7. marraskuuta 2006
Mikael Lilius ei pääse taivaaseen
Taloustieteissä jotkut ajattelevat, että mahdollisimman suuri voitto on mahdollisimman suuri päämäärä, johon on pyrittävä kaikin mahdollisin keinoin.
Toiset ovat sitä mieltä, että sekä liikeyritystä että yksityistä ajatellen niin sanottu kestävä kehitys (sustainability) on parempi päämäärä. Rahana laskettu voitto vaihtelee luontojaan. Yrityksen ensimmäinen tehtävä on pysyä pystyssä, ja siitä se on vastuussa omistajilleen.
Tämä ei oikeastaan ole taloustiedettä.
Taustalla on erimielisyys, joka leimahti 1200-luvulla, kun Aristoteleen ”Nikomakhoksen etiikan” lisäksi ”Politiikka” oli käännetty latinaksi ja päässyt siten teologien ja heistä juuri erikoistumassa olevan juristien ammattikunnan pohdinnan kohteeksi.
Kysymys oikeasta hinnasta ei ollut aidosti kiinnostava ennen kuin raha palasi kiertoon ja markkinat ja markkinatalous syntyivät eli siis vuosituhannen alusta. Niin sanottu kapitalismi syntyi sekin viimeistään 1300-luvun alussa. Nyt oli käytössä jo finanssipääoma eli raha jolla ostettiin lisää rahaa. Aikaisemmin ja oikeastaan kautta aikojen oli tunnettu pääoma, jota koottiin tavarantuotantoa varten ja jolla pidettiin yllä elintarvikkeiden tuotantoa ja sotaväkeä.
Teologit ja juristit totesivat nyt, että kauppaa ja rahankäyttöä oli kahdenlaista. Toinen pyrki järkevien tarpeiden tyydyttämiseen ja toinen puolestaan varallisuuden jatkuvaan kasvattamiseen.
Ensin mainittu tilanne arvioitiin lailliseksi ja moraalisesti hyväksyttäväksi. Viimeksi mainittu oli kiskontaa ja johti oikeustoimen purkamiseen; lisäksi se oli paha synti.
Uskonpuhdistuksen yhteydessä on tapana puhua anekaupasta eli kiirastulen kuolemanjälkeisten kärsimysten huojentamisesta elinaikana suoritetuilla maksuilla.
Luther ja Calvin – ja sangen monet jo ennen heitä – hyökkäsivät tätä menettelyä vastaan jumaluusopillisin perustein. Ennen pitkää he havaitsivat senkin, että kiirastuli oli oikeastaan myöhempien aikojen keksintö, josta Raamattu ei maininnut mitään, virallisesti 1200-luvun neljännessä lateraanikokouksessa vahvistettu ja varmistettu.
Toinen olennainen perustelu jätetään usein huomiotta. Paavi oli veronkanto-oikeuden (pietarinpenninki) vuoksi maailman rikkain mies ja ennen pitkää Vatikaani oli myös merkittävin pankkiiri. Tämä herätti huolta päätoimisissa pankkiireissa ja ennen kaikkea keisarissa ja kuninkaissa, joiden tehtävien huolellinen hoitaminen vaati sekin suuria pääomia.
Anekauppa oli oman aikansa optio, jonka mainonta esitteli kannustimena. Pyhiinvaellus oli järkevä investointi ja ristiretki sitäkin parempi. Vaikka moni kai vakavissaan ajatteli ponnistelevansa taivasosuutensa vuoksi, sekin ajatus oli jo olemassa, ettei maallinenkaan menestys olisi varsinaisesti haitaksi.
On totta että eräässä mielessä koron ottaminen lainasta ja voiton ottaminen kaupasta olivat periaatteessa kiellettyjä, mutta yhtä totta on, ettei näiden kieltojen kiertäminen ollut edes vaikeaa. Onhan korko tälläkin hetkellä eräissä islamin piireissä kielletty, jolloin pankit käyttävät siitä muuta nimitystä ja ottavat lainasta esimerkiksi vuotuisia järjestelypalkkioita.
Sekä Akvinon Tuomas että fransiskaani Duns Scotus kirjoittivat laajasti näistä ongelmista. Fransiskaaneille kysymys oli kipeä, koska heidän liikkeensä ja aatteensa perustui köyhyyden ihanteeseen. Tuomas oli dominikaani; järjestö toimi kirkon tiedustelu- ja tiedotuspalveluna.
Fransiskaani Johannes Duns Scotus kirjoitti (Lib. IV Sententiae):" Hän joka kuljettaa ja varastoi tuotteita palvelee yhteisöä rehellisesti ja hyödyllisellä tavalla. Siksi hänen tulee voida elä työllään..."
Useat ajattelijat päätyivät tahollaan ratkaisuihin, joihin sisältyi nykykielelle käännettynä nollasummapelin ajatus. Jos Fortumin osakkeenomistaja arvioi, että Liliuksen ja hänen kumppaniensa ylettömän korkeat optiot siirtyvät käytännössä Fortumin asiakkaiden ja veronmaksajien maksettaviksi, optiopalkkioiden suuruus on heille aika yhdentekevä asia. Jos osakkeenomistajat arvioivat olevansa nollasummapelissä johdon kanssa, jokainen kuluerä merkitsee, koska silloin kolikko Liliukselle on se sama kolikko pois osingosta.
Luultavasti Fortumin optiot maksaa kuluttaja, jolta ei ole kuitenkaan kysytty mitään. Kauppa- ja teollisuusministeri vääntelee käsiään ja sanoo, ettei asialle voi mitään, kun näin on sovittu. Sensaatiomainen johtopäätös. Eräiden sopimusten ehdottoman sitovuuden periaatteesta luovuttiin 100-luvun lopulla ja sen jälkeen osapuolelle kohtuutonta rasitusta (laesio enormis) aiheuttavia sopimuksia on muutettu.
