussa oli molemmilla puolilla merkittäviä joukko-osastoja kumminkin kymmenestä maasta. Saksalaisten mielestä Stalingradin ryssivät romanialaiset joukot. El Alamein oli yksi esimerkki monesta – Kanada ja Australia plus Uusi Seelanti sekä kunnostautuivat että uhrasivat molemmissa maailmansodissa valtavasti.

Valtaeliittiä ja ”erikoisjoukkoja” ajatellen Ferguson olisi saanut mielellään muistaa myös Ruotsin. Suurvaltakaudella eli noin 1620 – 1719 Ruotsi kävi taisteluja, joissa suomalaisia laskematta jopa 80 prosenttia sotaväestä oli ulkomaalaisia. Skotlantilaisten (kuten Ferguson) ja englantilaisten kiusankappaleiden perintö näkyy edelleen Ruotsin aateliskalenterissa ja Tukholman puhelinluettelossa (Montgomery. Douglas, Hamilton, Wright) ja valtiokalenterissa (de Geer, de la Gardie). Kuninkaat heillä on Saksasta ja Ranskasta. Ruotsin imperiumi…

Neuvostoliitto unohti kiireimmän kaupalla ”soveetit” vuopnna 1918. ”Kaikki valta neuvostoille!” Raatteen tiellä Talvisodassa surullisen kohtalon kokenut Neuvostoliiton valioyksiköksikin mainittu 44. jalkaväkidivisioona oli Ukrainasta, kotipaikka Kiev. Lukija ehkä muistaa, että divisioonan komentaja teloitettiin palkaksi vaivoistaan erään järven jäällä Stavkan eli Neuvostoliiton sodanjohdon tutkimuksen tuloksena. Raatteen tapaus oli levinnyt laajasti lehdistöön, jolla ei ollut tuohon aikaan ihmeempiä uutisia välitettävänään.

Uuden pikkukirjan keskeinen teema on ”oikeuden maisema”. Tämä taitaa olla näinä aikoina ensimmäinen vakavasti otettava oikeusvaltion kritiikki. Kirjoittaja on sitä mieltä, että brittiläinen common law on oikea ja alkuperäinen järjestelmä, mutta EU-oikeus on nyt saastuttanut sen pahasti. Hiukan yllättävästi hän yhdistää common law –perinteen myös tämän päivän Yhdysvaltoihin, vaikka myöntää, että siellä etenkin vahingonkorvauspuoli (tort) on mennyt reisille. Lakimiehet yleensä pitävät USA:n käytäntöä sekajärjestelmänä.

Suomessa yleensä luullaan, että sanakirja on oikeassa ja ”tort” siis tarkoittaa vahingonkorvausta. Niin se ei oikeastaan ole. Meillä ja muualla Euroopan mantereella ei oikeastaan ole tuon oikeudenalan vastinetta. Jopa Wikipediassa sanotaan oikean suuntaisesti, että meillä vahingonkorvausoikeus on vahvasti sidoksissa rikosoikeuteen. Tort ei ole. Se on common law’ta-

Fergusonin havaintojen mukaan ”rule of law” on todellisuudessa ”rule of lawyers” eli oikeusvaltio onkin lakimiesvaltio.

Tämä ajatus ei ole Fergusonin keksimä. Vaikka hän jopa kirjoittaa lyhyesti oikeustaloustieteestä (Law and Economics) häneltä on jäänyt huomaamatta koko alan perusoppi – oikeuden saamisen korkeat kulut heikentävät oikeusturvaa. Niin sanotut transaktiokustannukset ovat ratkaisevia. Lakimiesten liiallinen määrä on juuri näitä kustannuksia.

Silti hän on aika pitkälle oikeassa. Olen samaa mieltä siinä, että oikea, horjuneen tasapainon palauttava tuomioistuimen tai välimiesoikeuden ratkaisu riita-asiassa ei ole riittävä osoitus siitä, että oikeus tapahtuu ja oikeudenmukaisuus voittaa.

Esimerkiksi vakuutusasioissa taitaa olla aika harvinaista, että osaava lakimies ehdottaisi enempää kuin vihaisia kirjeitä vakuutusyhtiölle tilanteessa. Oikeusjuttu vakuutusyhtiötä vastaan on niin kallis juttu ja lopputulos useimmiten niin epäselvä, ettei sellaiseen pidä yllyttää.

Olen ehdottomasti samaa mieltä kuin Fergusonin lainaama Douglass North (josta olen kirjoittanut tässä usein). ”Laman ja taantuman tärkein syy on valtiovallan. Tehokasta ja huokeaa sopimusten turvaamismekanismia ei ole kyetty luomaan.” Tuo Northin mainitsema mekanismi tarkoittaa mm. tuomiota ja ulosottoa. Toisin kuin Ferguson North puhuu sopimuksista, jolloin esimerkiksi osa vahingonkorvauksista ja koko yhtiöoikeus jää ulkopuolelle.


Asia on äärimmäisen tärkeä. Toimimme noin 100 vuotta kuluttajankaupassa käteisperiaatteella; tosin elintarvikkeita ostettiin yleisesti ”kirjalle” eli laskuun. Verkkokauppa muuttaa tämän kaiken. Henkilöautot ja kesämökit ovat nyt siirtymässä verkkokaupan piiriin. Piensijoittaminen on siellä jo. Maksuhäiriöt, luottoehdot ja tavaran (palvelun) virheen sääntelykeinot ovat aivan alkeellisia ja jälkeen jääneitä. Juuri tässä mielessä oikeusvaltio ei toimi, ja kehityssuunta on huono. 

