Edellytys ja ehto

Luulin ensin, että sanomalehden uutissivun isoon kuvaan oli otettu Memlingin tai Holbeinin ”Kristus ristillä”, mutta se olikin ministeri Arhinmäki, kuvan oton yhteydessä juuri tuonpuoleisuuteen siirtyvä.

Yhdennäköisyys on erehdyttävä. Lonttoposkinen Kristus tuli muotiin samaan aikaan kuin itse aiheutettu nälkiintyminen, romantiikan aikakaudella. Ruokkoamaton tai lammaskeritsimillä nyrhitty parta liittyy omassa mielessäni juutalaisuuden kiihkeimmin oikeaoppiseen siipeen. Miltä Arhinmäki näyttäisi mustassa huopahatussa? Sepä pitäisi nähdä.

Olen selvillä siitä, että muuan aikansa arvostetuimmista papeista oli Arhinmäki, Erkki. Taisi olla Paavon vaari. Hän oli näkyvä nimi siinä pappisjoukossa, joka opetteli rehellisesti ja kärsivällisesti puhumaan muidenkin kuin kirkkokansan kanssa. Hänen kerrotaan löytäneen tiet työläisten lähelle ja lähestyneen köyhiä ja vaivaisia.

Näinä päivinä on taas sivuttu ylisuuren kirkkomme ja sitä upottavan perinteen painoa. Arhinmäen kannattaisi nyt ruveta varajeesukseksi. Paikka on vapaana.

Jeesus, Marx ja Lenin saarnasivat köyhille. Stalin kohdisti sanansa ”todellisille työtätekeville” tai turvautui sanaan ”proletariaatti”. Se on kirjattu ilmaantuneeksi vuonna 1853. Olisiko ollut Engels asialla? Hän oli monipuolinen mies. Itse sanan taustalla on latinan ”proles”, ”jälkeläiset” eli ne joilla ei ole muuta kuin lapsia.

Jossain vaiheessa Suomessa ei enää ollut köyhää väkeä. Ehkä he unohtivat itsekin itsensä jälleenrakentamisen ja raskaiden idänsuhteiden aikana. Vasemmistot osoittivat julistuksensa työläisille. Kun ylioppilaat sitten alkoivat 70-luvulla laulaa työläisistä ja seuraavaksi kolmannen maailman köyhistä, heräsi epäily, olivatko he sellaisia tavanneet.

Nyt myydään tunteita. Klassisten talousteorioiden mukaan tunteista on siis niukkuutta, koska muuten ei olisi kysyntää. Kauppiaat nimittävät tätä tavaraa ”elämyksiksi”. Jopa kuolleissa kappaleissa kaivataan ”wow-efektiä”. Suomeksi se olisi ”ohhoh” tai ”kattos pirua”.

Muutos on hyvin suuri. Jos sellaisia lainkaan ajateltiin, arveltiin kai, että tuo ”elämys” on saavutettavissa ainoastaan työllä, kieltäymyksillä ja säästämällä. Köyhillä ei kuitenkaan ollut varaa sellaiseen ylellisyyteen. Köyhien oli tiedettävä paikkansa. Se oli jossain sian purtilon ja kissankupin välissä.

Teeskenneltyjen tunteiden markkinoilla myyvät hyvin kaikki virkkeet, jotka alkavat ”lapsiperheet” tai ”vanhusten hoito”. Näihin molempiin on panostettu paljon ainakin vuodesta 1937 (kansaneläkelaki). Niistä käytiin julkista keskustelua ainakin vuodesta 1860. Kirjoissa sanotaan, että sotien välisenä aikana suuri pulakausi osoitti, miten reikäinen järjestelmämme oli.

Tänäkin päivänä oikeiston perustelu on sama kuin 1860. Yhteiskunnan tuki opettaa köyhät entistä laiskemmiksi, ja lisäksi he haisevat vielä enemmän. Kannattaa miettiä päivän muotisanoja, syrjäytyminen ja kannustimet. Kun vaihtoehtoja on muka vain kaksi, yhteiskunta ja yksilö, koville joutumisen vihjataan johtuvan yksilöstä. Perinnevasemmisto vihjaa sen johtuvan yhteiskunnasta, siis yhteiskunnallisista epäkohdista.

Nationalismin eli kansallismielisyyden tai kansalliskiihkon keskeinen tehtävä on pettää köyhiä ihmisiä. Suojeluskuntia saanee sanoa isänmaallisiksi? Isänmaallisuutta ei käy erottaminen nationalismista. Suojeluskunnassa sai harjoitusten yhteydessä ruokaa, ja lisäksi ehjät vaatteet. Kaikkien historiakirjojen jälkeen on hämärää, mikä määrä riveissä oli köyhiä ihmisiä. Käytännöllisesti kai arvioitiin, että köyhät ovat punikkeja, eivätkä punikit voi olla isänmaallisia. Vasemmiston puolueet, myös demarit, pitivät parhaansa mukaan tätä käsitystä yllä Talvisotaan asti.

Yksilö – yhteiskunta ei ole toimiva käsitepari. Yksilöä ei ole oikeastaan olemassa. Sellainen keksittiin keskiajan lopulla poliittisen luokan tarpeisiin. Sitä ennen lännessäkin oli vain sieluja ja sitten alle 1 % näitä sieluttomia, jotka määräsivät kaikesta. Eräässä surullisessa mielessä Euroopan ensimmäinen fasisti oli Luther, joka korosti henkilökohtaista, yksilöllistä suhdetta muun muassa Jumalaan. Siihen asti myös kirkolle oli riittänyt, että ihminen teki temput siten kuin piispa ja hyvä tapa vaativat. Luther muuten oli myös nationalisti, kauan ennen muita.

Jos nyt Suomen vasemmisto haluaisi paljon ääniä ja kannatusta, sen pitäisi tuomita jyrkin sanoin V. Putin, joka ei tiettävästi ole nähnyt sen suurempaa vaivaa vähäosaisten vuoksi, mutta on sen sijaan nostanut kunniaan Venäjän ja venäläisyyden eli siis nationalismin. Ja sanoma on mennyt läpi. Ne siellä uskovat ihan vakavissaan. Ja uskoa siihen vaaditaankin. Kun meillä juuri Arhinmäen puolueessa on järjelle käsittämätön myötämieli entisen Neuvostoliiton nykyisiä ilmeneviä kohtaan, tuosta asiasta saisi mielellään tehdä selkoa. Mitä ajatella, kun lauluissakin ”Työn orjat” muutettiin takaisin muotoon ”Suuri ja mahtava”?