Peliteoria sisältää suuren määrän muunnelmia, kuten esimerkiksi täydfelliseen ja epätäydelliseen informaatioon perustuvan pelin, samanaikaisen ja vuotottasisen, yhteistyöhön ja yhteistyön puuttumiseen perustuvan ja nollasummapelin ja ei-nollasummapelin. Liikemiesten usein mainitsema "win-win" on erikoistapaus, jossa sivuutetaan monen pelaajan kompleksiset tilanteet, kuten yritystoiminta, erityisesti energiahulto.
Johtajien optiopalkat ovat suosittuja, koska osakkeenomistajat eivät käsitä informaation epäsymmetrisyyttä, joka tarkoittaa väkevämmällä suomen kielellä ilmaistuna, että johdolla on mahdollisuus sahata omistajia silmään ja istua kuluttajien housuilla tuleen.
Nykymaailmassa kiskontasäännökset ovat menettäneet melkein kaiken merkityksensä ja siksi esimerkiksi liikkeenjohtajat voivat kettää työnantajaltaan niin paljon kuin kehtaavat, ja paljon he kehtaavatkin. Aikaisemmin taas katsottiin, että sopimuskumppanille ja sivullisille ei saa aiheuttaa menetyksiä kohtuuttomalla oman edun tavoittelulla.
Puheet kannustimista ja sitouttamisesta ovat sumuverhoja. Kovin harvoin sanotaan, että johtajista todella kilpailtaisiin niin että parhaasta mahdollisesta tirehtööristä maksettaisiin kovin palkka.
Tuhatvuotisen ajatuksen mukaan hyödyllisten tavaroiden valmistaja on ansainnut niistä täyden hinnan ja myös voittoa, koska hänellä on riski ja kulunkeja tavaran valmistamisesta, kuljettamisesta ja säilyttämisestä.
Jorma Ollilan taivastie näyttäisi olevan turvattu, näiltä osin. Siipiä voivat sovitella myös Erkot ja Herlinit ja ne kaikki muut, joiden suuret tulot kiertyvät välittömästi investointiin eli takaisin hyödyllisten tavaroiden tuottamiseen.
Rahan ostaminen rahalla eli spekulaatio eli havittelu, jossa voitto kertyy kartellin tai monopolin kautta on sitä ahneutta, jota Jumala ei suvaitse eikä maallinen oikeus siedä.
Vanhat sanoivat, että koron (ja siis option) ottaja varastaa Jumalalta, koska aika on Jumalan - ja se joka ottaa hinnan sanoistaan (tekijänoikeus) ryöstää Herralta, koska sanat ovat Jumalan. Alussa oli sana.
Tuo vanha ajattelutapa ei ole menettänyt merkitystään. Talous ei ole tällaisessa maailmassa yksinkertainen asia, mutta periaatteessa jonkun voitto on jonkun tappio. Tätä nykyä tappiot kohdistetaan eli allokoidaan köyhille ja huonosti koulutetuille.
Ahneuden maailma on alkanut hirvittää ihmisiä useista syistä, joista yksi on ympäristö, mutta toinen on tämä kasinotalous, jossa jotkut johtajat ovat vaivihkaa siirtyneet pankin eli kasinon puolelle, ja pankkihan voittaa uhkapelissä aina.
Viisaiden klassisten ajattelijoiden sanoma oli, että uhkapelitalous ei pitkän päälle kestä - ja optio on vedonlyöntiä eli peliä tulevilla arvoilla.
Tätä taustaa vasten vaikuttaisi siltä, että Mikael Liliuksella ei olisi taivaaseen asiaa.
26 kommenttia:
Googlen kalenteri ottaa näköjään tietonsa käyttäjän PC:n kalenterista.VastaaPoista
Käsittääkseni Lilius ei ole itse itselleen optioita järjestänyt. Otio-ohjelmien valmistelut ovat ilmeisesti tehty kauppa- ja teollisuusministeriössä ja yhtiökokous on ne hyväksynyt. Nyt sitte havaitaan, että älyttömyyksiin on menty. Pekkarisella ei ole ollut munaa katsoa oikeusteitse optisopimusten pitävyyttä, kun presidentti Halonenkin on puolustellut sitä, että oikeusvaltiossa sopimukset täytyy pitää.
Vaikka yliopistoissa on opetettu maailman sivu, että lailliset sopimukset on pidettävä, niin lamavelkaisten kokemusten mukaan pankkien ei ole tarvinnut pitää velallistensa kanssa sopimistaan sopimuksista kiinni. Pankki on voittanut oikeudessa aina, vaikka olisi kuinka törkeästi rikkonut sovittuja sopimuksia.
