18. syyskuuta 2013

Anatole France



Paholainen käsitti, että hän ei enää halunnut olla kaikkitietävä eikä kaikkivoipa. Välinpitämättömyys tai ehkä ilo ihmisten ja eläinten kärsimyksestä ei sitten ollutkaan hänelle mieleen. Paholaista uuvutti kirota aina älykkyys ja palkita älyttömyyttä, kieltäytyä itse oppimasta ja kannustaa asiamiestensä avulla ihmisiäkin varomaan tietoa.

Enkelien kapina, joka oli nostanut hänet, Paholaisen, Jumalan istuimelle, oli osoittautunut turhaksi ja vääräksi.

Kirjoittaja ei aivan sano, että Jumala ja Paholainen ovat sama henkilö. Lukijan on se helppo sanoa.

Ja miten käy kansallisen suurmiehen, akateemikon, nobelistin, jota suuresti juhlitaan? Kyllä hänen käy samalla tavalla kuin Enkelten kapinan päähenkilöiden.

Lähimenneisyyden merkittävissä kirjailijoissa on sekä syystä että syyttä unohdettuja. Anatole France on aiheellisesti lähes unohdettu myös Ranskassa. Heti kun kuolema oli vapauttanut ympäristön hänestä, nuoret kiirehtivät osoittamaan, että juuri tämä henkilö oli ollut kirjailija tuskin ollenkaan.

Mielenkiintoisesti kerkeimmät kieltäjät olivat sangen raikuvana kommunistina tunnettu Aragon ja useat sittemmin natsismiin tai vähintään sen helmoihin suistuneet kyvyt, kuten Drieu La Rochelle.

Sotien välisenä aikana ja aikana, joka alkoi sotien jälkeen, sellaiselle kirjailijalle ei oikein jäänyt sijaa, jonka mielestä kirkko ja armeija olivat vanhastaan salaliitossa surmauttaakseen mahdollisimman suuren määrän tavallisia ihmisiä – Jumalat haluavat verta. Ne elävät verestä.

France sekä kuvaili että vihjaili monissa teoksissaan – ”Pingviinien saari” – aatteiden ja etenkin isänmaallisuuden vaikutuksia. Pingviinitkin osoittautuivat erittäin isänmaallisiksi, kun erittäin likinäköinen ja hiukan hupsu Jumalan mies oli epähuomiossa ruvennut kastamaan niitä kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Isänmaallisuus tarkoitti Francen mielikuvituksessa sitä, että sinun on kuoltava mukisematta ja räpistelemättä, kun yleinen etu sitä vaatii. Yleinen etu on tavallisesti taloudellista lajia.

Eikö muuten ole erikoista, että tuollaisia ajatuksia esitti vuosikymmeniä henkilö, joka ei todellakaan ollut bolshevikki, sosialistien mielestä ei sosialistikaan, ja joka taisi monien kauhuksi kannustaa lukijoitaan ajattelemaan ihan muuten vain, omin voimin.

Näissä merkeissä tämä henkilö, jonka kirjoittamisen ongelmattomuus ja kielen tietty helppous, pakotti toiset, kuten ihailijansa Proustin, tekemän valintoja, jotka nostavat hyvänkin lukijan pintaan hien.

Francen tuotanto on luonnollisesti myynnissä. Ehkä joka suhteessa – toimituksellisesti, kirjataiteellisesti jne. – Plèiade –sarjassa koottujen teosten yksi osa maksaa runsaat 60 euroa, ja osia näyttäisi olevan neljä. Kindle-muodossa koko tuotanto irtoaa alle kympillä.

Niille lukijoille, siis teille jotka ehkä elätte, muuten suosittelen lämpimästi ennakkoluulojen hautaamista. Amazon-kirjakaupan Kindle-sähkökirjat alkavat olla lähes moitteettomia, ja Kindle for PC-tarkoittaa kirjojen lataamista tietokoneelle. Esimerkiksi iPadiin ja iPhoneen ne siirtyvät vaivattomasti, ja minun kaltaistani lukijaa, kielitaidon ruostuessa muiden henkisten toimintojen rinnalla, auttaa suuresti helppo temppu ottaa sopiva sanakirja Kindle-kirjan alle. Kerran sanaa napauttamalla saa esiin sanakirjan selityksen, tai esimerkiksi Wikipedian artikkelin. Vaikka kieltä osaisi hyvinkin, aina on ilmiöitä, joiden välittömään käsittämiseen taidot eivät riitä.

On vaikea sanoa, onko Suomessa tai Ruotsissakaan ylimalkaan ollut koskaan ketään kirjoittamaan vaikkapa Lähi-Idän melskeistä kertomuksen muodossa mutta silti rohkean analyyttisesti. France kirjoitti.

Kai puutos johtuu siitä, että on todella vaikea kirjoittaa toisinajattelijan tekstiä aidosti lempeällä äänellä ja itse ylimääräiseksi varajumalaksi julistautumatta. Yleensähän etevät henkilöt, siis tyyppiä Goethe, ovat ainakin valmiita hymyilemään vaatimattomasti vaieten, kun heistä sanotaan, että vasta nyt koitti valo maailmalle.

Osoitan sormella Anatole Francea lupaamatta, että teille koituisi mielihyvää häneen vanhojen kirjojensa esille ottamisesta ja lukemisesta. Luultavasti toteatte ne mitättömiksi tai ainakin kiinnostamattomiksi.