10 kommenttia:

  1. Luin juuri Vähäsarjan Raaka raatteen tien. Sinnehän jäi Juntusrantaan lähes kaksituhatta suomalaista asumaan ilman kansanäänestystä, viholaisen yrittäessä pistää Suomineidon vyötäröltä poikki. Sittemmin
    suomisoturithan suolasivat "iivanoita" melko runsaasti Raatteen tielle. Ukrainan pojat oli ilmeisen puutteelisesti vaatetettu tulopalopakkasiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikos siella Juntusrannassa aanestetty kylanneuvosto avian sovietin demokraattisten saantojen mukaan? Ja se neuvosto jopa toimi!

      Poista
  2. Entä jos oikaisisimme yhteiskunnan kehityssuunnan käsittelemällä täällä Ekonen&Turoman vuonna 2011 kirjoitettua Venäläisen kirjallisuuden historiaa? Yllätyin, kun en pikaskannauksella löytänyt siitä mainintaa täältä. Sullon hyvä blogi. Olen tätä lukenut vuosia, ehkä 2006 alkaen.

    Sam

    VastaaPoista
  3. "Laman ja taantuman tärkein syy on valtiovallan"...

    Lainaus tuossa yllä on aivan erinomainen pelkistys ilman pitkiä ja sekavia selityksiä.

    Ei sen paremmin kotitalouksilla kuin yrityksilläkään ole mahdollisuuksia hintavakauden ylläpitämiseen eikä suhdannevaihteluiden tasoittamiseen saati torjumiseen.

    Esim julkisen vallan on luotava sellaiset pelisäännöt mm rahoitusmarkkinoiden sekavien uusien innovaatioiden ja eräänlaisten arpajaismallisten tuotteiden suitsimiseen, jotka aikansa levittyään koko järjestelmään kaatavat ja raunioittavat koko systeemin globaalisti.

    VastaaPoista
  4. Seuraavaan jutun aiheena on sitten vissiin Valmet!

    VastaaPoista
  5. "...koko alan perusoppi – oikeuden saamisen korkeat kulut heikentävät oikeusturvaa...."

    Tuo on totinen tosi. Tavallinen kansalainen ei pysty eikä kykene millään hakemaan jotain "oikeutta" itselleen. Vastapuolta edustaa joku huippujuristi yhteiskunnan kustannuksella, kun itse saa maksaa koko omaisuutensa heikolle juristille. Häviämisen eli kaiken kustantaminen on myös hyvin realistinen vaihtoehto.

    Puhe jostain "oikeusvaltiosta" Suomen kohdalla on "kakkapuhetta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeusturvan kuluista on ilmestynyt kirja nimeltä Jippii, Petteri Järvinen. Yliarvostettua Kafkan Oikeusjuttua huomattavasti parempi teoa.

      Poista
    2. Heh, heh! Se on tyyppejä, jotka hovioikeus 1) ensin tuomitsi ja 2) sitten vapautti. Kumpikohan näistä tuomioista oli oikea? Siitä ei ota selvää Erkkikään.

      Poista
    3. Esnimmäinen hovioikeus oli esteellinen ja sen takia tuomio poistettiin. Eli käytönnössä sitä ensimmäistä hovioikeuden tuomiota ei ole olemassakaan. Syynä olivat ainakin yhden tuomarin kytkös syyttäjävirastoon ja dokumentoitu tapa keskustella jutuista syyttäjien kanssa. Eiköhän tämä kerro aika hyvin kumpi tuomio oli väärä.

      Poista
  6. Kuninkaallisten saksalainen rotupuhtaus hämmästyttää. Kalle-Kustaan lähin löytämäni ruotsalainen esivanhempi oli 1500-luvulta. Hänessä on sentään vähän tavallista ranskalaista 200 vuoden takaa, mutta euroopan kuninkaalliset periytyvät kaikki uskomattoman poikkeuksetta saksalaisista ruhtinassuvuista. Ainoana mausteena osalla heistä Ranskan monihaarainen kuningassuku. Niinkin omanarvontuntoiset maat kuin Britannia, Venäjä ja Espanja ovat ottaneet hallitsijakseen jokseenkin puhdasverisen saksalaisen, vaikka spanskiverestä vapaa Juan Carlos onkin isälinjaansa kapetingeja.

    Näin taannoin Pfalzin vaaliruhtinaan uudemman ja vanhemman mökin ja kyllä niihin verrattuna pohjoismaisten monarkkien saman ajan residenssit olivat aika murjuja. Ja mikä olikaan hallitessa kun väkeä oli saman verran mutta kätevästi pienellä alueella ja pitkällä kasvukaudella viljelemällä kun jollain Ruotsin kuninkaalla oli vain jäätynyttä erämaata ja nälkään kuolevaa kurjalistoa jatkuvien Venäjän hyökkäyksien lisäksi. Eivät olleet vähäisiä miehiä vaaliruhtinaat, mutta on kiinnostavaa, miten täysin he onnistuivat monopolisoimaan kuninkaallisuuden.

    VastaaPoista