Lantti vanhalle Nokialle

Örkki jolle en muuten vastaisi ehti taas osoittamaan, että täällä puhutaan sodasta, vaikka Nokia muuttuu ja sen mukana maailma.

Verkkoörkeistä on hyötyä. Nytkin havainnollistuu, että puutteellinen lukutaito on usein kommenttien takana. Eilen puhuttiin johtamisesta ja johtajista. Tänään puhutaan lehdissä ja televisiossa Nokian yhteydessä johtamisesta ja johtajista.

Myös talvisota on mainittu useamman kerran. Lisäisin keskusteluun välirauhan 1944. Maa on mullin mallin ja tärkeimmät poliittiset ja sotilaalliset ratkaisut ovat osoittautuneet vääriksi. On jälleenrakentamisen aika. Sotakorvaukset tuntuvat kovilta.

Nokialaisten kanssa oli aina vaikeuksia saada heitä muistamaan, ettei heidän laitteensa ole mitään ilman sisältöä. Heillä oli paha tapa puhua bittivirrasta. Se on keino sivuuttaa kysymys sisällöistä. Vaikeatajuinen sana ”älypuhelin” tarkoittaa laitetta, jossa sisältö on ottanut keskeisen sijan. Tälläkin palstalla on toisteltu eri vuosina monta kertaa, että tietoliikenne on sivuuttanut tietojenkäsittelyn. Yhteisnimitys on edelleen ICT eli siis tietojenkäsittely plus tietoliikenne, mutta näiden kahden tasapaino on muuttunut.

Nokia oli metsäteollisuutta. Metsäteollisuudessa raaka-aine eli puu kasvaa teollisuutta kiinnostavassa mittakaavassa paikoissa, joissa viestintämahdollisuudet olivat heikot tai olemattomat. ”Kannonpääpuhelin” oli hyvä lempinimi. Metsäteollisuus siirtyi uuteen vaiheeseen, kun langattomat verkot tekivät aivan uudenlaisen kuljetuskäytännön mahdolliseksi.

Tänäkin päivänä sekä puhe ja SMS-yhteydet että ennen kaikkea navigointi näyttelevät jotain roolia metsäteollisuudessa. Kun UPM ja Stora aloittivat alanmäkensä, on johdonmukaista ja kaunista, että Nokia seuraa perässä.

Tatu Pekkarinen kirjoitti säeparin Nokian kuolinilmoitukseen hyvin kauan sitten:

”Ja kun laivasta näkyi enää pikkuisen niitä kuplia pinnalla,

niin kippari kysyi, että kuka tämän ostaisi, puolella hinnalla.”

Päivän uutisvuodossa sana ”matkapuhelin” kuulostaa ajattelemisen arvoiselta. Käytössäni on Nokia Lumia, iPhone ja pari muuta. Markkinoilla nousevat kiinalaiset ja taiwanilaiset laitteet. Matkapuhelin ei liity tällä hetkellä matkalla olemiseen eikä puhelimeen. Nimitys näyttäisi sisältävän historiallisen katsauksen.

Mitä Microsoft tekee Nokian puhelimilla? Luultavasti lopettaa niiden valmistamisen. Microsoft ei ole ennenkään osannut valmistaa laitteita. Miksi se olisi nyt kiinnostunut niistä, kun sillä on jo kokemusta sekä onnistumisesta että epäonnistumisesta. Normaali liike-elämän järki, jota opetetaan myös yliopistoissa, sanoo että omien vahvuuksien lisäksi on oltava selvillä omista heikkouksista.

Tämän hetken tilanne tuo mieleen kilpailun raideliikenteen ja tieliikenteen kesken. Yhdysvalloissa ratkaisu oli nopea ja mahdollisesti väärä. Maailmansotien jälkeen kiskot käärittiin rullalle.

Tieteiskuvittelemisen maailmassa esitettiin, että vuonna 2000 monilla tai kaikilla on lentoautot, joilla kurvaillaan ilmassa takaisin tulevaisuuteen. Mistään sellaisesta ei ole merkkejä. Ihmisten ei tarvitse kököttää edes lentävissä hevosvankkureissa, koska ihmisten sijasta siirrellään tietoja.

Niinpä paikkatiedot ovat tällä hetkellä hyvää liiketoimintaa. Juuri Nokia on pitänyt kiirettä. Navigaattori, sellainen kuin Garmin tai Becker tai Tomtom, kesti vain kymmenen vuotta. Nyt ainakin Nokian Lumiassa on ja siihen saa sangen hyviä karttaohjelmia, ja Google ja sen kautta Apple ovat hyvin kisassa mukana.

Joistakin asioista on hiukan vaikea kirjoittaa, koska seassa on luottamuksellista tietoa. Suomessa patenttien mahdollisuudet on yleensä ymmärretty huonosti tai vallan väärin. Nokia on ollut etevä, ja nyt se ilmoitti pitämiensä patenttien arvoksi paljon yli miljardin. (Patenttien rahallinen arvo on tietenkin erittäin suhteellinen asia.)

Tämä, siis etenkin ICT-patentit on pitkään ollut oma alani. Niinpä en kirjoita siitä enempää kuin tämän. Niin sanottu IPR-portfolion hallinta eli patentti- ja tekijänoikeuksien monipuolinen niveltäminen muuhun liiketoimintaan on aina suosittu aihe. Siitä puhutaan paljon mutta sen hyväksi tehdään vähän. Juuri kukaan ei suostu kuuntelemaan, kun sanoo, että vahva ja aggressiivinen oikeuksien hallinnointi voi johtaa hallitsemattomaan polkuriippuvuuteen.

Polkuriippuvuus tarkoittaa järjestelmässä tehtyjen aikaisempien valintojen vaikutusta myöhempiin valintoihin. Ei pidä olla johdonmukainen! Kehitys on odottamatonta ja bifurkaatiopisteet aivan arvaamattomia. ”Polku” haarautuu, eikä mikään kerro, kumpi haara on valittava. Tämä liike-elämän – ja kompleksisuustiteorian – ”polku” on kuitenkin luonteeltaan talvitie. Se tuiskuttaa umpeen. Valinnan jälkeen paluuta ei ole.

Ja siten ihminen tai yhtiö voi joutua omien onnistumisiensa orjaksi.