Auto elimenä

En ollut varautunut siihen, että Wikipedia sisältää eri kielillä niin hyvät artikkelit autoista ja autontekijöistä. Miksi Bertonilla ei ole patsasta? Jos ajattelette vaikutuksen saanutta yleisöä, on se saavutus, että mies suunnitteli 30-luvun Citroenin, rättärin ja sitten vielä DS:n (Iso kissa). Voi olla että tällä mittarilla Jackson Pollock ja Mark Rothko jäävät pistesijoille, niin hyviä kuin olivatkin.

Haeskelen työkseni todisteita ja vastatodisteita järeälle kulttuurinmuutoksellemme. En halua sanoa, että sen aiheutti Internet. Ei nettiä ilman digitointia. Ehkä jokin aiheutti Internetin samalla tavalla kuin edellisen kulttuurikaudet siloittivat ja silloittivat massatuotettu henkilöauto eli Ford T ja sitä edellisen juna.

Yksi kaikkien aikojen suurimpia neroja oli ruotsalainen Sven Gustaf Winqvist, joka patentoi ensin itse oikaisevan kuulalaakerin ja sen jälkeen kehitti tk-toiminnan, tutkimus ja kehitys, englanniksi R & D. SKF nimittäin perusti kokeilutehtaan ja kävi järjestelmällisesti läpi eri vaihtoehdot. Dresden ja Saksa jäivät toisiksi. Ruotsin teollinen suuruus oli varmistettu (ja vastaavaa kehitysastetta ei Suomessa saavutettu ennen Nokiaa), avainteknologian hallintaa.

Onkohan nykyisillä ja seuraavilla sukupolvilla tarjolla vastaavaa kaikinpuolista kunniaa kuin oli 70-luvulla ja seuraavalla vuosikymmenellä lomamatka kotiin Kärsäjärvelle kohtuullisen käytetyllä Volvolla (140 / 240) tai Saab 99:llä (1968 - )? Siinähän tuli oikein äitikin portaille kuppeja esiliinaan kuivatessaan. Ennen sotia oli harvakseltaan käynyt niinkin, että poika tai eno tuli Länneltä taskut täynnä pieniä rahoja ja suu täynnä suuria puheita. (Pentti Saarikosken versiossa äiti tyrkkäsi sakset miehen kurkkuun.)

Tiedän minä kaksi miestä ja yhden professorin, jotka kukin ajelivat monikansallisista tehtävistään kotitanhuville Mersulla.

Tämä on kurkistelua kulttuuriin. Onko optioiden suhteellinen yleisyys (Nokia) ja yleinen sosialismi muuttanut ympäristömme niin ettei mikään merkki enää osoita, miten paljon parempi tuon merkin haltija on kuin muut ihmiset?

Vaikuttaisiko usein mietitty koulutus? Muistan kyllä, miten äidin maalla mainitsivat muina naisina, että vanhin poika on liikemies Malmin torilla ja tytär Palosaaressa valmis huara. En tiedä. Itse oli sosiaalisessa katsannossa kunniani kukkuloilla hovioikeuden auskultanttina. Mutta muistoni ovat vanhoja muistoja. Sen sukupolven korvissa auskultantti kuulosti vallan mahdottoman tärkeältä. Luulen että asenne oli peräisin maanmittausauskultanteista.

Minuun tehoaa edelleen, kun nuori mies mainitsee väitelleensä maisteriksi Kruununhaassa sen jälkeen kun oli tullut diplomi-insinööriksi teknisestä fysiikasta. Fyysikot ovat yleensä raivokkaita ihmisiä, joita vastaantulijan on viisasta väistää ojaan asti.

Ei pidä luulla, että pilkkaan päteviä ihmisiä, varsinkaan Ruotsiin muuttaneita. Haluaisin vain tietää, onko henkilökohtaisen sankarini Vexi Salmen ”Kolmatta linjaa” tosi kuva jostakin. Se on aidosti alkuperäisteksti, koska ”Beautiful in the Rain”, sävelmän koti, kertoo aivan toisenlaisista asioista. Epäilen nimittäin, noinko Kolmannella linjalla olisi tunnettu kymmenen – kahdenkymmenen vuoden takainen mieliharmi, vaikka hänellä olisi kuinka ollut kymppikäärö. Asukkaat taisivat vaihtua aika taajaan ja 60-luvulla Otto Wuorio ja muut grynderit jyrsivät kilvan Kallion kaupunkikuvaa.

Pitäisi kysyä eräältä Casténinkadun kundilta, josta tuli professori, vaikka piti tulla viinakauppias, aikakauden kielellä lestinheittäjä. Noinkin voi käydä, jos joutuu huonoon seuraan.

Rauenneiden toiveiden ”Vippaa mulle viitonen” on sekin hämmästyttävä suoritus, etenkin oikea viittaus vuosien 1940 – 1941 Petsamon maantien rakennustöihin. Karigasniemen tien rakensivat saksalaiset. Tuon laulun asiayhteys Amerikassa oli suuri pulakausi, ja se on siis sosiaalisen nousun vastakohta. Olisi kai sitten sosiaalinen lasku – ja solidaarisuuden pyyntö.

Tässä on kysymykseni: oliko Kekkonen Mersumies tai Volvohenkilö?

Poikkeuksellisia kunnostautujia ja suuria sortujia on perinteisesti esitelty yksilöinä eli tämän hetken suosikkisanonnan mukaan ”yksittäistapauksina”. Entä jos se on yhteisöllinen ilmiö?

Kekkosesta kai saa sanoa, että häneen kohdistui tasavallan presidenttinä kiihkeä ihailu, josta hän silminnähden nautti ja jota hän piti myös omin keinoin yllä. Hän oli Pielaveden suuri poika. Samantapaista lähelle hysteriaa noussutta palvontaa näki Pohjanmaalla. Kohteita olivat Vihtori Kosola ja eversti Laurila. Ja oli niitä muitakin. Oliko siinä kysymyksessä jokin myötäsyntyinen monarkismi?

Kansallisella tasolla muutos näyttäisi suurelta. Mahtavaa pyrkyä osoittava Wahlroos ei onnisti perustamaan uskonlahkoa. Jorma Ollilan vaiheet ja muistelmateokset nostattavat vain haaleita tunteita. Tervettä, sanoisin.