Optiot sinänsä ovat osoittautuneet aivan muuksi kuin miten niitä on perusteltu. Kun miljoonat ropisevat johdon taskuun, niin siitä tulee miellyttävä riippumattomuuden olotila, joka sitouttaa kaikken muuhun kuin itse firmaan. Onhan se nyt aivan luonnollista, että sitä alkaa kaivata jonnekin palmun alle lokoisiin oloihin rahatukkunsa kanssa loikoilemaan.- Hieno kirjoitus. Huomautan vain, että kestävyys (sustainability) ja kestävä kehitys (sustainable development) ovat erilliset käsitteet. Edellinen yrittää määritellä tason, jolla luonnonvaroja voidaan tietyllä teknologialla hyödyntää kestävästi. Kestävyyteen riittää vaikkapa steady state-talous. Kestävä kehitys on idea tai hypoteesi, että talous voi kasvaa kestävällä tavalla.VastaaPoista
- Osuvia historiallisia analogioita. Finanssipääoman synnystä: se merkitsee aristoteelisesta rahan hedelmättömyysopista luopumista ja sen uskomuksen muodostamista, että raha on eläviä olentoja muistuttava olio, joka synnyttää itseään lisää. Aneista: ane (indulgenssi) sijaitsee hyvien tekojen varastossa (thesausus). Se muodostuu ylijäämästä, jonka ovat tuottaneet ne, joilla on sankarin hyve eli jotka ovat tehneet hyvää enemmän kuin voi kohtuudella odottaa (supererogatiivisesti). Monet eivät pääse edes minimiin ja tästä ylijäämästä voidaan siirtää heille, eli profaanisti: etsi suurten persoonien seuraa niin jotakin valoa tulee omallekin kohdallesi. Tämä ajatus oli voimassa pitkin keskiaikaa eikä siihen liittynyt alkuun kaupankäyntiä. Luther sanoi, että oikea thesaurus on kaikkein pyhin evankeliumi eli ilmaisuus meille, jotka asuntosäästäjiä olemme, totisesti.VastaaPoista
Anonyymitiistaina, 07 marraskuuta, 2006Viime kesänä Assisissa käyneenä tuli ihmeteltyä Fransiskus Assisilaisen hautakirkon mahtavuutta - ei köyhältä vaikuttanut. Upea paikka, kylläkin.VastaaPoista- Petja Jäppinentiistaina, 07 marraskuuta, 2006Tämä oli taas erittäin mielenkiintoinen kirjoitus. Juuri eilen selailin pitkästä aikaa Sohmin kirjaa Instituutiot, joka käsittelee roomalaista oikeutta, täytyy katsoa jos tänään ehtisi silmäillä heidän kauppalakejaan.VastaaPoista
Myöhäiskeskiajan kauppa on minusta ollut aina erittäin mielenkiintoinen juttu, jota voi trkastella monestakin eri näkökulmasta.
Ihan ensin, silkka logistiikka. Mitä kautta, minne ja miksi?
Välimeren kauppamerenkulun turvallisuus oli sen verran alhainen että sen varaan ei paljoa voitu laskea, vaikka toisaalta, esim. 1300-luvun alusta alkaen mm. Toscanan ja Englannin välillä oli tiettyjä kauppasopimuksia, joitten hoidon kannalta oli meriliikenne tarpeen.
Sitten on tämä Pyhän Istuimen asema. Roomaan kulki paljon rahaa, mutta merkittäviä määriä siitä jäi kyllä matkalle, paikallisen organisaation käyttöön.
Se raha taas mitä Roomaan asti tuli näistä kymmenyksistä, enimmäkseen käytettiin rakennushankkeisiin tai silkan organisaation ylläpitoon.
Paavin rahaliikenteen ymmärtämiseen pitää muistaa myös se, ettei hommaa oikeastaan ole hoitanut kuin pari ns.rahamiestä, ja ennen Julius II aikaa, ei Roomalla ollut kunnolla takamaita, ja Roomankin vakaus oli välillä niin ja näin, kun paikalliset perheet ottivat välillä aseinkin yhteen, päättääkseen joko Paavin pallista tai paikallisesta johtoasemasta.
Tästä johtui sitten mm. se että Paavin piti pitää melko suurta käteiskassaa, sillä omassa valvonnassa olevan kaupan, kaupunkiverojen ja muiden vähäisyyden vuoksi, armeijan palkka, hallinto ja muut kustannukset piti voida hoitaa käteisellä, paavin luottotilanne ei yleensä ollut kovin hyvä....
Kirjoitin tähän vastauksen, josta tuli tuhannen sanan mittainen, joten laitan loput omalle saitilleni tänään ja huomenna. - Onko sillä väliä, jos ei pääse taivaaseen ? Syntinenhän yleensä viimeistään kuoleman lähestyessä haluaa sovittaa syntinsä, ja siihen tarpeeseen käy sitten jokin epämiellyttäväksi ajateltu kuolemanjälkeinen tila. Mutta kun on tuo perisyntioppi vielä luterilaisessa doktriinissa, niin voi vain toivoa armon käyvän oikeudesta. Kun emme todellakaan tiedä onko kuoleman jälkeen yhtään mitään (kaikki tietämämme viittaa siihen, että ei ole), niin eikö olisi parempi jättää nämä taivaanpääsemisasiat vaikka paremman puutteessa Paaville, kuin ryhtyä itse Paaviksi.VastaaPoista
Viimeistä kappaletta lukuunottamatta mielenkiintoista pohdintaa. En todellakaan ymmärrä miksi se oli tarpeen. En usko Kemppisen tavoittelevan iltapäivälehtimäista julkisuutta Blogilleen. Vai onko tuon kävijämittarin raksuttaminen todella niin tärkeää?
Nyt tuli Kemppisen blogin tähänasti pahin rimanalitus. Eikä siinä auta yhtään tohtorinhatut, professuurit,taikka seuramiestaidot tuhansine anekdootteineen.
