Sienet II

Viitattiin pieneen ja tosi pieneen. Mainittu kaksi nanometriä on elektroneja eri tavoin kuvantavien mikroskooppien tavoitettavissa. Esimerkiksi grafeenin yhteydessä puhutaan kymmenesosasta tuosta mitasta. Ohimennen mainittu atomin ydin on suuruusluokkaa miljoonasosa nanometristä (femtometri).

Tässä yhteydessä ajatus oli vain huomauttaa löytämisen tunnetusta ongelmasta: ensin on päätettävä, mitä aikoo löytää. Näin asian ilmaisi muuan kuuluisa arkeologi. Sama näyttää koskevan erittäin pieniä elollisia olioita. On tiedettävä, mitä hakee.

Toisenlaisen näkökulman koko asiaan tarjoaa taide ja viihde. Tämän kirjoituksen kuva esittää aika halpaa (noin 20 dollaria) sienikirjaa, joka melkein nostattaa vedet silmiin. Jotkut ovat kasanneet aivan käsittämättömän valokuva-aineiston ja täydentäneet sitä piirroskuvilla. Kirja on toteutettu sellaisella taidolla, jota täällä meillä näkee harvoin, mutta tulos herätti luultavasti tuskin huomiota emämaassaan Englannissa. Toistaiseksi ihmiset katselevat mieluummin jäniksen poikasia hangella, ja ammattilaiset taas arvelevat, etteivät he tarvitse kaiken maailman kuvia.

Pystyn vaivoin kuvittelemaan, miten paljon vaivaa ja taitoa tarvitaan kaikki itiönsä kerralla tuuleen laskevan sienen valokuvaamiseen juuri silloin kun laukaus lähtee. Mutta tulos – ja nyt liitän mukaan parin vuoden takaisen suomalaisen kirjan ”Jäkälät”, nykäisee pohjan haaveellishenkiseltä pikarijäkälä-tunnelmoinnilta. Ajatus vaatimattomasta luomakunnan edustajasta, joka kohottaa hauraan maljansa kohti korkeutta, unohtuu heti. Ei pahalla, Helvi Juvonen.

Eivät saksalaiset tai amerikkalaiset keksineet osakeyhtiötä. Sellaisia oli maapallo täynnä jo 250 miljoonaa vuotta sitten. Puulaakimiehiä ovat sieni, levä ja mahdollisesti bakteeri sekä samaan konserniin kuuluva puu, liitukaudella siis saniainen. Mineraalit, vesi ja proteiinit kulkevat osakkaiden väliä. Yhteyttämisen osaavat käyttävät auringonvalon energiaa, josta riittää osinkoa toisillekin.

Viestiliikenne proteiineja muodostettaessa on huimaavan mutkikas ja tehokas. Eliö eräässä mielessä syntyy koko ajan, koska sen perintötekijät reagoivat ympäristön muutoksiin muuntelemalla geenejä. Tällaisen muutoksen voi aiheuttaa stressi, ulkoinen paine. Eliöt reagoivat siihen muuttumalla toisiksi eliöiksi. Toiminnan tarkoituksena lienee, kuten osakeyhtiölaki antaa ymmärtää, voiton maksimoiminen.

Tuossa pienoismaailmassa ollaan kuin kvanttien keskellä. Ihminen on tottunut ajattelemaan, että eliö, jollainen ihminen itsekin on, joko säilyy samana tai katoaa. Mutta mikä on eliö? Muuan tietty sammal on tutkijoiden mielestä iältään noin tuhat vuoitta. Jäkälistä (rupijäkälä) on jossain mainittu, että mahdollisesti kaikki Euraasian jäkälä on samaa eliötä. Se syntyy, kuolee, kuivuu ja talvehtii, mutta säilyy samana, koska muuttuu.

Edelle kirjoitettu on tähän otettu, jotta myös lukijaa pyörryttäisi. Samalla tavalla kuin fysiikassa itsestään selvät maailman rakenteet, kuten hiukkanen ja aaltoliike, katosivat sekoituttuaan toisiinsa, elollinen luonto ei tältä osin ehkä ole ilmiö, vaan tila.

Pienten sienten maailma ei ole herttainen. Suomalainen kirja luonnehtii (s. 370):

”Vaikka suomalaisen metsän sanotaan olevan rauhan tyyssija, hiljaisessa erämaassa käydään jatkuvaa kemiallista sotaa sieniyksilöiden välillä. Tästä kertovat lahon puun sisusta kirjavoivat tummat rajalinjat, joissa eri sieniyksilöt kohtaavat valloittaessaan puun resursseja. Sienet voivat tuottaa ongelmia myös eläimille. Loisikoiden suvussa (Cordyceps) on lajeja, jotka loisimisen lisäksi pystyvät muuttamaan hyönteisten käyttäytymistä. Sieni käyttää hyönteisen kudoksia hyväkseen mutta säästä aluksi elintärkeät elimet. Loppuvaiheessa rihmasto kasvaa kuitenkin aivoihin ja saa erittämiensä aineiden avulla hyönteisen kiipeämään ennen kuolemaansa mahdollisimman korkealle. Voidaan siis sanoa, että sieni myrkkynsä avulla aivopesee liikkuvan kasvualustansa levittämällä itiöitä.”

Englantilainen kirja taas näyttää kuvin, miten yksi sieni imee hepokatin ensin kuiviin ja uhrin kuoltua seuraavat sienet liittyvät mukaan ja ryhtyvät hajottamaan vainajaa. Tätä tarkoitetaan puhuttaessa ravintoketjusta.

Kauan tiedetyn pensselisienten ryhmän (penisilliini) jälkeen tutkijat löytävät nyt jatkuvasti taudinaiheuttajia, jotka eivät esimerkiksi olekaan ameboja tai bakteereita, kuten on luultu, vaan kotelosieniä. Ja tunnistamisen jälkeen löytyy, joskus toisista sienistä, keino kukistaa tämän taudinaiheuttajan hyökkäily.

Vastaavasti home- ja kosteusongelman kuittaaminen huolimattoman rakentamisen aiheuttamaksi ei taida olla koko totuus. Ihmisten ja homesienten toimintoja ei vielä tunneta tarpeeksi, jotta tiedettäisiin, mistä oikein on kysymys. Sillä välin rakennuksia suljetaan ja ihmiset istuvat parakeissa.

Jopa maksusta tehdyistä tutkimuksista näkee tietojen keskeneräisyyden. Kaikki kosteus ei ole haitaksi. Kaikki sienet eivät aiheuta oireita. Luultavasti ihmisen edeltäjät nauttivat jo ensimmäisissä luolissaan pieneliöiden seurasta. Kukaties niillä on tarkoituksensa, kuten ruuansulatuksen bakteereilla. Lieneekö ihmisellä muuten näitä pieniä sieniä, jotka muuttavat pysyvästi asumaan isäntäeläimen verenkiertoon? Emme tiedä.

Yli kahdeksankymmentä prosenttia maalla ja vedessä kasvavista kasveista käyttää ulkopuolista apua eli keräsienijuuria, paitsi kaali. Kasvu on silmään näkemättömien eliöiden varassa.

Miksi näin on, sitä tarina ei kerro. Mutta tarina jatkuu. Jännitys kasvaa.