Joka tapauksessa monet etevät henkilöt, etenkin sellaiset kuin Joel Lehtonen ja J.A. Hollo, sekä ihailivat Francea että ilmaisivat ihailunsa, ja paras tapa tehdä se oli tietenkin suomentaa sankarinsa tekstejä.


Francea on suomeksi yllättävän paljon. Sitä en mene takaamaan, että niitä löytyisi noin vain. Mutta siis vaikka France oli lähinnä proosan kirjoittaja, suomalaisena veriveljenä mieleeni tulee Eino Leino, joka itse asiassa kirjoitti paljonkin proosaa, ja etenkin pakinoita. Ja jos tuo erityinen elämänkatsomus ei iske teillä kipinää, katsokaa sitten kurillannekin Stendhalia. Siinä oli toinen varman viivan mestari lajissa, jossa ei tänään ole tungosta.

11 kommenttia:

  1. Stendhalista.

    Aioinpa erään kerran ryhtyä vakain tuumin ja harkiten Parman kartusiaaniluostariin, mutta parinkymmenen ensimmäisen sivun jälkeen havaitsin sen käännöksen semmoiseksi risuaidaksi jonka ylittämiseen mun maalaiskudoksiset housuni olivat liika heppoista kudelmaa. Tarkistaakseni oliko vika miehessä vai tekijässä latasin siitä englanninkielisen ee-kirjan ja havaitsin että se oli sangen ymmärrettävää tekstiä. Laptop vaan ei sovi lämpönsä eikä painonsa puolesta unilukemisen alustaksi, joten taisi jäädä toiseen hetkeen.

    Kiitämme kuitenkin muistutuksesta.

    VastaaPoista
  2. Jukka hyvä, mielenkiintoisesti mainitset Anatole Francen kirjoitukset.

    Pienenä kurositeettina mainittakoon, että häneltä on käännetty pieniäkin teoksia, kuten esim.: Euroopan yhdysvallat eli kapitalismista sosalismiin. Kääntäjänä Väinö Hupli ja kustantajana Työväen sanomalehti-o.y. 1907.

    Toinen mielenkiintoinen tietenkin on Ranskassa 1899 P. V. Stock'in kustantamana ilmestynyt pieni (IV - 64 p.) teos: Au Congrès de la paix. La Finlande, sa crise actuelle. Kirjoittajana oli René Puaux, mutta esipuheen kirjoittaja oli Anatole France, joka oli siis tietoinen Suomen tilanteessa jo ennen vuotta 1899.

    Muuten tuo René Puaux on kääntänyt mm. Juhani Ahon teoksia ranskaksi.

    VastaaPoista
  3. Ikinä en ole lukenut ainoatakaan Anatole Francen kirjaa tai edes kirjoitusta kokonaan. Jotkut hänen aforismeistaan ovat kuitenkin tuoliltapudottavan hyviä:

    http://www.brainyquote.com/quotes/authors/a/anatole_france.html

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  4. Oikein paljon kiitoksia.

    VastaaPoista
  5. Sire,
    kaikki kunnia Anatole Francelle, mutta hänen ajatuksensa isänmaasta ja sen puolesta kuolemisesta on kertonut paljon lyhyemmin, uskaliaammin ja selkeämmin kreivi Leo Tolstoi ohuessa kirjassaan "Omantunnon kujanjuoksu". Se ei ole koskaan kuulunut kenttäpappien mielilukemistoon. Tähän päivään mennessä ei mielestäni kirjallisuuteen ole ilmaantunut Tolstoin tasoista näkijää.

    VastaaPoista
  6. Jättäkää tämä sovinnolla julkaisematta, jos siltä tuntuu. En minä sitä tavoittelekaan. Portugalin ja italian kieliset kirjailijat ovat ajoittain ohittaneet nämä hanhenjalat. Aika monta vuotta sitten ostin Av. Cobacabanan kirjakaupasta Jorge Amadon Capitaes de Areia, josta näköjään on nyt tehty filmikin. Sitten ostin kirjan nimeltä Kersantti Getulio, joka sankari oli velvollisuutensa tinkimättömästi täyttävä sotilas, jonka joku pettää. Amado on mielestäni meilläkin liian tunnettu ollakseen vakavasti otettu.

    assig. Reijo

    VastaaPoista
  7. Tulikohan perille: Elisa-kirjasta saa E-kirjana Enkelien kapinan ja Pingviinien saaren à 3,90 €. Käännökset ovat Joel Lehtosen.

    VastaaPoista
  8. Myös project gutenberg antaa yli 40 Francea luettavaksi, pääteos englanniksikin. Ja hanhenjalan suomennoksen luin, on-line.
    Tuupon serkkupoika

    VastaaPoista
  9. Elämä on elämistä
    Oppiminen on oppimista
    Elämästä elämällä
    Kirjoista kirjailemalla
    Kirjokansin elämällä.


    VastaaPoista
  10. Justiinsa tänään löysin ikivanhan Enkelien kapinan vuodelta 1925 tuolta kirjahyllyn perukoilta. Aikoinaan sainjostain kirpputorilta. Taidan alkaa pian lukemaan.

    VastaaPoista
  11. Öh se olikin näköispainos vuodelta 1925. Vissiin Kaari Urion firmasta. Välissä Risto Hannulan kirjoittama esittely.

    VastaaPoista