Nöyryys voisi auttaa, mutta se on turkasen vaikeaa, eikö? - Maanvaivatiistaina, 07 marraskuuta, 2006Tämä kestävä kehitys on aika paksua tuubaa, joka käsittääkseni perustuu epärealistiseen kuvaan maailmasta. Ei oteta huomioon sitäkään, että tämä meidän maailmamme tarkoittaa rajallisia resursseja ja toisaalta: Mitä sitten, kun kaikilla on Mersu, Rolex-kello ja omalla lemmikkieläimellä se timantein koristeltu kaulapanta? Mikä on se seuraava vaihe?VastaaPoista
- Petja Jäppinentiistaina, 07 marraskuuta, 2006Tässä vastaukseniloppu osan linkkiosoite.VastaaPoista
Tajusin tuota esipuhetta kirjoittaessani, että tekijänoikeusasiantuntemus ja Tintin käännökset kai sitten oikeuttavat huvioikeudenneuvoksen titteliin? - Korporaatio tarkoitti kai alun perin ristiretkeläisten yhteenliittymää, joka vsstasi tekemisistään ei enää henkilökohtaisesti vaan yhtenä uskovaisena oikeushenkilönä. Idän markkinoilla kiertelevien ritarien seikkailut saatiin näin kuninkaan ja paavin nimenomaisella luvalla kuitatuksi yhteiseen isoon piikkiin. Temppeliritareilla oli Euroopan kattava konttoriverkosto, joista sai asiakirjoja vastaan käteistä rahaa. Syntyi kansainvälisten bisnesmiesten ammattikunta.VastaaPoista
Maailman alkuperäiskansat eivät ole vieläkään kyenneet pysäyttämään tätä länsimaisen yritystoiminnan voittokulkua. Alkuasukaslaumat maleksivat metsissään tai suurkaupunkien lähiöissä. Ahkerimmat ovat saaneet töitä muualta seilanneiden pioneerien perustamissa tehtaissa.
Metsäläisten annetaan kaikessa rauhassa hoitaa omat huonot bisneksensä. Lilius kuuluu taivaaseen yhtä paljon kuin Imelda Marcos tai Keski-Afrikan keisari Bokassa. - Kemppisen kirjoitus on vaikuttava kokonaisuus, mutta ei kaikilta osin kestä lähempää tarkastelua.VastaaPoista
Vaikka seuraavasta voisi muuta luulla, en mitenkään erityisesti kannata optio-oikeuksien käyttämistä palkitsemisessa. Suhteeni asiaan on täysin neutraali.
"Uskonpuhdistuksen yhteydessä on tapana puhua anekaupasta eli kiirastulen kuolemanjälkeisten kärsimysten huojentamisesta elinaikana suoritetuilla maksuilla. - -Anekauppa oli oman aikansa optio, jonka mainonta esitteli kannustimena."
Vertaus ei toimi, koska relaatiot menevät toisin. Kannustettava ei yleensä maksa optio-oikeudestaan mitään, "elinaikana suoritetut maksut" ovat tehokasta työtä, joka tosin sekin on raskasta, mutta tuskin mitenkään epäilyttävää. Ja lupauksena ei ole taivasosuus, vaan mammonaa nyt tässä maailmassa, eli tosiaankaan ei osuutta taivaasta.
"Luultavasti Fortumin optiot maksaa kuluttaja, jolta ei ole kuitenkaan kysytty mitään."
Optio-oikeuksien arvostelijat epäilevät, että niillä ja yhtiön konkreettisella arvolla (viime kädessä varallisuudella ja sen hankintakyvyllä) ei olisi tekemistä keskenään. Vaikka olisikin, ei kaava taida toimia ainakaan tuntemissani tapauksissa siten, että yhtiö, nostaakseen markkina-arvoaan 1000:lla nostaa kuluttajahintojaan 1000:lla (+liikekulut+alv).
"Kauppa- ja teollisuusministeri vääntelee käsiään ja sanoo, ettei asialle voi mitään, kun näin on sovittu. Sensaatiomainen johtopäätös. Eräiden sopimusten ehdottoman sitovuuden periaatteesta luovuttiin 100-luvun lopulla ja sen jälkeen osapuolelle kohtuutonta rasitusta (laesio enormis) aiheuttavia sopimuksia on muutettu."
Minkä sopimuksen ja kenelle sen osapuolelle kohtuutonta rasitusta optio-oikeuksista olisi tullut? Yhtiöllekö, joka maksaa niistä %-luokkaa olevat sivukulut? Vai entisille, nykyisille tai tuleville omistajille, jotka myyvät, omistavat tai ostavat vapaaehtoisin toimin pörssissä yhtiön osakkeita noussein hinnoin?
"Johtajien optiopalkat ovat suosittuja, koska osakkeenomistajat eivät käsitä informaation epäsymmetrisyyttä, joka tarkoittaa väkevämmällä suomen kielellä ilmaistuna, että johdolla on mahdollisuus sahata omistajia silmään ja istua kuluttajien housuilla tuleen."
Sahaamalla omistajia silmään saa jostain kuluttajien housut?
"Puheet kannustimista ja sitouttamisesta ovat sumuverhoja. Kovin harvoin sanotaan, että johtajista todella kilpailtaisiin niin että parhaasta mahdollisesta tirehtööristä maksettaisiin kovin palkka."
Minun nähdäkseni juuri niin aika usein väitetään, tapahtuuko niin todella, en kommentoi. Ainakin tuntuu, että jo keskinkertaisista asiantuntijoistakin kilpaillaan.
"Tuhatvuotisen ajatuksen mukaan hyödyllisten tavaroiden valmistaja on ansainnut niistä täyden hinnan ja myös voittoa, koska hänellä on riski ja kulunkeja tavaran valmistamisesta, kuljettamisesta ja säilyttämisestä."
On totta, että sähkömarkkinoiden ymmärtämisellä ei ole tuhatvuotista perinnettä. Aika hyödylliseltä energia taas eilen illalla silti tuntui, kun pääsin mukavassa valossa pesemään vauvaa lämpimällä ja puhtaalla vedellä muun pesueen syödessä mikroaaltouunilla lämmitettyjä jääkaappieineksiä.
"Rahan ostaminen rahalla eli spekulaatio eli havittelu, jossa voitto kertyy kartellin tai monopolin kautta - -"
Tunnen monta spekulatiivisen rahan kanssa työskentelevää, jotka eivät kartellia tai monopolia ole nähneetkään muualla kuin skribenttien teksteissä. Itse asiassa rahoitusmaailmaa julmemmin kilpailtua toimialaa ei ihan heti tulekaan mieleen. Rahoitusmarkkinoilta sitä sitten on hyvä hakea pääomaa hyödyllisiin hankkeisin, kuten vaikkapa uusien sähkövoimaloiden rakentamiseen.
