Toimilaitteet

Pelkään unipoliisia. Eilenkin Istuimme nuoremman poikani kanssa oikeutta Pasilassa tai Salmisaaressa. Hovioikeuden istunto se oli. Lain mukaan isä ja poika eivät saa toimia monijäsenisen tuomioistuimen jäseninä yhdessä eli istua samalla jaostolla.

Tilanne on sinänsä tuttu. Kun viimeksi laskin – siitä on kyllä aikaa – puolet hovioikeuden ja korkeimman oikeuden tuomarinvirkojen haltijoista oli esteellisiä johonkin lakimiessukulaistahoon. Siis minä olin aikoinani esteellinen kajoamaan millään tavoin sen asianajotoimiston juttuihin, joissa sukulaisiani oli työssä.

Uneni oikeusjutussa riideltiin Sokosti-tunturin omistusoikeudesta. Nyt selvin päin riita kuulostaa oudolta, koska tunturi sijaitsee kansallispuistossa ja on siis valtion oma. Muistan kuitenkin siirtyneeni tuomarista todistajaksi kertomaan jotain isävainajaani liittyvää. Kesken lausumani aloin miettiä, että tämä on niin kummallista, että olisiko tämä unta. Heräsin siihen epäilyyn.

Poikani oli muuten puheenjohtajana. Erikoista. Todellisuudessa hän on viskaali. Puheenjohtajana ei voi olla esittelijä, vaan jäsen. (Sivuutan apujäsenet, koska nimitys tuntuu oudon pornografiselta.)

Viime päivinä myös televisiossa on vihjattu, että unipoliisi on jo työssä. Peittelysyistä on toistaiseksi tapana puhua stressistä tai vireisyyden mittaamisesta. Se onnistuu jo älypuhelimilla. Onneksi olen vanha. Muuten olisi kova kiusaus hankkia tarvittavat ohjelmat ja kokeilla, missä määrin Mahlerin kuunteleminen vaikuttaa hermostooni toisin kuin Brahmsin. Tarjolla on tiettävästi aivosähkökäyrää. Kuluttajille ei ole vielä aivojen kuvantamista, koska siihen tarvittaneen fMRI-laitteisto, joka maksaa kevyt kymmenen miljoonaa.

Puusta katsoen nanoselluloosa on meidänkin metsäteollisuudeltamme erinomainen avaus. Sovelluksista ei tule ensi hätään puutetta, mutta teollisen mittakaavan sovellukset ovat vaikeita. Nyt viimeksi nanohopea, joka on tarpeen muun muassa vedenpuhdistamoissa, on todettu myös mahdolliseksi terveyshaitaksi. Tuo uuden tyyppinen selluloosa puolestaan saattaisi olla erittäin mielenkiintoinen väline esimerkiksi öljyvahinkojen vaikutusten eristämiseen arktisilla alueilla.

Anturit ja toimilaitteet menevät joka tapauksessa aivan uusiksi. Nanomoottorit eli siis senttimetrin tuhannes miljoonasosan kokoluokassa toimivat, biologisia prosesseja jäljittelevät laitteet toimivat laboratorioissa. Erittäin suurta mielenkiintoa herättää esimerkiksi syöpälääkkeitten kuljettaminen ja kippaaminen oikeaan aikaan täsmälleen oikeaan paikkaan solun sisällä.

Sopivan mittainen katsaus alaan löytyy esimerkiksi osoitteelle nanoparticel-blog.com. Luonnollinen lähde on esimerkiksi Nature-lehden verkkojulkaisu Nanotechnology.

Tällaisista aiheista mielikuvitus helposti hurjistuu. Sairaan tai terveenkin ihmisenruumiin ruumiin, verenkierron ja hermoston toimintojen välittäminen nykyisen kaltaisella älypuhelimella hoitohenkilökunnalle voisi olla mullistava muutos muillekin kuin potilaalle. Toisaalta tuollaisten tietojen vuotaminen ulkopuolisille voisi olla enemmän kuin epämiellyttävää. Sääntely ei tietenkään kykene alkuunkaan seuraamaan teknologiaa, tutkimusta eikä kaupankäyntiä.

Olemme kyllä jo uudessa ajassa. Mielestäni kuulin jo televisiosta asian, jonka luin pari kuukautta sitten – epidemioiden torjumisessa Google on jo tällä hetkellä tärkein työkalu. Jonkin influenssaepidemian etenemistä pystyy seuraamaan aika yksinkertaisesti laskemalla hitit ja paikkatiedot. Oireileva ihminen etsii lääkäreitä ja lääkkeitä. Google Inc. tietää, kuka etsii ja mitä.

Suhtaudun Googleen yhä suuremmalla pelonsekaisella kunnioituksella. Kun katselin tähän kirjoittaakseni verkkokauppoja pari viikkoa sitten, kaupoista suurin ponnauttelee mainoksia ja hyvin räätälöityjä tarjouksia selaimeeni edelleen, vaikka en yrittänytkään ostaa mitään. Hyvät on pojilla pelit.

Lähivuosien surinasana on kyberfysiikka. Ainakin Yhdysvaltain tutkimuksen rahoittajaorganisaatiot ovat vakuuttuneita siitä, että sulautettujen verkkojen ja fyysisten esineiden rajapintojen tutkimus on avaamassa sinänsä vanhanaikaisella valmistavalle teollisuudelle mahdollisuuksia, joita ei oikein osattu kuvitella. Erityisen kiinnostavaa on, että teolliseen valmistamiseen liittyvät suuret ongelmat, kuten päästöjen hallinta, voidaan ottaa puhtaalta pöydältä mietittäväksi.

Ei se ole mikään ihme, että toisaalta kyberfysiikka, toisaalta nanoteknologia kohtaavat jo autojen ja lentokoneiden valmistuksessa. Tätä en ole lukenut mistään, vaan esitän oman arvaukseni – erilaisten akkujen ja paristojen kehittäminen oli ehkä puoli vuosisataa käytännössä pysähdyksissä. Laiminlyönneistä kärsivät puhelinten ja tietokoneiden käyttäjien lisäksi kaikki ne, joiden mielestä sähköauto, siis suorituskyvyltään nykyisiin polttomoottorilla varustettuihin verrattavissa oleva laite, on kukaties odottanut juuri hurjaa miniatyrisointia ja robotiikkaa.

MIT:ssa robotit kasvattavat siemenestä alkaen tomaatteja, ja hyviä kuuluu tulevan. Google kokeilee kuljettajatonta henkilöautoa ja sanoo tuloksia lupaaviksi.

Itse mietin, kumpaa tämä on, tosi vanhaa vai aivan uutta tekniikkaa. Nanohiukkasia on näet osattu käyttää lasin puhaltamisessa ainakin pari tuhatta vuotta. Kuvan lamppuja asennettiin omistamaani ja hallitsemaani huoneistoon tänään. Lasihuppu on käsitelty jollain mielenkiintoisella tavalla niin että siitä erottuvat kaikki sateenkaaren värit. Muotoilija tuntuu kuitenkin onnistuneen yhdistämään tunnelmavalon (yleisvalo) ja spotin. Ei huono. Halogeeni, ei LED, koska toistaiseksi ledien värilämpötila pakkaa olemaan kaikkea muuta kuin mitä pakkaukseen on painettu. Itse suhtaudun asiaan innostuneesti.