Vakoilijoiden kesken

Verkkotiedustelulaki on hyvin tärkeä asia, ja se on nyt muuttunut. Keskustelun pohjanoteeraus on tällä hetkellä EK:n Häkämiehen epäily haitasta, joka aiheutuisi ulkomaisten toimijoiden salaisen tiedon vuotamisesta tiedusteluviranomaisten kautta kilpailijoille.

Joko EK tai Häkämies ei siis luota siihen, että tiedusteluviranomaiset eivät syyllistyisi erittäin tärkeään virkarikokseen. Tällaisen ajatuksen pohjalla vastustellaan lakia tilanteessa, jossa Suomen harjoittaman vakoilun hillitseminen menee suoraan Vladimir Putinin edustaman tahon pussiin.

Joku Häkämiestä huomattavampi henkilö peruuttaisi julkisesti puheensa.

Yksi ja toinen joutuu muuttamaan mielipiteitään.

Wikileaks ja Snowden herättivät hyvin laajaa huomiota ja nostattivat vaatimuksia suuremmasta avoimuudesta. Vaatimukset ovat edelleen ajankohtaisia.

Kysymys on nyt tarkentunut. Runsas viikko sitten joku televisiokeskustelija, muistaakseni tämä jonka älylliset eväät ovat laihanlaiset, muistutteli Krimistä sanomalla, ettei mitään todisteita venäläisten joukkojen läsnäolosta ole esitetty.

Nyt ilmenneet todisteet ja tunnustukset eivät ole asian ydin. Se on, että vakoilutietoja ei ole tapana esittää medialle. Myös laillinen ja luvallinen sotilastiedustelu oli aivan varmasti yksityiskohtaisesti selvillä joukkojen liikkeistä ja yhtä varmasti kaikesta oli kuvat ja videot. Tiedustelulähteisiin viittaavia näytteitä ei ole edelleenkään julkaistu. Ongelma on hyvin tuttu. Lähdettä, tietojen laajuutta ja tarkkuutta ei pidä paljastaa.

Toisen maailmansodan ajalta tästä ongelmasta on sekä faktoja että legendaa. Tunnetuimman legendan mukaan britit tiesivät Coventryn tuhoisasta pommituksesta etukäteen mutta eivät antaneet hälytystä salatakseen tietolähteen. Tietolähde on ”Enigma”, yleisesti tunnettu Saksan salakirjoituskone, johon britit olivat päässeet puolalaisten ansiosta sisään. Ei yleisesti tunnettu asia on, että myös paljon vaikeampi laite, Geheimsschreiber, saatiin murretuksi ruotsalaisten tuella, ja amerikkalaiset avasivat Japanin ”Purple” –salakirjoituksen. Miten tarkoin Neuvostoliitto luki läntisten liittolaistensa viestejä, sitä ei tiedetä. Jaltan konferenssissa joka tapauksessa Berijan miehet salakuuntelivat sekä Rooseveltia että Churchillia. Ensin mainittu oli hiukan varomaton, viimeksi mainittu ei.

EU:n korkea tiedustelupäällikkö Ilkka Salmi on oikeassa. Tarvitsemme Suomeen kiireesti hyvän verkkotiedustelulain. Eräs ongelma on kirjoitettu edelle.

Kuten Salmi ilahduttavasti korosti, tiedustelulle eli vakoilulle on luotava kontrollijärjestelmä. On ajatuksellisesti mahdotonta täsmentää etukäteen, millaisia tietoja on tarkoitus hankkia. Vakoilu oikeastaan tarkoittaa tietojen hankkimista siltä varalta että ne osoittautuisivat tärkeiksi.

Salmenkin mainitsema tuomioistuimen suostumus vaikuttaa selvästi parhaalta vaihtoehdolta. Poliisi, Suojelupoliisi ja armeija joutuisivat hakemaan tuomioistuimelta luvat.

Pohdimme tätä asiaa teknillisessä korkeakoulussa kymmenen vuotta. Toivottavasti sitä pohditaan edelleen. Oma näkökulmani on tuomioistuimen taito sähköiseen viestintään liittyvissä asioissa. Koulutimme pienen määrän juristeja melkoisen asiantunteviksi. Luuloni mukaan koulutus on tällä hetkellä taas retuperällä.

Kun tuomioistuin harkitsee verkkoviestinnän kysymystä, sen täytyisi ymmärtää asiantuntijoiden jutun yhteydessä kertomaa avarammin asian tekniset ja muut käytännölliset edellytykset.

Esimerkki: operaattoreiden yhteydessä on sitkeästi puhuttu tunnistetietojen seuraamisesta ja tallettamisesta. On aika vaivalloista opetella ymmärtämään, mitä ”tunnistetieto” sitten tarkoittaa. Kovin usein näet ”tunnistetieto” on tärkeämpi kuin viestin sisältö. Panssaridivisioona X viestittää ohjusyksikkö Y:lle tietyllä hetkellä. Tämä on tärkeä tieto. Mitä viestitetään, se on arvattavissa, eikä se ole ehkä tärkeääkään.

Kun suomalaiset kuuntelivat USA:n lähetystön viestiliikennettä sodan aikana, se oli olennaista tietoa, milloin Washingtoniin ja milloin Moskovaan meni viestejä, ja miten pitkiä ne olivat. USA:lla oli Kaivopuistossa pieni edustus, kun Neuvostoliitto oli sen liittolainen. Sellainenkin väite on esitetty, että amerikkalainen diplomaatti selosti helmikuun 1944 pommitusten tuloksia suoraan Moskovaan.

Mutta siis: tuomioistuimet eivät ole valmiita eivätkä tietääkseni valmistautumassa näin tärkeään tehtävään. Väitän tietäväni eräitä asioita, joita asian edistämiseksi voitaisiin tehdä.