Kansalla on oikeus muuttaa lait II

Toinen ajatus. Se vilahtaa Relander-kirjassa epämääräisenä. Ståhlbergin kieltäytymistä asettumasta ehdolle jatkokaudeksi on kiitetty kiittämästä päästyä järjestelmän vakiinnuttamisena. Luultavasti hänen keskeinen motiivinsa oli kuitenkin luottamus ehdokkaana olleen puoluetoverinsa Risto Rytin valintaan. Se puolestaan kaatui ruotsalaisen kansanpuolueen taktikointiin, jolla kokoomuksen musta hevonen, yliopiston rehtori Hugo Suolahti pudotettiin jatkosta jakamalla äänet. Ryti sai ratkaisevassa äänestyksessä taakseen vain omansa eli edistyspuolueen ja sosialistien äänet. Kokoomus ja ruotsalaiset eli käytännössä teollisuus pitivät aivan oikein Relanderia riittävän lahjattomana henkilönä, joka ei häiritsisi rahavaltaa eli pankkeja, kauppaa ja teollisuutta.

Ståhlberg halusi varmasti jatkuvuutta hahmottelemalleen hallitusmuodolle. Yhtä varmasti hän oli selvillä sen heikkoudesta, presidentin asemasta. Ståhlbergin paperi perustui pitkälle sekä saksalaiseen ajatteluun että Weimarin toteutuneeseen valtiosääntöön. Myös siellä seurauksena oli sekavuutta puolueiden toiminnassa ja pyramidin huipulla presidentin / kanslerin kontrolliton asema. Saksan kohtaloksi tuli Paul Hindenburg, jonka imussa kansleriksi livahti A. Hitler.

Historiankirjoituksemme on keskittynyt sodanjälkeisten keitosten siivilöimiseen. Ensin selitimme kaiken Neuvostoliiton mieliksi, ja sitten alkoi vastaliike. Siinä sivussa on unohtunut, että sotien välisenä aikana porvaristo oli jakautunut todella hankalasti kahteen tai kolmeen leiriin. Muutkin kuin Relander näkivät maatalouden ja teollisuuden kilpailevina vaihtoehtoina. Suomi oli oleva maatalousmaa. Tuolla ajatuksella oli pitkä varjo. Ryti (edistys) ja Paasikivi (kokoomus) aloittivat pakkohuutokaupat ja osoittivat, ettei maatalous (metsätuloineen) menesty ilman teollisuutta.

Oikeistokuohunta oli alkuvaiheessa vientiteollisuuden rahoittamaa, ja perinteinen oikeisto suhtautui siihen myönteisesti. Walldenin, von Julinin ja Haarlan osalta asia on varma.  Kirjoihin on kirjoitettu hyvin pienillä kirjaimilla, että Mäntsälän kapinan aikaan 1932 suojeluskuntajärjestö ja osa armeijaa oli kapinan partaalla. Siinä vaiheessa kysymys ei ollut enää kommunisteista, vaan vallankäytöstä maassa. Viimeistään silloin teollisuuspiireille valkeni, ettei kansanliikkeestä ole hallitsemaan. Pohjanmaan miehet tekevät tulet ja rupeavat juomaan viinaa.

Viro ja Saksa menivät Italian tapaan diktatuuriin ja pian seurasi perässä Espanja. Ranska ajautui poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti toimintakyvyttömäksi, kuten nähtiin vuonna 1940. Venäjä ajautui pakkokollektivointiin ja siis nälänhätiin ja joukkomurhiin jo 1943.

Tämä on kolmas ajatus. Rytiä on pidetty poliittisesti taitamattomana. Mielellään mainitaan hänen todenneen talvisodan jälkeen, ettei evakoilla ole oikeutta korvaukseen valtiolta. Ajatus oli oikea ja kenties osoitettu velkojille, joista Ruotsi oli tärkein, mutta karjalaisten kannatus meni kerralla. Molempien sotien jälkeen Rytin arvioidaan toimineen Mannerheimin nöyränä varjona, Tannerin tukemana. Arvio ei ehkä ole oikea. Mannerheim oli poliitikkona kehno, mutta uskoi alaisiaan. Se oli paljon, koska Mannerheimilla oli runsain mitoin huonoja kokemuksia sekä poliitikoista että kenraaleista.

Entä jos Ryti ymmärsi jo 1918 diktatuurin perusongelman? Diktatuuri tulee liian kalliiksi, ja sen hinta kasvaa koko ajan. Esimerkki voisi olla Neuvostoliitto, joka kaatui, ja Kiina, joka lopetti äärimmäisen itsevaltaisen Maon ja hänen seuraajiensa valtiomallin vähin äänin ja etsiskelee nyt keinoja hallita kansan nimissä, vaikka ei tuella. Saksa hävisi sodan vuodenvaihteessa 1943-1944, koska siltä loppuivat rahat. Neuvostoliitto voitti sodan, koska se oli tosiasiallisesti purkanut diktaattorin ja puolueen valvontaan perustuvan valtiomallin ja Stalinin julma politiikka jättää sotilaat ja siviilit oman onnensa nojaan toimi.

Tälläkin hetkellä ihmetellään, miksi entiset diktatuurimaat Kreikka, Espanja ja Portugali ovat niin köyhiä. – Pahinta julkisen sektorin paisuttamista on panostaminen sisäiseen valvontaan ja kansan yksimielisyyteen. Ei kansan tarvitse olla yksimielinen

Kansanvalta ei ole arvo sinänsä. Osa kipeimmistä kysymyksistä on äänestäjien arviointikyvyn ulottumattomissa. Kansanvalta on arvo, koska se on usein humaani, ja se on usein humaani siksi, että sellainen on halpaa. Suomi oli 1945 – 1962 aidosti kansanvaltainen, ja sai aikaan tavattomia. Sen jälkeen kansanvalta alistettiin ”valtiollisille syille”, joita hallitus ei oikein hallinnut.

Nyt mennään kohti uusia onnettomuuksia. EU käyttää diktatuurien superkalliita ratkaisumalleja vähän väliä, nyt tietosuojaasiassa, ikään kuin bitit olisivat ilmaisia. – Se Relanderista.