Tekniikkaa tyhmille

Otsikko viittaa kuvassa näkyvään uutuuskirjaan. Ostin sen tarkistaakseni eräiden äänen ja kuvan taltiointiin liittyvien muistikuvieni paikkansapitävyyden. Muistan hyvin Ampexin, joka oli tallennusvälineenä niin käytetty, että nimi uhkasi menettää ison alkukirjaimensa. Yhteen aikaan ohjelmia ”vedettiin ampexille”. Siitä en taas saanut selvää, oliko ”tuumanauha” tuon yhtiön vai jonkun toisen tuote.

Kirjassa on hurmaava kuvaus nykytyyppisen ruohonleikkurin kehittämisestä Australiassa sotien jälkeen. Sitä en tiedä, pitääkö tuo kuvaus paikkansa. Pyörivä, vaurioitumisen varalta nivelellä varustettu terä on joka tapauksessa hyvä keksintö.

Olen suhtautunut väijyen muun muassa historian ja teknologian alan yleisesityksiin. Nähdäkseni on auttamatta käymässä niin, että laadultaan hyvä kirjallisuus taantuu ja putoaa poikkeukseksi. Tämä kirja näyttäisi edustavan tulevaisuuden suuntaan. Asiat on nimittäin oiottu ja tyhmistetty, eikä toimitustyöhön ole uskomista.

Katsomalla kirjan lopussa olevaa kuvausta matkapuhelimen kehityksestä huomaa, mistä on kysymys. Se on kai aika selvää, ettei NMT-puhelimia mainita tällaisessa yhteydessä. Artikkeli osoittaa kirjan luonteen. Aina kun se on mahdollista keksinnöt esitetään Yhdysvalloissa ja vain Yhdysvalloissa tehtyinä. Joissakin tapauksissa myönnetään, että myös Britanniassa on joskus keksitty jotain, kuten höyrykone, Saksassa taas oikeastaan vain V-2 –raketti ja Ranskassa ei mitään. Kysymyksessä on Valitut Palat –henkinen, esikuvaansa heikompi selailukirja Amerikan nuorille.

Isänmaallisuuden henki tekniikkaa esiteltäessä ei oikein innosta. Esimerkiksi japanilaiset mainitaan lähinnä videonauhureiden yhteydessä, Sony Betamaxin ja JVC eli Matsushita eli nykyinen Panasonic VHS:n kehittäjänä. Se ei käy tästä kirjasta ilmi, että amerikkalaiset itse onnistuivat hävittämän käytännössä koko kulutuselektroniikkansa nopeasti ja tehokkaasti. Mainitkaapa te aito amerikkalainen televisiovastaanotin.

Hitusen vanhentuneenakin Alfred D. Chandlerin “Inventing the Electronic Century: The Epic Story of the Consumer Electronics and Computer Industries” olisi minun suositukseni. Kirjoittaja on sama, jonka “Scale and Scope” ja “Visible Hand” ovat bisneshistorian klassikkoina aivan korvaamattomia, etenkin Eurooppaa esitellen. Sille joka haluaa tietää ja uskaltaa nähdä vaivaa, kertomus Saksan kartellijärjestelmästä ja suurpankkien ja teollisuuslaitosten yhteistyöstä on suorastaan näkökulma diktatuurivaltioon, ja samalla ajattelemisen aihetta Suomen historiaan.

Emmin kun kirjoitan näin kielteisesti. Kai jokin tieto tekniikan kehityksestä on parempi asia kuin ei lainkaan tietoa. Kai on edelleen totta, että ihminen on järkevä olento ja kaihtaa kaikkea sellaista ponnistelua, jossa palkinto ei ole ilmeinen ja nopea saada. Kunnollisista tämän alan kirjoista ei ole koskaan tai ainakaan tähän mennessä ollut puutetta, mutta ei niitä moni lue. Toisaalta kansanomainen eli helposti omaksuttava tieto koneista ja laitteista on taannut kestävän menestyksen monelle julkaisulle. ”Popular Mechanics” alkoi ilmestyä 1902. En osaa kääntää lehden nimeä täsmällisesti. Mitä on ”mekaniikka”? Statiikka ja dynamiikka.

Onko enää olemassa ammattinimikettä mekaanikko? Ehkä ei ole. Koneiden asentaminen ja korjaaminen on hajonnut niin moneksi osa-alueeksi.

Kirjan todella mielenkiintoisia herätteitä on Black & Decker. Porakone kaikille oli siis myynnissä 1917. Ainakaan Suomessa ei ollut sähköä kaikille. Saksassa AEG, Siemens ja esimerkiksi Bosch eivät varmaankaan keskittyneet kaiken kansan varustamiseen vaarallista sähkömoottoria käyttävillä koneilla.

Amerikkalaista tee se itse –perinnettä on hyvin vaikea arvioida, varsinkin kun se elää edelleen. Avainsana voisi olla ”tinkering”, josta tulee mieleen näprääminen autotallissa tai käytöstä jääneessä karjasuojassa.

Koneista kirjoittaminen on vähän vaikeaa ellei asiaa voi pukea sankarillisen uudistuksen, keksinnön asuun. Edison oli etevä koneenrakentaja mutta vielä parempi liikemies. Hän ymmärsi ja osasi kasvattaa legendaa itsestään.

Tekniikasta on helppo kirjoittaa, kun keskittyy siihen, mikä on tai on ollut uutta. Samalla syntyy ajatusvirhe. Kaikilla hengenviljelyn aloilla eli myös tekniikassa kenttä on täynnä lopahtaneita oivalluksia. Aika usein menestystä vaille jääneet ajatukset ovat olleet itse asiassa hyviä. Vielä useammin kukaties patentillakin palkittu mutta käyttökelvottomaksi todettu keksintö on kuitenkin ollut korjattavissa. Ehkä parannus oli pieni.

Esittelemääni kirjaan olisin välttämättä halunnut pikku artikkelin polkupyörästä. Se on teollisen maailmamme sopiva kulttiesine. Oikein kukaan ei sitä varsinaisesti keksinyt, mutta ketju ja ilmalla täytetyt renkaat olivat merkittäviä kynnyksiä.

Itse laita on suurenmoinen. Sen teollinen tuotanto onnistui varhain hyvin. Polkupyörä jäsensi Suomen maaseudun uuteen uskoon. Ennen riiuulle jaksettiin korkeintaan naapurikylään, mutta polkupyörän tultua kerrassaan toisiin pitäjiin. Ja viiden tai kymmenen kilometrin koulumatka osoittautui uuden koneen turvin täysin hallittavaksi.