"Vanhat sanoivat, että koron (ja siis option) ottaja varastaa Jumalalta"
Puhummeko samasta ilmiöstä, VOYL 4 luvun tai nyttemmin OYL 10 luvun mukaisesta optio-oikeudesta, joka annetaan henkilöstölle sitouttamis- ja/tai kannustamistarkoituksessa? Mitä tekemistä sillä on koron kanssa? Onko korko korvaus onnistuneesta työstä? Verotetaanko sitä ansiotulona?
Viittauksesta Jumalaan tulee tässä etsimättä mieleen vanha kehoitus: "lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa". Eipä ole "hyödyllisten tavaroiden valmistajakaan" raaka-aineita tai esimerkiksi omia käsiään itse tehnyt, lahjaa kaikki.
"- -mutta periaatteessa jonkun voitto on jonkun tappio. Tätä nykyä tappiot kohdistetaan eli allokoidaan köyhille ja huonosti koulutetuille."
Köyhät ja huonosti koulutetut ne taitavat olla merkittäväkin pörssisijoittajien ryhmä? Suomessa näin voisi tietysti ollakin, vakuutus- ja TEL-yhtiöiden kautta. Yhdysvalloissa ollaan tässäkin edistyksellisempiä, eikä köyhiä luusereita rasiteta turhilla vakuutuksilla tai eläkkeillä.
"- -optio on vedonlyöntiä eli peliä tulevilla arvoilla."
Tästä olen samaa mieltä. Optio-oikeuden haltija todella on täysin tämän pelin armoilla, hänen työnantajayhtiönsä ja sen omistajat sen sijaan eivät ole, he eivät menetä mitään, jos tulevat arvot eivät ole nykyarvoja korkeammat. Ja jos ovat, antavat voitoistaan siivun pois optio-oikeuksien haltijoille. - Naapurin poika, piispa Mikko Heikka, pohti samaa asiaa kolmisen vuotta sitten eräässä SK:n kolumnissa. Teräväkynäisen miehen kolumneja on mukava lukea ja niinpä laskettelin ulkoa työkavereille Heikan siteeraamat Lutherin sanat (optioista) ja ahneudesta:VastaaPoista
"Parempi köyhä ja Jumalan oma, kuin rikas ja perkeleen oma."
Luulin jo iskeneeni porukan kanveesiin, kunnes eräs työkaveri iski täysin vyön alle toteamalla: "Mutta kaikkein mieluiten rikas ja Jumalan oma."
(Ja onhan Mikaelin kaimakin on arkkienkeli...) - Ad Äkäslompolo:VastaaPoista
Kerro mikä viimeisessä kappaleessa on kauheaa?
Itse käsitän sen ja otsikon muunnelmaksi pikkulasten hokemasta "punatukkaiset eivät pääse taivaaseen".
Tai ehkä siinä oli kaiku kerran kuulemastani lauseesta "Valitettavasti vain vanhemman laestadiolaisen suunnan edusajat pääsevät taivaaseen."
Karnevaalikieltä joka tapauksessa.
Kerro!
Kävijämittarista - minähän olen tullut julkisuudesta pois. Hesarin kolumnistina ja mm. radion oman ohjelman pitäjänä 1980-luvulla sain sitä kyseenalaista herkkua tarpeeksi.
Blogissa viehättää epäkaupallisuus ja henkilökohtaisuus sekä ennen kaikkea henkilökohtaiset kontaktit. - Ad Omnia:VastaaPoista
Keskiajan taloushistoriasta on kirjoitettu vähänlaisesti sen jälkeen kun Carlo Cipolla alkoi jarrutella. Suurmestari on tietenkin tässä kun niin monissa asioissa Férnand Braudel (Cilization matérille, Economie et Capitalismi XI-XVIIié siècle). On myös englanniksi.
Suomeksi on SKS:ltä tulossa hämmästyttävän hyvä Keskiajan oikeushistoria (Virpi Mäkinen - Heikki Pihlajamäki - Jussi Varkemaa). Mäkinen kirjoittaa tässä käsitellyistä asioista laajasti.
Kanonisesta oikeudesta pystyisin esittämään lisää hyviä lähteitä - myynnissä on kumminkin kaksi, tai kolme, erinomaisen etevää teosta, jotka eivät takerru pelkkään normien muuttumiseen. - Kiirastulen ja pörssin välillä on uskoakseni yhteys. Tarkoitin, että asiaan liittyy muitakin ideoita kuin taloudellisia. Mäkisen jo ilmestynyt Keskiajan aatehistoria (Edita) on rautaa. Sen kun lukee yhdessä Jussi Tenkun Vanhan- ja keskiajan aatehistorian kanssa, sivistyy suomeksi nopeasti. Kalevi Tanskasen parikymmentä vuotta vanha väitöskirja Luther ja keskiajan talousetiikka on valaiseva (hinnan, koron ja omistuksen käsitteiden kehkeytymistä). Mäkinen on jatkanut ja syventänyt siitä eteenpäin (ja taaksepäin) englanninkielisessä väitöskirjassaan fransiskaanisista dominium ja usus -käsitteistä, joka on yksi alan perustutkimuksista.VastaaPoista
- Menestysteologian juuret ovat kalvinismissa, missä katsotaan, että taloudellinen menestys on myös osoitus Jumalan mielisuosiosta lapsiaan kohtaan, mutta siihen liittyy varmaan myös hyväksytty tapa ansaita. Menestysteologian amerikkalaiset viritykset ovat oma lukunsa.VastaaPoista
Hollantilainen professori Kees Huisjes ilmoittatui talouden filosofian luennollaan kalvinistiksi, mutta myös ekumenistiksi (ei ekonomistiksi), mitä se merkinneekään. Hän oli kyllä sitä mieltä, että jos Luoja kovin runsaskätisesti suo ajanpalkkaa, niin siitä pitäisi antaa köyhillekin.
