Hakusessa

Lomaketta verkossa täyttäessä ei koskaan pidä kirjoittaa kahta riviä enempää tekstiä. Se voi kadota. Meillä sellaista tapahtuu tuon tuosta. Syy on verkkoyhteyden pätkiminen, liikenne vastaanottajanserverille tai oma tohelointi. Viimeksi mainittu on tavallisin.

Harjoittele tämä. Maalaa teksti. Kopioi maalaamasi alue. Siirry verkkolomakkeelle. Liimaa teksti.

Pyydän anteeksi. Näkemäni perusteella minulla vain on tunne, että niin sanotut tyhmät kysymykset tulevat aina vain tärkeämmiksi. Etenkin puhelimet ja tabletit ovat niin käytännöllisiä, ettei niitä juuri opi käyttämään.

Mihin iPadissä kannattaa kirjoittaa apurahahakemus tai vastaava? Ehdottaisin ohjelmaa Muistiinpanot (Notes), joka on osa iCoudia. Jos perheessä on kaksi laitetta, Notes on erinomainen kutsuja, joulukortteja tai osoitetietoja tai sähköpostiosoitteita välitettäessä. Alle vuosi sitten kutsuimme yli kolmeasataa henkilöä tilaisuuteen. Siinä on osoitteita ja puhelinnumeroita. Pääsimme tekemän tämän vuoroon tai samanaikaisesti, kun tiedot olivat Muistiinpanoissa ja oli sovittu, että ”o” rivin alussa merkitsee valmista.

Tietokoneen ääressä toimiva kopioi ahkerasti Muistiinpanon tekstinkäsittelyohjelmaan ja tallettaa sen. Joulukorttilistani on vuodelta 2001. Näinä viikkoina käyn sen jälleen läpi. Ihmisillä on tapana kuolla. Jotkut myös muuttavat.

Alunharjoituksen selitys: hiirtä parempi maalaamiskeino on klikata kopioitavaa tekstiä ja painaa Ctrl + A. Aina kun missä tahansa ohjeessa on yhdistelmä Control. Alt tai Shift (eli iso kirjain) ja jokin muu  merkki, ensin mainittua on pidettävä pohjassa kun jälkimmäistä painetaan. Kopioi painamalle Ctrl + C.

Koneessa auki olevasta ohjelmasta toiseen pääsee siirtymään näppäämällä Alt + Tab. Alt pohjassa. Suoraan takaisin pääsee painamalla Alt + Shift + Tab.

Klikkaa kohtaa, johon aiot liimata äsken kopioimasi tekstin. Paina Ctrl + V. Teksti on siinä.

Jos haluat, Ctrl + Inst + Ins kopioi ja Shift + Ins liimaa.

Näitä kannattaa harjoitella. En tiedä teistä, mutta itse pidän varmimpana kopioida puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet. Ei tule ihan niin paljon virheitä.

Päivän sankari Google, joka siis laajentaa Kotkassa, on todellakin nopeasti korvaamassa ohjekirjat. Onko se paha vai hyvä, siitä voi riidellä. Kokemukseni mukaan tämä RFM –mielipidesuunta on vallitseva. Ohjekirjaa ei lueta, vaikka mikä olisi. Ei tulisi mieleenkään antaa tässä ohjeita. Viimeinen ohjekirjojen lukija maailmassa oli vuosi sitten kuollut isäni. Asensin hänellä aikojen alussa Excelin ja hän luki koko manuaalin läpi, kaikki eksoottiset funktiotkin. Hänellä oli luissaan puolen vuosisadan takainen lentäjän tyyppikoulutus-perinne. Ennen kuin pääsee kiinnittämään turvavöitään, joita ennen sanottiin syöksyvöiksi, on istuttava kursseilla ja opeteltava kaikki ulkoa. Lentokoneet ovat samanlaisia kuin matkapuhelimet ja tietokoneet. Muistaakseni Blenheim oli sellainen, että kun aikoi pudottaa laskutelineet alas, nollasikin kompassin tai jotain muuta mieletöntä.  Moni sai surmansa. Niin – ja Fiatissa oli työntökaasu. Kaikissa muissa lentokoneissa kaasunappulaa oli vedettävä, Fiatissa työnnettävä. Siinä meni parikin lentokonehallin seinää.

Muuan kiukutteli iPadin tapaa täydennellä väärin toisen kirjoittamia sanoja. Huomasin itse katsovani Googlesta, että olihan se asetukset ja keyboard. Oli se. Rasti pois. Tätä kirjoitusta varten kokeilin ”iPad oikeinkirjoitus”. Haku vie keskustelupalstoille, joista oppii nopeasti poimimaan helpot. Sieltä löytyy vastauksia oudompiinkin kysymyksiin. Tämä esimerkki on tässä mallina käyttäjästä, joka ei tunne tai muista termiä automaattinen korjaus tai auto correct.

Ero on kyllä aika suuri. Eilen opiskelin Zoom-tallentimen toimintaa. Ohjekirja on tavallinen eli hyvin monimutkainen. Asioita on nimetty kohdittain aika eksoottisesti. Laitteen opettelemisen saa ottaa ihan urakakseen ja jakaa läksyiksi. Kun digikamerat aikuistuivat. luin onneksi laajan oppaan ja erään kirjan. Niistä kävi ilmi, että matkan varrella sitten ilmenneisiin kysymyksiin oli kaikkiin vastaukset eri napeissa.

Google ajaa selaamaan myös keskustelupalstoja, joista aivan oikein paistaa kyselijöiden rävähtämätön tyhmyys, tuo toivottava ominaisuus. Vastausta saa hakea, eikä se välttämättä ole hyvä.

Entisen puuduttavan saksan kielioppia muistuttavan rakenteet (muistithan opetella rektiot!) sijalla on luikertelevaa lavertelua asiasta ja etenkin sen vierestä. Pidän jälkimmäisestä. Silloin minulla ei ollut maalla tietokonetta, kun juhlissa tutun tuttu vanhempi mies jyrähteli sotamuistoistaan ja sanoi, että maan armeijassa ollut yhtään kunnonupseeria, pelkureita ja paskahousuja kaikki. Kysyin häneltä jotain taistelupaikoista ja sanoin sitten, että ensimmäisen jääkäriprikaatin miehiä siis. Puhuja sanoi että juuri niin. Myöhemmin kysyin eräältä kylän mieheltä, että miksi tämä toinen valehtelee ummet lammet. Hän naureskeli ja sanoi, että kun kaikki tietävät tuon sotasankarin olleen saarilla käpykaartilaisina ja sitten ammuttuaan poliisia, ohi, Konnounsuota kuokkimassa.

Ajattelin että jahka joku keksii blogit, perustan itselleni sellaisen ja joskus, siis kahdenkymmenen vuoden kuluttua, kirjoitan tämänkin asian selväksi. Nykyisin Google kertoo, että jääkäriprikaati-niminen joukko-osasto perustettiin 1979.