Nix Elonex

Verkkokauppa tarjosi joitakin kymmeniä kappaleita Elonexin lukulaitteita hintaan 14,80 kappale. Näyttö kuusi tuumaa, e-ink. Mutta e-kirja on nyt tullut jäädäkseen.

Epämääräinen vaikutelmani verkkosivun varoituksen nähtyäni vihjaa, että laite vetää viimeisiä virsiään, ja siinä voi olla lisäksi ohjelmistovirheitä. Ilmoituksen mukaan se kuitenkin hyväksyy tiedostomuotoina pdf:n ja epubin, ainakin periaatteessa.

Ellette tunne, epub on ilmainen ja samoin sen lukuohjelma. Ei ole hullumpi ajatus käyttää sitä tietokoneessakaan. Ylimääräinen plussa on nopea ja toimiva muuntaminen tiedostomuodosta toiseen. Lukuohjelmana olen käyttänyt erästä, jonka nimi on Calibre. Ei pahaa sanottavaa.

Edelleen pistämättömän Gutenbergin pohjattoman tuntuinen anti on nykyisin tarjolla monessa muodossa. Yksi niistä on juuri epub. Internet Archive, josta löytää muun muassa 1800-luvun merkillisempiä kirjoja, tuntee myös tämän muodon ja on nopea käyttää. Katso myös ”open library”. Äläkä unohda Finnaa www.finna.fi Sinne olen kuulemma itsekin toimittamassa aineistojani. Katsokaa jossain vaiheessa Signe Branderin yli 900 Helsinki-valokuvaa. Vaikka ne ovat monista kirjoista tuttuja, kyllä ne ovat ihmeellisiä. Kolmekintoista ihmistä samassa kuvassa, eikä yhtään liike-epäterävyyttä. Miten hän sen teki?

Minulle kelpaavat tekstin lukemiseen Word ja Acrobat. Jos imuroitte verkosta Acrobatilla (web capture valikossa), muistakaa optimoida eli ”save as” ja sitten ”optimize”. Tiedoston koko romahtaa, eikä luettavuus juurikaan kärsi. Ja Acrobat siis yhdistää itse verkkoon. Mutta älkää yrittäkö esimerkiksi tätä blogia. Minulla ei ole mitään imurointia vastaan, mutta jos olette huolimattomia, saatte niskoillenne kaikki linkin takana olevat tiedostot, ja tietokoneenne joutuu silmukkaan.

Taas kerran: koneella lukeminen ja kirja eivät ole kilpailevia eivätkä toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja. Molemmilla on puolensa.

Koettuani viime aikoina useita kirjojen uudellaan järjestämisiä, joista olen jo maininnut tässä yhteydessä, sanon jälleen kerran vakavasti, että kysymys on pelkästään oppimisesta eli totuttelusta. Sähkökirjan erinomaisia puolia ovat kirjojen löytyminen ja se, ettei sähkökirjoja tarvitse pölynimuroida.

Kindlestä minulla on monta pahaa sanaa sanottavana. Kindle-kirjoja hankin silti yhä useammin. Tällä hetkellä minulla on niitä 681 nimikettä. Mukana ovat ilmaiset tai melkein ilmaiset klassikot. Jos nyt vaikka tällaisia kirjoittaessaan haluaa varmistaa – sellaistakin minulle tapahtuu – Dickensin romaanin tai Jules Vernen seikkailun sankarin nimen oikeinkirjoituksen tai kuvitellun henkilön kotiosoitteen, niin siinä sähkökirja on kyllä ylivoimainen. Lisäksi erilaisten klassikkojen kootut teokset ovat mainioita olemassa. Hiukan tietysti sureksin, ettei tekstiä voi kohtuukeinoin kopioida eikä tulostaa.

Tarjonnassa on tapahtunut merkittävä siirtymä. Harva tietää, että Robert Louis Stevenson (Aarresaari) oli myös aikansa etevimpiä esseekirjailijoita, ja lisäksi hänellä on vallan mainioita pieniä tarinoita. No – ne löytyvät nykyisin kaikki erilaisina ilmaiskirjoina.

Valtavan kokoinen klassisen kreikan sanakirja on parin dollarin hintaisena Kindle-versiona. Sanakirja on melkein poikkeuksetta parempi koneella kuin paperilla, ja kreikan kielessä on harmillisia kärpäsenlikoja (diakriittisiä merkkejä), jotka olisi oikeastaan nähtävä tarkasti ymmärtääkseen sanat. Eräskin prikku toisin päin ei tarkoita sen suurempia mutta toisin päin se on, istu ja pala, h-kirjain.

Lipsahtaen myyntipuheeseen kehun vielä Kindlea siitä, että Wikipedian ja sanakirjan voi asentaa tekstin ”taakse”. Esimerkiksi Balzac kiittää kauniisti. En minä edes aio opetella kaiken maailman kasvien ja eläinten kenties käytöstä jääneitä nimiä ulkomaan kielellä. Lisäksi englanninkielinen nimistö on surkean sekavaa verrattuna esimerkiksi suomeen ja ruotsiin. Silti innostun joskus juuri Balzacin kuvauksiin pörssikeinottelusta tai taseiden tohtoroinnista ja haluan ymmärtää tarkasti, miten temppu tehtiin. Silloin sanakirjaa tarvitaan.

Valitettavasti eilinen sanomalehtikolumnisti on oikeassa. Wikipedia-aate on hiipunut. Kohta kun käytännössä kaikki olivat luopuneet tietosanakirjoista ja varsinkin sellaisten tekemisestä, ainakin englanninkielisen Wikipedian taso on alkanut heittelehtiä hyvin ikävästi.

Tämän hetken suosikkeja ovat evoluutiobiologia ja arkeologia. Vähällä vaivalla voimme lukea myös suomeksi (Tieteessä tapahtuu), miten alan professorit rusikoivat toisiaan. Sama näkyy hyvin ikävästi Wikipediassa. Viimeksi katselin kysymystä kelttiläisten kielten leviämissuunnasta pronssikaudella. Tauti oli sama, jolla Amazon rahastaa – yleisöarvosteluissa on jotain aivan kusipäistä, tai sitten tolkutonta ja siten hyödytöntä ylistelyä. Kadun professori – minä – joka haluaa löytää hiukan vieraamman alan perusteoksen eli yliopiston kurssikirjan tapaisen esityksen, saattaa olla pulassa. En näet ihan usko, että 40 vuotta alan pääproffana Cambridgessa toiminut kirjoittaja olisi omalla alallaan täysi torvi.