Hyvä on rikkaankin muistaa, ettei kärinliinoissa ole taskuja. - Ad Petja Jäppinen 2:oVastaaPoista
Näm sivuharrasteet vaikuttivat haitallisesti virkatuomarin uraani, joka oli tavanomainen - KKO:n oikeussihteeri 1976-1990 ja sen jälkeen vuoteen 2000 hovioikeudenneuvos, joka ei ole titteli vaan virka.
Suuri murheeni on, etten milloinkaan edennyt ylemmän palkkausluokan hovioikeudenneuvokseksi...
Oli tavanomaista, että huonommat juristit siirtyivät korkeimmasta oikeudesta hovioikeuteen jäseniksi. Paremmat nimitettiin korkeimman oikeuden jäseniksi. Niinpä siellä ovat nyt vanhimmat jäsenet entisiä työkavereita, mutta varsinainen yhteydenpito on kyllä jäänyt, valitettavasti. Pätevää väkeä. - Ad Jussi:VastaaPoista
Temppeliherrojen ja Johanniittojen "innovaatiot" olivat todella merkittäviä, ja Filip Kauniin taistelu heidän finanssivaltaansa vastaan järistyttävä tarina.
Vahinko että da Vinci -koodi on nyt istuttanut ihmisten mieleen aikamoisen määrän syvästi virheellisiä käsityksiä hengellisten sääntökuntien merkityksestä.
Mutta toisaalta - Vatikaani + Banco Ambrosiana ei selvinnyt läheskään kuivin jaloin edes italialaisista tutkimuksista tässä lähimenneisyydessä. - Ad Dr. Blind:VastaaPoista
Suuri osa vastaväitteistäsi on niin vahvoja, ettei niitä voi kumota.
Täsmenän, että nimenomaan energiamarkkinat ja niillä toimiva valtionyhtiö on mielestäni hyvin ongelmallinen asia tässä yhteydessä.
Yritin sijoittaa tekstiini maininnan tuotannollisen toiminnan siunauksellisuudesta (Erkko ja Herlinit).
Epäilen että energiamarkkinoilla hyvän tai huonon johdon mahdollisuudet ovat paljon rajallisemmat kuin useilla muilla aloilla, ja räikeän näkyvä palkintajärjestelmä on vähintäänkin huonoa politiikkaa.
Vähän niin kuin suomalaisille pankinjohtajille maksettaisiin bonuksia, kun EY:n keskuspankki nostaa viitekorkoja tai Yhdysvallat saa reivatuksi talouttaan.
Tietyisti kirjoitukseni oli myös demagoginen ja kosiskeleva - olen seurannut läheltä joitakin tapauksia, joista näkee, että äkillinen suuri raha ei kaikille sovi. Toisilta menee kerta kaikkian holtti, kun tulot ovat olleet ennen satoja tuhansia euroja vuodessa ja hyppäävät siitä kertaluokalla miljooniin.
Kuten muut kommentoijat ovat nytkin maininneet, nämä optio-lotto-voittajat joutuvat joskus kokemaan katkerasti, mitä kaikkea rahalla ei kuitenkaan saa.
Ja taas toisaalta - kyllähän kansan kateus on pohjaton.
Itse kuulun nyt korkeassa iässä siihen etuoikeutettuun joukkoon, joka saa kaikki mielitekonsa tyydytetyksi - maalainen tausta kai aiheuttaa sen, että ne mieliteot eivät ole kovin ihmeellisiä. Paitsi että kirjoja tulee ostetuksi mahdottomia määriä. - Anonyymitiistaina, 07 marraskuuta, 2006Tekisi mieli jatkaa kritiikkiä vielä siitä, että valtiolle ja veronmaksajilleVastaaPoista
nuo optiot ovat edullisia. Lilius ja kumppanit maksavat optiovoitoista 60% veroa, mutta koska valtio omistaa Fortumista vain vähän päälle 50%, se saa veroina enemmän kuin sen omistus laimenee.
Hesarissa oli tuoreeltaan tarkempikin laskelma asiasta.
Ihan perustellusti voidaan sanoa, että optiot menivät överiksi, mutta jos valtio sen takia purkaisi omaksi tappiokseen optiosopimuksen, se olisi kyllä aika pernisiöösiä kateutta, joka sekin lienee synt - "Itse kuulun nyt korkeassa iässä siihen etuoikeutettuun joukkoon, joka saa kaikki mielitekonsa tyydytetyksi - maalainen tausta kai aiheuttaa sen, että ne mieliteot eivät ole kovin ihmeellisiä. Paitsi että kirjoja tulee ostetuksi mahdottomia määriä."VastaaPoista
Viime muutossamme kypsyin täydellisesti kirjamäärääni - vaikka ei muuttovaivaa huomioisi, on kirjojen asianmukaiseen säilyttämiseen uhrattava isot varat. Täyspuisilla kirjahyllyillä tosin on esteettistä arvoa, mutta huippukalliille asuntoneliöille keksii helposti muutakin käyttöä (kuten kotiteatteri :-o) Niinpä lopetin kokonaan kotimaisten kirjojen ostamisen, opiskelin tehokkaaksi www.helmet.fi:n käyttäjäksi ja saan varaamalla lainaksi mitä vain (parilla jekulla vieläpä uutuuksiakin aika nopeasti). Koska kerralla saa olla lainassa vain (oliko se) 20 nidettä, systeemi on omiaan fokusoimaan ja nopeuttamaan kirjojen kiertoa.
