Oireyhtymä I

Tästä kirjoituksesta ei kukaan pidä. Kirjailijan lukemattomat ihailijat suuttuvat. Hänen runsaat vähättelijänsä eivät ymmärrä ja suuttuvat siitä.

Ihailemani ja arvostamani Kalle Päätalon arvoituksen salaisuus tuntuu avautuneen minulle vaihe vaiheelta. Nyt väittäisin tietäväni. Hänellä oli Aspergerin oireyhtymä, ja sen kuvaajana hän oli verraton.

Tuo autismin kirjoon kuuluva ominaisuus ei vaikuta älykkyyteen. Siihen liittyy usein liikalahjakkuutta. Autismiin kuuluu joskus ällistyttävä muisti. Päätalo oli juuri siitä kuuluisa.

Duodecimin lääkärinkirja kertoo seuraavaa. ”Aspergerin oireyhtymästä kärsivien oirekuva ja oireiden voimakkuus vaihtelee hyvin lievistä vakava-asteisiin. Asperger-potilaalle on usein ominaista alttius jatkaa yksityiskohtaista, monotonista tai nopeaa puhumista huomaamatta lainkaan, että toinen ei kuuntele tai haluaisi vaihtaa aihetta. Hän voi kaihtaa silmiin katsomista ja olla ei-sanallisilta tunneilmaisultaan hyvin niukka tai kömpelö. Oireyhtymästä kärsivillä on tavallista vaikeampaa ymmärtää huumoria tai jakaa iloa toisten ihmisten kanssa. Vaikeus tunnistaa toisten tunteita ja vaikeus ilmaista omia tunteitaan johtaa helposti erilaisiin vaikeuksiin sosiaalisessa vastavuoroisuudessa. Tämän vuoksi Asperger oireyhtymästä kärsivät epäonnistuvat ikäänsä vastaavien ystävyyssuhteiden tai aikuisuudessa kestävien seurustelusuhteiden luomisessa… ”

”Monet Aspergerin oireyhtymästä kärsivät aikuiset myös kärsivät eri aistien yliherkkyydestä, jonka seurauksena he ovat yliherkkiä äänille ja kosketukselle. He karttavat myös sosiaalisia tilanteita, joissa he eivät kykene hallitsemaan ryhmätilanteiden herättämiä monia ärsykkeitä. Vaikeus hallita voimakkaita tunnetiloja saattaa johtaa äkillisiin maltinmenetyksiin.”

Wikipedian koosteartikkeli jatkaa: ”Esiintyy kaiken kattava syventyminen yhteen tai useampaan mielenkiinnon kohteeseen (yleisin tapaus) tai pakonomainen tarve noudattaa epätarkoituksenmukaisia päivittäisiä tottumuksia ja rituaaleja tai kaavamaisia ja toistavia motorisia maneereja tai lapsuudenaikainen alituinen syventyminen lelujen osatekijöihin kuten tuoksuun, pintamateriaaliin, ääneen tai värinään.

Kielellisessä tai kognitiivisessa kehityksessä ei ole merkittävää yleistä viivästyneisyyttä. Motorinen kömpelyys on yleistä, mutta ei ole diagnoosin edellytys.

Aspergerin syndroomaa tutkineen Tony Attwoodin mukaan aspergerit ovat rehellisiä, uskollisia, luotettavia ja mutkattomia ja heillä on vahva moraali ja oikeudentunto.

Asperger-henkilöillä on yleensä voimakas tunne-elämä, vaikka suurimmalla osalla tunteet eivät näykään ulospäin. Vahva tunne-elämä saattaa johtua tavallista herkemmistä aisteista, sillä tunteisiin liittyy aina myös elimistössä tapahtuvia fysiologisia muutoksia.”

Sairaalloinen mustasukkaisuus on lähes johtava teema sekä Koillismaa- että Iijoki-sarjassa. Edellisessä kohtauksia kuvataan erittäin rajuiksi. Jälkimmäisessä ne johtavat, kuten kirjoittajalle itselleen kävi, mielisairaalahoitoon. Kirjailijan isän Herkon kuvaus toistaa saman: mustasukkaisuusharhoja ja pitkäaikainen laitoshoito.

Kirjailijan valtava ruumiillisen työn ja sitten kirjoittamistyön korostus on aina nähty arvovalintana. Ehkä se ei ollut sitä. Sekä isä että poika tekivät työtä riuhtomalla ja ajoittain paljon enemmän kuin rahan saaminen köyhyyteen olisi edellyttänyt. Isä halveksi kirjoittamista, koska sillä ei elättäisi perhettä. Kun ehti käydä ilmi, että poika pystyi, se ei muuttanut isän tuomitsevaa asennetta.

Eikö tuo hyvin raskaan ja hyvin yksitoikkoisen työn tekeminen ole sitä yksikanavaisuutta, joka liitetään tähän oireyhtymään.

Aspergeriksi todetun Juice Leskisen vaimo kertoi Ilta-Sanomille: "Suuret ihmisjoukot ahdistivat häntä. Hän rakasti harmaata arkea, jossa oli samat kuviot päivästä toiseen. Se oli hänelle tärkeää. Hänen muistinsa oli hämmästyttävä.”

Päätalon molemmat vaimot ovat maininneet ”Milli-Kallesta”, pakonomaisesta järjestyksenpidon tarpeesta. Tohveleidenkin oli oltava sängyn vieressä millin tarkasti paikallaan. […] [Kuva: otaksuttu asperger Alan Thuring]