Vanhan määritelmän mukaan sivistys on se, mitä jää jäljelle unohdettuaan oppimansa, kaiketi todellinen kirjasivistys puolestaan selviää kun on lukemansa kirjat palauttanut. Yleinen kirjasto antaa mahtavan option; joku senkin tietysti maksaa. - Ad Järveläinen pro 2:o -VastaaPoista
tätä Mäkistä minäkin ihmettelen.
Istuin kerran lounaalla tuomari Noonanin kanssa ja olin aika häkeltynyt. Myöhemmin katsoin kirjasta, että hän siis oli Yhdysvaltain katolisen kirkon ykkösjuristi.
Henkilöitä, jotka oikeasti ovat perehtyneet kanoniseen oikeuteen ja sen ympärillä olevaan talodelliseen ajatteluun, on kaikkiaankin hyvin vähän. - Palasin juuri reissun päältä, joten tämä jäi hieman myöhäiseksi. Agnostikon silmään se viimeinen kappale vaikutti hmm - sopimattomalta. Ehkä siihen sisältyy huumoria tahi muuta viisautta, joka rajautuu minun ymmärrykseni ulkopuolelle. En tunne kyseistä herraa, eikä kokemuspiiriini kuulu lapset, jotka arvuuttelevat tai ylipäätään pohtivat taivaaseenpääsyä -omaansa tai kenekään muun, olipa tukan väri mikä tahansa. Sen sijaan kaikki lapset pohtivat ja kyselevät mitä tapahtuu kun ihminen kuolee, ja entä sen jälkeen. Näihin kysymyksiin olen vastannut oman vakaumukseni mukaan ja selittänyt vielä, että asiasta vallitsee paljon erilaisia näkemyksiä, kuten esim... Emme siis tapaa taivaassa sen paremmin kuin helvetissäkään.VastaaPoista
En ymmärtänyt, mutta sopimattomalta se viimeinen kappale tuntui, kun siinä oli mainittu henkilö nimeltä.
Blogin kävijälaskuri tuli mieleen lähinnä Bloginpitäjän omista lukuisista viittauksista siihen.Blogi on sisällöltään kunnioitettava -saavutus, mutta laskuri vaan tuntuu hieman kornilta.En siis tarkoittanut viitata kielteisessä mielessä julkisuuteen, vaan tyyliin - viimeisessä kappaleessa (ja tietenkin otsikossa - lööppityyliä = silmänkääntötemppu).
Blogin kautta saavutettava henkilökohtaisuus on hieno asia - vaatii bloginpitäjältä paljon.
Sanottakoon vielä lopuksi, että J.Kemppisen Blogi on upea juttu. Tosin olen huomaavinani, että pitkät tekijänoikeudelliset jaaritukset eivät aina jaksa kiinnostaa lukijakuntaa.
Kiitän siis nöyrimmin siitä ansaitsemattomasta ilosta, jota uuttera Bloginpitäjä meille lukijoille tarjoaa, ja toivon niin Blogille kuin sen pitäjälle pitkää ja vireää tulevaisuutta. - Kun optio asetetaan, ei tulevaa arvoa tiedetä. Jos arvo on asettamishetkeä korkeampi - laskun maksaa option ostaja - siis markkinat. Lilius lienee tavallaan ostanut optionsa aikanaan - tyytymällä palkkaan ja niihin. Yhtiö pääsee osille antamalla annin option toteutumisaikaan - markkinat ostavat senkin. Johtajien suorituksilla ei liene kovin suurta korrellaatiota osakkeen kurssiin - tutkittu juttu. Ylisuurilla tuloilla on johtajien vaihtuvuutta lisäävä vaikutus. Mukava golfata siellä, missä mansikat ovat kypsiä...VastaaPoista
Ei ole helppoa, voi myös ola, että ahne kapitalsti maksaa johtajille liian vähän:
VastaaPoistahttp://marginalrevolution.com/marginalrevolution/2013/08/the-value-of-a-ceo.html
En muistanutkaan miten hienoa porinaa täällä on ollut - keskustelussa ei ollut kyse vain analyysista vaan myös synteesistä, esiteltiin uutta ja vanhaa. Häiriköinnistä ei tietoakaan.
VastaaPoistaEnsimmäisenä silmään pistää, että kyllä on kommentoijien taso laskenut viimeisen 7 vuoden aikana aivan mahottomasti!
VastaaPoistaPs. Itse aion miettiä viikonlopun yli minkä vastuun minä tästä kehityksestä otan.
Kommentoijien vaiko kommenttien taso?
PoistaEdelleen on aiheellista kysyä, millainen ahneus on kohtuullista.
VastaaPoistaLukija Laihialta
Itse en noihin aikoihin blogeja vielä lueskellut. Mutta vaikka sitten vähän myöhästyneenä kommenttina seuraavaa.
VastaaPoistaOption johtajalle maksaa sijoittajat ja se sidottu yrityksen pörssiarvoon muutaman vuoden päässä tulevaiduudessa. Tästä seuraa, että option tarkoituksena on ostaa yrityksen johtaja osakesijoittajien yhteistoimintamieheksi. Tarpeen tämä on tietenkin siksi, että johtajalla on luonnollinen taipumus samaistua johtamaansa yhtiöön ja tehdä parhaansa, jotta yritys olisi suurin, hienoin ja kaunein, jotta se menestyisi nyt ja tulevaisuudessa. Vaikka yrityksen menestys olisikin vastoin omistajien lyhytaikaista intressiä.
Sijoittajan kannalta tämä on tietenkin ongelma, ja tarkoitan nyt sijoittajaa, joka ei aio ryhtyä yrityksen varsinaiseksi omistajaksi, vaan pitää yrityksen osakkeita jonkin aikaa hallussaan puhtaasti sijoitusmielessä. Ratkaisu on optiot, jotka on sidottu pörssikurssiin, jotka ovat kokonaisuutena pieni murto-osa kaikkien sijoittajien yhteisistä voitoista, mutta jotka ovat sen saajan kannalta niin valtava summa rahaa, että se on omiaan korruptoimaan melkein kenet tahansa ja luopumaan lojaliteetistaan johtamaansa yhtiötä kohtaan. Optioiden tultua maksuun sijoittajat ovat tehneet hyvän voiton ja johtaja saanut sellaisen summan rahaa, että hän voi jättäytyä vauraana eläkkeelle.
Ei pidä liioitella, yleensä tietenkin osakekurssi nousee, kun yritys menestyy, mutta ristiriitatilanteitakin on, pörssi voi palkita yrityksen tulevaisuuden kannalta tuhoisat hankkeet kunnon kurssinousulla. Vielä ikävämpää on, että kurssiin sidottu täysin ylimitoitettu palkinto kannustaa myös epärehellisiin keinoihin, yleensä kirjanpidon vääristelyyn ja osakemarkkinoiden harhauttamiseen ja jossain Enronin tapauksessa lopulta yksiselitteisesti rikolliseen toimintaan.
Kun asian hahmottaa näin, ymmärtää miksi optiot ovat mitä ovat. Ne eivät sitouta johtoa, koska sillä ei ole mitään väliä kuka yritystä johtaa viiden vuoden päästä tai miten yrityksellä yleensäkään menee. Ne ovat yksilön kannalta aivan ylimitoitettuja, koska muuten johtaja ei olisi tarvittaessa valmis vaikka tuhoamaan yrityksensä.
Kokonaisuuden kannalta tämä on pieni asia, mutta kannattaa huomata, millainen tragedia johtajalle on tulla ostetuksi. Hänellähän on todennäköisesti jonkinlainen kutsumus, halu työskennellä yrityksensä hyväksi, mutta nyt hänet houkutellaan luopumaan kutsumuksestaan.
Nyt vähän huuli ymmyrkäisenä ihmettelen kun Braudelin 'Civilisation matérielle, économie et capitalisme, XIe-XVIIe siècle' ei löydy oikein mistään eikä Wikipedia (joka ei tosin kaikkitietävä ole) myöskään ko. teosta tunne. Mahtaako blogisti tarkoittaa muuten samannimistä kirjaa mutta '-- XVe-XVIIIe siècle'?
VastaaPoistaKyllä, astun taloushistorian junaan vähän jälkijättöisesti enkä varmaankaan etumatkaa saa kiinni kurottua mutta liikkeellä on silti mukava olla.
Ylilyönniksi voidaan kyllä katsoa lähimmäisen kiroaminen tuolla lailla. Lilius niin kuin tämänkin hetken ylipalkatut ovat aikansa vallattomuuden uhreja. Sote on esimerkki. Vallattomuus on johtanut terveydenhuollossa kummalliseen järjestelmään. Tilanteesta hyötyvät hyväosaiset (työterveyshuollon kautta) ja lääkärit (yksityispuolen ylipalkkauksen ja matalapalkka-julkisen puolen salliman lääkäreiden kaksoisroolin kautta. Ja vallattomuus jatkuu niin kauan kuin löysää rahaa riittää. Ansiotaso sanelee vallan määrää. Viisikertaiset tulot pääministeriin verraten kertovat vallasta.
VastaaPoistaHaluaako Kemppinen tässä kirjoituksessa sanoa, että olemalla raha-asioissa vain vähän ahne tai vain kohtuullisesti ahne, pääsee taivaaseen ?
VastaaPoistaOn olemassa tietoa, etteivät raha-asiat tuolla "toisella puolella" juurikaan kiinnosta.
Mikä on tietysti hyvin hämmentävä ajatus, kun raha täällä "maanpäällä" pyörii jatkuvasti mielessä ja näpeissä.
Ympäri käydään yhteen tullaan. Jos raha ja omaisuus ei kiinnosta siellä taivaanportilla, niin yritä siinä sitten keksiä jotain puhuttavaa sen portinvartijan kanssa. Kiusallinen tilanne kertakaikkiaan. Molemmille.
Mihin hiukkaskiihdytintä oikeasti käytetään? Ettei vain varainsiirtoon ajasta ikuisuuteen? Jos on epävarmuutta ikuisuuspaikan osoitteesta, ainahan voi hajauttaa omaisuutensa avaamalla tilit molempiin paikkoihin, taivaaseen ja helvettiin.
PoistaTämä laiteen, varainsiirtolaitteen, olemassa olo, joka kansalta salataan, selittäisi ylenmääräisen ahneuden.
(Blogivaeltaja)
Kauas ja poijes ovat vanhat kommentaattorit todella kaikonneet! Missähän vika? Luonnollinen poistuma? Blogien laatu?
VastaaPoistaMitä se Kemppisen setä tuumaa Z.Zizekin lausumaan, (elokuvan kätketty ideologia) että kristityt ne ovatkin oikeita ateisteja. Esimerksi tiedeuskovaiset yms. ovat paljon kovempia uskovia kuin kristityt.
VastaaPoistaMinä kyllä tässä kohtaa putosin pahasti Z:n kyytistä, mutta olin ymmärtäväni asian niin, että kun Jeesus ristillä kysyy miksi hänet hylättiin, niin jumalana hän kysyy itseltään miksi minä itseni hylkäsin. Oikeilla uskovilla (stalinistit,sika-ahneet) on se jokin toinen (maailman vallankumous, kapitaali), mutta jeesuksella ei mitään toista.